mä en mee kouluun! Kuinkahan moni vanhempi on kuullut tai kuulee tuon vielä? Nyt sitten oikeus on tuominnut kaikessa viisaudessaan äidin sakkorangaistukseen kun lapsi ei mennyt kouluun. Ei vanhempaa voi tuomita lapsen teon perusteella. Keskisuomalaisen mukaan laamanni O. Leppänen oli lausunut "rangaistus ei vastaa enään tarkoitustaan, mutta tuomitsemattakaan ei voi jättää" miksi ei? Usein lapsen oma tahto on niin voimakas, ettei vanhempi voi sille mitään. Jos nuori käyttäytyy oman tahdon mukaan, on usein vanhempi/vanhemmat voimattomia sen edessä. On järjetöntä asettaa vanhempaa syytteeseen lapsen käyttäytymisestä.
Mikäli koulu ja vanhemmat eivät pääse asiassa yhteisymmärrykseen on järjestelmän puututtava tilanteeseen syyllistämättä vanhempia asiasta. Kun kerran lintsaaminen ei riitä huostaanoton perusteeksi olisiko järjestelmässä vikaa? Suomessahan on oppivelvollisuus, ja nyt se ei ole toteutunut, mutta auttaako asiaa se, että vanhempi saa rangaistuksen? Ei varmasti. Todennäköisesti jo ahdistunut ahdistuu lisää, ja se ei auta ketään. Ei ketään voi pakottaa oppimaan, jos ei hän sitä itse tahdo. Mielestäni olisikin luotava systeemi jossa perusopetukseen sopeutumattomat voisivat toteuttaa omia vahvuuksiaan, jolloin tulevaisuus olisi heidänkin osaltaan valoisampi. Mitkään tarkkailuluokat tai pakot eivät asiaa edistä. Monille nuorille esim. työssä oppiminen olisi huomattavasti terapeuttisempi vaihtoehto ja avaisi mahdollisuuksia oppivelvollisuusiän jälkeiseen elämään. Onhan se älyvapaa olettamus, että rimaa hipoen koulunsa päättäneet olisivat "parempia ihmisiä" kuin koulun keskeyttäneet ja jotain hyödyllistä työssä oppineet.
15x6€=kuka hyötyi?
Mikäli koulu ja vanhemmat eivät pääse asiassa yhteisymmärrykseen on järjestelmän puututtava tilanteeseen syyllistämättä vanhempia asiasta. Kun kerran lintsaaminen ei riitä huostaanoton perusteeksi olisiko järjestelmässä vikaa? Suomessahan on oppivelvollisuus, ja nyt se ei ole toteutunut, mutta auttaako asiaa se, että vanhempi saa rangaistuksen? Ei varmasti. Todennäköisesti jo ahdistunut ahdistuu lisää, ja se ei auta ketään. Ei ketään voi pakottaa oppimaan, jos ei hän sitä itse tahdo. Mielestäni olisikin luotava systeemi jossa perusopetukseen sopeutumattomat voisivat toteuttaa omia vahvuuksiaan, jolloin tulevaisuus olisi heidänkin osaltaan valoisampi. Mitkään tarkkailuluokat tai pakot eivät asiaa edistä. Monille nuorille esim. työssä oppiminen olisi huomattavasti terapeuttisempi vaihtoehto ja avaisi mahdollisuuksia oppivelvollisuusiän jälkeiseen elämään. Onhan se älyvapaa olettamus, että rimaa hipoen koulunsa päättäneet olisivat "parempia ihmisiä" kuin koulun keskeyttäneet ja jotain hyödyllistä työssä oppineet.
15x6€=kuka hyötyi?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kun teko on laissa määritelty rangaistavaksi, on siitä yleensä rangaistava. Harkinnanvaraa ei aina ole ja yleinen lainkuuliaisuus on myös usein käytetty peruste tuomioille silloin kun ollaan kiikunkaakun -tilanteissa.
Aina voidaan huutaa järjestelmää apuun, mutta mikä on vanhemman vastuu? Kun vanhempi huomaa ettei mahda lapselle mitään, olisiko kannatanut pyytää huostaanottoa?
Joskus joutuu alistumaman kipeisiinkin tilanteisiin vaikka ei huvittaisi. Luepas Linnan Pohjantähdestä kuinka Kivivuoren Janne patisti Leppäsen Aunea pistämään pojan kouluun.
olemme me ihmiset. Vaikka Janne Aunea patistikin, ei se onnistu välttämättä kaikille. Toisaalta ajat ovat aikalailla toiset, eivätkä lapset kunnioita vanhempiaan vaikka kymmenestä käskystä yhdessä niin sanotaankin. Toisaalta lapset osaavat manipuloida vanhempiaan usein huomaamattamme.
Pauli Matti Juhani Leskinen (19.02.1950-24.11.2006) kirjoitti aikoinaan laulussaan labradorinnoutajan vapaapäivä, että "minkähän takia hölmöä lakia pakko on vahtia" ja jos johonkin, niin tähän nuo sanat sopivat kuin rusinat pullaan.
Kyllähän tuo huostaanotto on, ja pitääkin olla se viho viimeinen vaihtoehto. Asiaa paremmin tuntematta uskon kuitenkin, että tuo aloituksessa mainitsemani vaihtoehto olisi ollut tässä tapauksessa toimiva vaihtoehto. No toistaiseksihan se ei ole "vaihtoehto" mutta tulevaisuudessa toivoisin sen olevan. Kaikista ei kuitenkaan koskaan tule korkeasti koulutettuja, ja tarvitaan niitä "oikeita" työntekijöitä vastaisuudessakin, joten tällainen "koulun käynti" saattaisi pelastaa monia.
Suomessa on jo systeemi peruskouluun sopeutumattomille: työharjoittelupaikkoja joissa työn ohessa soveltuvin tehtävin tentitään koulun teoriaosa.
Mutta jos kullannuppua ei sellaiseenkaan saada, kun ei huvita eikä tuon naama miellytä ja täällä on erilainen ympäristö...
Mitäs sitten? Minkälaisen pakon olet mökin ukko valmis hyväksymään? Vai onko millään väliä ja kun kukaan ei ota vastuuta, ei kenenkään ole syy?
"Suomessa on jo systeemi peruskouluun sopeutumattomille: työharjoittelupaikkoja joissa työn ohessa soveltuvin tehtävin tentitään koulun teoriaosa."
Muuten hyvä, MUTTA ko. persooniin ei nyt vain tuo teorian oppiminen ja sitä kautta sen tenttiminen ei toimi. Pitäisikin ymmärtää, että kun osaa lukea ja kirjoittaa sekä käyttää laskinta pärjää aivan hyvin jokapäiväisessä elämässä. Jos nuori laittaa "jumpin" päälle, on kenenkään aivan turha "puhua järkeä" tai selitää, että kaikki tehdään vain "sinun" parhaaksesi. Ei se mene perille. Sen tajuaa vasta ajan myötä.
"Mutta jos kullannuppua ei sellaiseenkaan saada, kun ei huvita eikä tuon naama miellytä ja täällä on erilainen ympäristö... "
Asennehan se on tuokin. On vain minun mielestäni asennevamma. Luulisi jo tänäpäivänä osattavan ottaa yksilöt huomioon, eikä niinkuin silloin kun minä olin opinahjossa, oli oltava kaikkien samanlaisia tai olit häirikkö. Tosin ryhmien kokokin oli suurempi. Jos ymmärrettäisiin tuo teorian oppimisen haluttomuus ja panostettaisiin tiettyjen yksilöiden kohdalla taiteisiin tai käytännön työhön, olisi meillä terveempiä lapsia ja nuoria, sekä motivoituneita ihmisen alkuja oppimaan.
"Minkälaisen pakon olet mökin ukko valmis hyväksymään? Vai onko millään väliä ja kun kukaan ei ota vastuuta, ei kenenkään ole syy?"
Tottakai tiettyyn pisteeseen asti pitää yrittää saada nuori tai lapsi toimimaan ryhmän mukana, mutta jos tämä ei vain onnistu (pieni %) on syytä toimia toisin. Ilmeisesti olet pakottamisen kannalla, minä en. Se vain tuhoaa ihmisen. Onhan toki lapsille ja nuorille omat vankilat (koulukodit, kasvatuslaitokset jne...) en vain jaksa uskoa hiukkaakaan niiden tehoon kasvattajana tai sopeuttajana yhteiskuntaan, eiväthän nämä lapset sentään rikollisia ole.
Olen jo sen verran elämää nähnyt ukkeli, että uskon meidän olevan erilaisia ja erilaisuutemme pitäisi ottaa huomioon ja päinvastoin kuin nyt, panostaa alkutaipaleelta alkaen näiden persoonien erikois osaamiseen, sillä sitä kautta kannustetaan ja ohjataan luovuutta oikeaan suuntaan.
Tottakai aina on sellaisiakin mihin ei mikään tehoa eikä auta. Mitä heille tehdä? En minä tiedä, mutten heidänkään kohdalla vanhempia rankaisisi.
Kyllähän "tehostettuja" kouluja on,mutta olisi varmaan muutama luokka käskettävä äitenkin käydä,vai?Kuka piru on vastuussa penskoistaan ellei äiti!
hauki on kala...
Turha tässä on vissiin hakata päätään seinään. En puhu pelkästään tästä Jämsän tapauksesta, vaan yleisemminkin samasta asiasta. Ei se vanhempien rankaiseminen kuitenkaan auta asiaa eteenpäin. Kaikki vanhemmat nyt vain eivät mahda lapsen tahdolle mitään. Se voi mielestäsi olla kummallista, mutta niin se kuitenkin on.
Syyllistämällä tilanne vain huononee, ja näin ollen tulisikin katsoa asiaa toisesta vinkkelistä. Ratkaisu malleja voisi miettiä, ja pitäisikin ongelma tapauksissa aina tapauskohtaisesti. Se mikä viranomaisille on helpoin on se, mitä yleensä käytetään, kun asia pitäisi ratkaista nuoren kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Mikäli näin ei toimita tuhotaan helposti nuoren tulevaisuus, valitettavasti.
Lahjakkaita hampuuseja notkuu kaikilla kylillä riittävästi jo nyt. Jos asia osattaisi ja ennenkaikkea haluttaisi hoitaa järkevästi saataisiin ongelmat ratkaistua varmasti molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla.
On perin merkillistä havaita asenne erilaista nuorta kohtaan. Me kaikki emme vai yksinkertaisesti sovi samaan muottiin, ja olkoon niin. Erilaisuus on rikkaus. Tottakai on harmi, ettei kaikista tule ylioppilaita saati sitten lääkäreitä, mutta kyllä lähes jokainen löytää paikkansa yhteiskunnassa. Miksemme voisi suoda sitä?
Aikoinani olin itse hyvin kapinoiva ja siihen aikaa sanottiin "anarkistinen"´. Äiti, isä ja isoveli löytyi, perhe oli "normaali". Jossain vaiheessa alkoi kaveriporukka vain olemaan perhettä tärkeämpi. Äiti varsinkin puhui järkeä (ei vain yrittänyt), mutta mä uppiniskana en kuunnellut. Lintsasin ja jäin kiinni. Motkotusta tuli ja puheet kaikesta koulunkäynnin tärkeydestä. Kaikkea muutakin tosi älyttömiä hommia tuli tehtyä. Minkä äiti silloin ois voinut? Nyt oon itse äiti, lapseni olen halunnut ja niiden kanssa olen tosi paljon, mutta samat merkit tulevat esiin. pelkäänkin, et ne tulee muhun... Ei ole peruste ottaa huostaan, jos lapsi ei "tottele". Jukuripäät on jukuripäitä, vaikka rakkautta on kuinka.
Isäkin voi olla vastuussa lapsestaan ja sen tekemisistä.
"Ei ketään voi pakottaa oppimaan, jos ei hän sitä itse tahdo. Mielestäni olisikin luotava systeemi jossa perusopetukseen sopeutumattomat voisivat toteuttaa omia vahvuuksiaan, jolloin tulevaisuus olisi heidänkin osaltaan valoisampi"
Voiko yhteiskuntaa sitten pakottaa elättämään näitä syrjäytyviä, jotka eivät viitsi mitään oppia?
Tukisiko se systeemi sitten niitä vahvuuksia, jos ne sattuvat olemaan esimerkiksi mummojen potkiminen ja näpistely?
Siihen suuntaanhan ne kouluhaluttomien taipumukset usein tahtovat kallistua.
kaikki käet vintillä, kun juttuani luit?
Jos ongelmaan haettaisi ratkaisua nuoren, ei viranomaisen näkökulmasta, saatettaisi päästä, ja usein päästäisiinkin parempaan lopputulokseen. Tällöin nämä "ongelmat" saataisi suuntaamaan energiansa hyödylliseen suuntaan joka usein johtaisi jopa ammattiin.
Eikös yhteiskunta ole päättänyt elättää nämä syrjäytyneet ja kaikki muutkin, kuten työttömät, sairaat jne... joten mikäs poikkeus sitten olisi yksittäinen nuori, joka ei käy koulua. Onhan siellä työvoimatoimiston asiakkaina monia koulutettuja jopa korkeastikkin, ja nekin elätetään verovaroin. Luultavasti kuitenkin tuollaisen 15-16 vuotiaan elättää ne vanhemmat, joten ole huoletta.
Eikö nuorella joka ei ole kiinnostunut koulunkäynnistä ole muuta kiinnostuksen kohteita kuin näpistely ja mummojen potkiminen? Minun mielestäni on, kunhan vain annettaisi mahdollisuus tehdä sitä mikä on mielenkiintoista. Nuori ei välttämättä tiedä sitä, ennenkuin yhdessä kartoitetaan mikä se voisi olla, ja sen jälkeen annettaisi mahdollisuus esimerkiksi työssäoppimisen kautta saada alalle ammattitaito. Se hyödyttäisi niin nuorta kuin työnantajaa sekä yhteiskuntaa. Tällöin se ylimääräinen energia suuntautuisi muualle kuin niihin mummoihin. Aatteleppa ita, jos pystyt!
Tämä maailma on nykyään semmoinen paikka, että ilman opiskelua ei minkäänlaisiin töihin pääse. Rukkastöitä ei enää ole, eikä koulupinnari viitsisi tehdä niitäkään.
Itsekin olen joutunut koko ajan opiskelemaan uusia asioita, vaikka tuota ikääkin on jo kohtalaisesti.
"Nuori ei välttämättä tiedä sitä, ennenkuin yhdessä kartoitetaan mikä se voisi olla, ja sen jälkeen annettaisi mahdollisuus esimerkiksi työssäoppimisen kautta saada alalle ammattitaito".
Mistähän semmoisia työnantajia löytyy, jotka lähtisivät mukaan tämmöisiin kartoituksiin. Kokemuksesta tiedän, että näille oman tiensä tallaajille pitäisi maksaa heti ammattimiehen palkka, vaikka apua ei ole muussa kuin tupakin poltossa.
Mökin ukko hurskastelee: "kunhan vain annettaisi mahdollisuus tehdä sitä mikä on mielenkiintoista. Nuori ei välttämättä tiedä sitä, ennenkuin yhdessä kartoitetaan mikä se voisi olla, ja sen jälkeen annettaisi mahdollisuus esimerkiksi työssäoppimisen kautta saada alalle ammattitaito."
Tällaista kartoitusta koulupudokkaille juuri yritetään tehdä, mutta tässäkään tapauksessa kartoittajat eivät kelvanneet.
Miten se mielekäs mielenkiinnon kohde sitten löytyy? Ei muuta kuin kansalaispalkka käteen ja menoksi, niinkö? Kyllä mökin ukko ymmärtää. Mitä me ylipäänsä teemme oppivelvollisuudella?
sinä sitten hoitaisit asian? Minun ajatuksieni vastustajia tuntuu olevan, MUTTA ainoatakaan kommenttia siitä, kuinka asia tulisi hoitaa ei ole ollut.
Mikäli yhteiskunta ottaisi asiaan kantaa, sekä haluaisi hoitaa myös tällaiset ongelmat uskon, että tarvittavat työ/harjoittelu paikat järjestyisivät. Selväähän on, ettei palkkaa makseta, eihän koulussakaan. Nuori joka ei sopeudu kouluun saisi työssä ollessaan vanhemmilta työntekijöiltä elämänasennetta, ja kun saman ikäiset kaverit puuttuvat, ei häiriköintiin ole mitään syytä. Tällaisessa tilanteessa nuori huomaa suht pian, että hänen omat asenteensa ovat hakoteillä ja suurella osalla näistä nuorista asenteessa tapahtuu käänne. Olen työelämässä useamman kerra huomannut sellaisen seikan, että kun nuori harjoittelija tulee yhteisöön, on usein asenne sellainen hälläväliä, tai ettei kiinnosta yhtään. Pari n päivän kuluttua alkaa huomata kuinka se käytös muuttuu. Tämä tosin edellyttää oikeiden tehtävien teettämistä nuorella. Ei ketään nuorta kiinnosta siivota tai järjestellä hyllyjä tai notkua varastossa tyhjänpanttina.
"Itsekin olen joutunut koko ajan opiskelemaan uusia asioita, vaikka tuota ikääkin on jo kohtalaisesti."
Herätys! Nythän on nimeenomaan kyse henkilöistä, jotka eivät jaksa hoitaa oppivelvollisuuttaan. Mitä hyötyä olisi siitä, että vaikkapa poliisi veisi tällaisen nuoren kouluun ja vahtisi vieressä ettei hän lintsaa. Tällaisella asenteella ei opi mitään ja aiheuttaa häiriötä niille, jotka haluavat oppia. On aivan turhaa pitää oppilasta luokassa väkisin, siitä on haittaa vain kaikille osapuolille.
"Rukkastöitä ei enää ole, eikä koulupinnari viitsisi tehdä niitäkään."
Kuinka perustelisit nämä väittämät, jotka molemmat ovat vailla järjenhiventäkään?
Tällä palstalla tuntuu olevan kovin asenteellista sakkia, minäkin, mutta tunnen olevani vastarannankiiski. Haluaisinkin kuulla kuinka sinä ja kaltaisesi hoitaisi tällaisen "ongelman" kuntoon?
kyse sentään marginaalista. Tuo putoajien ryhmä on onneksi kovin pieni, ja pysyköönkin sellaisena.
Enhän minä ole missään vaiheessa sanonut, että maksetaan niille, että pysyvät kotona. On kuitenkin niin, että noista sopeutumattomista on hyvin marginaallinen ryhmä sellaisia, jotka eivät sopeutuisi yhteiskunnan "normaali" väestöön. Mikä sitten on "normaali" en edes halua ajatella. Minun mielestäni olemme yksilöitä kaikki, ja näin ollen erilaisia. Onneksi.
Kuten jo aiemmin sanoin, en tiedä kuinka auttaa heitä, jotka ei yrityksistä huolimatta halua tai pysty elämään lakien, asetusten ja sääntöjen kanssa. Heitä on jokaisessa yhteiskuntaluokassa ja heitä on ollut aina ja tulee olemaan. Laitetaanko vankilaan vai hullujenhuoneelle? No ilmeisesti haluatte koulupinnarit jokatapauksessa kouluun, tai ainakin pois silmistä. Niin se kai sitten on, että pois silmistä, pois mielestä. Onko se hyvä?
Olet erehtynyt, jos luulet että vastustan ajatuksiasi. Ihan hyviä ajatuksia, ei siinä mitään. Epäilen vain niiden käytännön toteutusmahdollisuuksia. Teorioitahan on aina helppo kehitellä.
Ongelman ydinhän on kodeissa. Kun vanhemmilla päivän tärkein homma on mäyräkoiran nouto lähimarketista, huushollissa ei ole yhtään kirjaa, eikä koulutusta arvosteta, niin siitähän se siemen itää. Oma osansa on tietysti myös perintötekijöillä.
Tämä on semmoinen yhtälö, ettei siihen ratkaisua helposti löydy. Tarkoitan toimenpiteitä, enkä teorioita. Pitäisikö lapset ottaa tämmöisistä kodeista pois? En tiedä, rajulta sekin tuntuu.
"Nythän on nimeenomaan kyse henkilöistä, jotka eivät jaksa hoitaa oppivelvollisuuttaan."
Miten niin eivät jaksa. Ei kai tässä jaksamisesta ole kysymys, vaan kotoa opitusta elämänasenteesta.
""Rukkastöitä ei enää ole, eikä koulupinnari viitsisi tehdä niitäkään."
Kuinka perustelisit nämä väittämät, jotka molemmat ovat vailla järjenhiventäkään?"
Kun on tuota kokemusta. Työppäreissä on porukkaa pilvin pimein ja samaan aikaan on työvoimapula. Johtuu siitä että, rukkastöitä ei ole, eivätkä nämä ihmiset omaa nykyajan työpaikkoihin vaadittavia taitoja, kuten atk:n hallintaa.
Pinnari tahtoo olla pinnari työelämässäkin. Kuten itsekin sanot, siivoaminen ja hyllyjen järjestely ei kelpaa, mutta pistäisitkö sinä tämmöisen koulujakäymättömän kirjanpitoasi hoitamaan?
Kun on tuota ikää kertynyt jo jonkinverran, on tietysti vaikeaa muistaa millainen oli silloin nuorena. Jos oikein pinnistää voin todeta, etten suinkaan ollut se helpoin kersa. Kävin kuitenkin kouluni joskin hieman hankalaa se oli. Silloin ei otettu yksilöitä huomioon ja kaikkien tuli olla kuin yhdestä muotista, joka ei tahtonut minuun istua.
Jos silloin olisi ollut mahdollista oppia ammatti jo koulu iässä koulun sijaan, olisi se ollut minun tieni. Varmuudella voin kuitenkin sanoa, etten silloin olisi lattioita luutunnut. Parikymmentä vuotta töitä tehtyäni olisin voinut senkin tehdä.
"Ongelman ydinhän on kodeissa. Kun vanhemmilla päivän tärkein homma on mäyräkoiran nouto lähimarketista, huushollissa ei ole yhtään kirjaa, eikä koulutusta arvosteta, niin siitähän se siemen itää. Oma osansa on tietysti myös perintötekijöillä."
Rikkinäisistä ja ongelmaisistakin perheistä tulee ihan kelpo kansalaisia. Tuntuu pahalta tuo yleistäminen mitä täällä tuntuu olevan yllinkyllin. Lapset ja nuoret ovat kuitenkin oppivaisia ja sopeutuvaisia, ja jos heidät ohjataan oikeaan suuntaan, ja HUOM! siihen suuntaan mikä on heille yksilönä oikea, ei se kotona välinpitämätön asenne välttämättä heikennä tulevaisuuden näkymiä. Jo valmiiksi pessimistinen asennoituminen taatusti tappaa sen pienenkin toivon mitä siellä pinnan alla on. Nuorikin ihminen kykenee hyvin nopeasti ottamaan vastuuta elämästään, kunhan jaksetaan hetki kulkea hänen rinnallaan oikeaan suuntaan. Se hetki on yllättävän lyhyt.
"Tämä on semmoinen yhtälö, ettei siihen ratkaisua helposti löydy. Tarkoitan toimenpiteitä, enkä teorioita."
Pyyhkeen kehään heittäminen on periksi antamista mitä en toivoisi kovin helposti tehtävän. Toki pieni tauko arjesta saattaa olla paikallaan niin nuorelle itselleen kuin vanhemmillekin. Tällöin tulisi kuitenkin huolehtia vaikka pakolla siitä, ettei ne "vanhat" kaverit ole silloin kuvioissa mukana. Suurin syy käyttäytymiseen on yleensä nuorella kuitenkin kaveripiiri.
"Miten niin eivät jaksa. Ei kai tässä jaksamisesta ole kysymys, vaan kotoa opitusta elämänasenteesta."
Se asenne ei välttämättä ole kotoa lähtöisin. Monet nuoret ovat varsin oma-aloitteisi ja nykyään ei ole enään sellaista auktoriteettia vanhemmilla kuin ennen. Omalla kohdallani voin sanoa olleeni keskiluokkaisesta kodista jossa isäni toimi johtavassa asemassa ja äitini oli työssäkäyvä rouva. Kuitenkaan minä en tahtonut sopeutua haluttuun malliin, ja kapinoinkin vastaan, mutta sen verran "herranpelkoa" siihen aikaan tunnettiin vanhempia kohtaan, etti aivan hunnigolle uskaltanut heittäytyä. Nykyään aika on toinen ja vanhempia ei kunnioiteta lainkaan. Kaveripiiri usein säätelee käyttäytymistä, mikä usein johtaa ei toivottuihin asioihin. Tottahan se on, että joukossa tyhmyys tiivistyy, tätä ei nuori tajua vaan se ymmärretään vasta iän myötä.
"Kun on tuota kokemusta. Työppäreissä on porukkaa pilvin pimein ja samaan aikaan on työvoimapula. Johtuu siitä että, rukkastöitä ei ole, eivätkä nämä ihmiset omaa nykyajan työpaikkoihin vaadittavia taitoja, kuten atk:n hallintaa."
Tuossa on toinen puoli totta. Työpaikkoihin haetaan ihmisiä joiden pitäisi olla parikymppisiä ammattilaisia joilla on vähintään kymmenen vuoden työkokemus, mutta mitalilla on toinenkin puoli. Tekemätöntä työtä on yllinkyllin. Pitääkin vain saada tekijät ja teettäjät kohtaamaan. Maassamme on hetki sitten ollut syvä lama ja nyt ollaan jälleen huipulla. Lama vuosina opin sen, että aina tekevälle töitä löytyy. Nyt on avoimia paikkoja jälleen ja tarvitaankin vain aloitteellisuutta, että tekijät löydetään. Mitä taitoja ei työssä muka oppisi työtä tekemällä mitä siinä vaaditaan? Paras oppimistulos saadaan kun joku jo työn osaava perehdyttää aloittelijan tehtävään. Tietenkään ei voidakkaan olettaa, että oppimaton alkaisi tehdä insinöörin tai tuomarin hommia vaan ns. tavallisia töitä. Eivätkö mielestäsi vaikkapa maalarin, raudoittajan tai vaikkapa kentänhoitajan työ ole ns. rukkastyötä?
"Pinnari tahtoo olla pinnari työelämässäkin. Kuten itsekin sanot, siivoaminen ja hyllyjen järjestely ei kelpaa, mutta pistäisitkö sinä tämmöisen koulujakäymättömän kirjanpitoasi hoitamaan?"
Taas tuo yleistäminen?
Ei ehkä kirjanpitoa, mutta kenties vaikka maalaamaan taloni.
Kuinkas, mulla on sellainen käsitys, että koulukodeista on ihan hyviäkin kokemuksia, siellä on ammattilaiset paapomassa (hyvässä mielessä) täyspäiväisesti. Huostaanotto ja koulukotiin pano on rankka toimi. Toisaalata ei tietty peruskuri pahaksikaan ole. Vaikkei normmaalia halua määritellä, ovat normit sentään hyvästäkin. Eikö ole ihan hyvä että meillä esim. oikeanpuoleinen liikenne eikä vapaus ajaa missä kohtaa tietä haluaa...
Tyttö ja äiti koulukotiin muutamaksi vuodeksi,aamen.Molemmat ovat opin tarpeessa.
ajetaanko oikealla vai vasemmalla, kunhan kaikki hosuu samalla laidalla. En ole millään muotoa vapaan kasvatuksen kannattaja. Omat lapset olemmekin koettaneet kasvattaa toiset huomioonottaviksi itsenäisesti ajatteleviksi yksilöiksi, jotka kouluttautuvat valitsemalleen uralle. Toistaiseksi kaikki onkin mennyt hienosti.
On itsestään selvää, että tietty kuri ja järjestys pitää olla, muutenhan täällä olisi vallalla anarkia. Kun on yritetty muut keinot, ovat konstit jäljellä, eli vaikkapa tuo koulukoti. Käsittääkseni yksi suurimpia käyttäytymis malleja muokkaava taho on kaverit. Kun tuo yhteys saataisi jollain konstilla poikki olisi helpompi saada kontakti nuoreen ja ohjattua oikeaan suuntaan. Juuri tässä olisi suureksi avuksi työyhteisö, missä ei olisi samanikäisiä.
sinusta opettaja?