rakkautta pursuavaa sydäntäsi
ilmoille kajahtavaa ääntäsi
pökerryttävää huumorintajuasi
sinun sanojasi,jotka antavat
paljon
niitä minä haluaisin lainata
saanko?
ilmoille kajahtavaa ääntäsi
pökerryttävää huumorintajuasi
sinun sanojasi,jotka antavat
paljon
niitä minä haluaisin lainata
saanko?
Vastaukset 30
Vanhimmat
”Rakas” koiranleuka
Lainaa mulle sun koiranleukaas
anna mä rapsutan välillä
äläkä nyt säkätä siinä
vaan mä haluun
säkä-säkä-säkä-sät-sät-sät
usko jo
iho umpeen piällysmiäs
junttieinari
tunkiokeisari!
Ai et lainaa?
Ai et mä teen työt
ja sä vaan edelleen
heität herjaa.
Jassoo! Just!
Mites nyt,
mites nyt suut sit pistettäis?
Rasittava tyyppi,
huolestuttava päällepäsmäri.
Nythän sä myrkyn lykkäsit!
Pistetääks poikki ja pinoon!
Ei-juu-ei-juu-ei-kö?
Ai logo:
Pus & Kram
Suutele ja Kurista?
Kiitos - tackar och pockar - tänks!
Non je ne regrette rien.
Rakkaus on-off-on-off...
Tää on mun alku!
Helistelen naurut
ja Sä karistelet kannat!
Thäts it!
Ja vie kaikk´ tavaras, siun kapsäkkis.
Unohda. Äläkä enää unta nää!
Senkin elvistelijä!
Tee työt ja opi pelaamaan!
Rakkaudessa on vain alkuja.
Siitäs sait!
¤
Lainausta!
Teki mieli laittaa tää mun joskus kirjoittamani runo tähän.
aika poika pisteleen runoas
tuntui,että runtelit runoani
pitkin ja poikin,ihan ahdisti
älä lyö sorrettua,ei hänkään
sinua,suru siitä syntyy vielä
vähemmästäkin.näin on.
Rakkauden
löydät sydämestäsi,
ja pökerryttävän huumorintajun
armosta
Elämän virta kuplii
Kun uskallat avata portin
hyväksyntään ja
iloon:
Saan olla minä!
..
Se kuuluu sinulle, kaikki luontokin
väreilee sen voimasta, avatun sylinsä rikkaudessa
ojentaa kahisevien lehtien paljoutta, sinulle juuri, kirkkautta -
ja kutsuu laulamaan siitä - laulamaan
Elämästä
Juuri sinua kutsuu - nyt syksy? - joskus kipukin, havahtuaksemme!
Rakkauden arvoista ja rakastavaa,
sinua, aivan kyllin huumorintajuista ja muutenkin
riittävää
Le'chaim!
& Let It Shine:
elämälle
Ystäväni, ei tarvitse lainata muilta :)
Anteeksiantamuksen voimaa ammenna ja anna eteenpäin
omana itsenäsi
Niin on ilosi oleva suuri
Kun rakkautta pursuava sydämesi
ei kiinnitä lähimmäisiäsi
sinuun -
se nostaa heidänkin katseensa,
ei silti sivuun!
Näyttää muillekin tien,
arvonsa, että jokainen - itsenään - saa ammentaa:
Ottaa vastaan ja jakaa syksyn runsaudesta,
taas
tuoreella riemulla
* SMILE *
--> vaikka toisinaan läpi kyynelten
kaipauksen
ikävän
ja pettymyksenkin
Nyt taisit käsittää minut väärin,
en ole allapäin,vaan kirjoitin tämän
runon siksi,että joskus ihminellä
pää painuu alaspäin.
Ja jokaisella meistä ei ole akkua,
joka olisi virtaa täynnä,silloin on
hyvä lainata muilta.Pyytää vain,vaikka
hetkeksi ja samalla odottaa oman
virran täydennystä.
siis ymmärrätkö,sinä minua nyt?
selvennyksestä. Tälläista tämä on.
Aloitusrunosta en saanut selkeästi kiinni että mikä on aloittajan tarkoitus, niin ajattelin ottaa runon sellaisenaan, miltä se minusta tuntuu ja mitä ajatuksia herättää, niin minussa se synnytti ensinnä tuollaisen ajatuksen että halutaan saada itselle jonkun sydämellisyyttä, elää hänen rakkaudellisuutensa voimasta. Siitä ajatuksesta lähti sitten liikkeelle runoni, kommenttina ajatukseen. Tavallaan siis kommentoin runossa omaa ajatustani, koska se, mitä kommentoin, ei ollut alkuperäisen tekijän ajatus?
En ajatellut kommenttirunoani suoraan sinulle jonakin tavattoman henkilökohtaisena kommenttina, se ei siis ollut henkilökohtaiseksi vastaukseksi tarkoitettu niinkään, vaan on ajatuskulkua minkä aloitusruno herätti, ajatelmaa elämän arvosta ja elämisen lahjasta yleensä. Sellaisena tarkoitin sen jokaiselle lukijalle, joka tahtoo ja voi sen vastaan ottaa.
Sitä oli kiva kirjoittaa.
Kun sitten luin aloitusrunon uudelleen, mulle avautui toinen tulkintamahdollisuus, kuinka tekstin voi lukea. Sekin oli mielenkiintoinen elämys.
> Nyt taisit käsittää minut väärin, en ole allapäin, vaan kirjoitin tämän runon siksi, että joskus ihminellä pää painuu alaspäin. <
Tunnelma mikä alkuperäisestä runosta minulle välittyi ei ollut alakulo. Aivan selkeää tunnelmaa ei välittynyt, koska en saanut runosta sellaista otetta, mutta jotenkin haikeus ja myös elämänmyönteisyys, sellaiset siitä välittyi. En kokenut runoa mitenkään siis masentavana ruikutuksena: lainaa mulle. Ei niin.
Toisella kertaa - uudesta tulkinnasta käsin - tekstiin kyllä tuli riipaisevia sävyjä, mutta ei edelleenkään masentavia.
> Ja jokaisella meistä ei ole akkua, joka olisi virtaa täynnä, silloin on hyvä lainata muilta. Pyytää vain, vaikka hetkeksi ja samalla odottaa oman virran täydennystä. <
No niin, tämä on sitten jo kolmas tulkintamalli aloitusrunoon. :)
Ja koska kyseessä on oma tulkintasi, se on runon selitys.
Monta kertaa automaattisesti ajattelemme että toisetkin kokee ja näkee runon niin kuin itse tekijöinä tai lukijoina koemme, mutta kun jokainen lukee omasta tunnemaailmastaan ja ajatustottumuksistaan käsin, niin se mitä luemme, on oikeastaan oman sielumme heijastusta?
Emme voi käsittää alkuperäistä ajatusta täysin sellaisena, kuin se on tarkoitettu, sillä oma ajattelumme muodostaa kuvan, käsityksen...
Niinpä ajatukset kulkevat polkujaan ja runot syntyvät omanlaisistaan impulsseista, myös vastausrunot. Siksi runoudesta keskusteleminen voi olla hedelmällistä, ja joskus on hyvä että kertoo mitä on tarkoittanut, niin runoon avautuu myös tekijän näkökulma.
Kiitos.
sinä taidat kuulua Suomen
Parhaimpiin Selittäjiin.
Eikä tämä ollut pilailua vaan
huumoria,joten oikein tykkäsin
lukea sinun sanojasi,niin täällä
pohjanmaalla ja sinä siellä kaukana.(jossain)
Kerron,että olet ennenkin antanut minulle
jonkinlaista palautetta,kiitos siitäkin.
Ihmisinä kun olemme tottuneet käyttämään erilaisia sanoja, niin sekin vaikeuttaa joskus ymmärtämistä, mutta nyt kun kerroit mistä ajatuksesta käsin runosi on kirjoitettu olen kanssasi oikeastaan samaa mieltä asiasta, vaikka en käyttäisikään sanaa "lainata".
Kun sydämissämme pursuaa ilo elämästä, elämän lahjan tuntu, niin voimme varmaan levittää sitä myös ympärille, jakaa eteenpäin. Sillä tavalla osoittaa myös toiselle tietä elämäniloon kun hän saa lähellämme kokea että on arvokas. Ainakin ajattelen niin, että jos sydämemme on tosiaan tulvillaan iloa elämästä silloin emme tahdo ilollamme kiinnittää toista itseemme, vaan toivomme että hänkin kiintyisi lähteeseen, ettei hänen ilo olisi riippuvainen toisesta henkilöstä eli minusta ja minun ilosta, vaan se alkaisi pulputa hänen sisältään.
Näin voimme auttaa toinen toistamme positiiviseen asenteeseen.
Sehän on sitä *lainaamista* missä ihminen on toista vasten, ei välttämättä puhuen, joskus ainoastaan kuunnellen? Kun empatia on mukana kuuntelemisesta voi välittyä vahva puhe: olen tässä sinua varten, sinun kanssasi. Kasvokkain. Silloin se, jonka pää tällä kertaa on alaspäin, saa läheisyydestä ja lähimmäisyydestä ammentaa virtaa, katse kirkastuu. Jos suunta on oikea, riippuvaisuussuhdetta ei synny, vaan hänkin löytää omimman ilonsa, missä juuri hänen persoonansa lahjoineen puhkeaa kukkaan.
Sitten toisena hetkenä voi itse olla pää alaspäin, niin että murheet raskauttaa mieltä, jolloin se toinen saa olla kuuntelemassa, nostamassa, ja niin itsekin rohkaistuu jälleen:
Wautsi, minä oon tärkeä.
En osaa ajatella sellaista elämän lähteellä olemista, elämän lahjan tunnun kokemista että sitten vaan nautiskelisi itsekseen, ai kuinka ihanaa on pursuta elämää. Kyllä se aina johtaa empatiaan ja sitä kautta muiden vierelle. Niin että saa kokea että jokainen elämä on tosi arvokas. Myös sen toisen elämä - ei ainoastaan minun. Silloin ei enää ole itse kaiken mittapuuna ja keskipisteenä.
Ja kun koemme, että toisen elämä on arvokas - olkoon inhimillisesti mielestämme kuinka epämiellyttävä tai miellyttävä henkilö tahansa - se ei voi olla tulematta käyttäytymisessämme ja asenteessamme esiin.
Ehkä siis puhuimme - sinä aloitusrunossa ja minä kommenttirunossani - ainakin osittain samasta asiasta, vaikka emme ajatuksen tasolla välttämättä ymmärtäneet toisemme alkuperäistä ajatusta kovin hyvin?
Hyvää päivänjatkoa edelleen. Surf.
"Niinkuin kasvot kuvastuvat vedessä, niin ihmisen sydän toisessa ihmisessä."
Snl.27:19.
hyvää syksyä Pohjanmaalle (en tosin tiedä minnepäin, se on laaja käsite)
toivottelen täältä Satakunnasta.
Ciao.
Tosiaankin,kun sydämissämme pursuaa
iloa elämästä,mutta kun jokainen ei
osaa käyttää sitä oikealla tavalla.
Jotkut ihmiset näyttelevät eivätkä
näytä itsestään todellista minäänsä ja
sitä minä en ymmärrä koskaan.(itse en osaa
näytellä itseäni parempaa ja sanani ovat
suoria,koska en halua puhua selän takana
kenestäkään)
Hymy-hymystä
Veikko on minun isäni. Minun nimeni on Mika.
Ja sitten kevyempiin (???) aiheisiin. Pidä tuulipuvusta kiinni, kerran vielä:
> Jotkut ihmiset näyttelevät eivätkä näytä itsestään todellista minäänsä <
Sanoisin että he ei oo sitten vielä löytäneet lähteelle...
;-)
Kuinka voisimme auttaa?
Vain näkemällä, että olemme itsekin viallisia ja epätäydellisiä tässä viallisten maailmassa? Ja kun elämä nyt kuitenkin meidät kaikki vialliset hyväksyy, läpäisee, niin voimme mekin lähimmäisemme hyväksyä ja heitä rakastaa, vaikka emme hyväksyisi tai edes ymmärtäisi heidän käyttäytymistä.
Ja ymmärrämmekö aina itseämmekään...
Mistä ihminen iloitsee jos ei iloitse elämästä?
Parempi varmaan etten ryhtyisi arvailemaan, mutta heitänpä jotain. Omasta urasta? Kodista? Puolisosta? Lapsista? Siitä, että onnistuu luomaan itsestään tietyn mielikuvan, toisille? Mielihyvästä? Nautinnosta? Yksilöllisten päämääriensä toteutumisesta?
Ei huonoja asioita!
Mutta jos nuo ovat ihmisen elämänilon lähde, siitä kyllä seuraa kylkiäisenä monenlaista, satuttavaakin - kuten toteat: mutta kun jokainen ei osaa käyttää sitä [elämäniloa] oikealla tavalla.
Jospa ihminen iloitsisi elämästä itsestään (enemmän kuin elämään sisältyvistä asioista) niin hän näkisi myös toisten elämän arvokkaana, ja - vaikka olemmekin epätäydellisiä ja erehtyviä - monilta ikäviltä kolhuilta ja raastamisilta vältyttäisiin maailmassa.
Käsi sydämelle.
Kuinka siis minä voisin omalla kohdalla viitoittaa tietä lähteelle?
Vain iloitsemalla elämästä! Eikö niin?
Silloin ei tarvita oikeastaan muuta, vain elän elämääni ja rakastan. Sitten saan jättää lähimmäisten heräämisen elämän vastuulle, eikä minun tarvitse suuttua ja hermostua, jos eivät ymmärrä herätä ja rakastaa.
Enhän itsekään siitä asiasta mitään ymmärtäisi enkä osaisi, jos elämä ei olisi opettanut.
Ja vielä oppimista r r r riittää yllin kyllin.
Hymy hymy-hymystä.
Jatketaan matkaa, toivottavasti tästä oli rohkaisua ja mietinnän aihetta puolin ja toisin.
Kiitos keskustelusta.
Kerrankin viisasteluni osui
hyvin kohdalleen,kun Veikoksi
sinua kutsuin.Läheltä meni.
Niinhän se on ettei kukaan ole
täydellinen...jne..
Ja itseämme emme aina ymmärrä,
vaikka annamme toisenlaisen kuvan.
Niin olisi ihminenkin tyytyväisempi,
jos hän tyytyisi vähempään eikä
yrittäisi koko ajan hamuta lisää ja
lisää tätä maallista mammonaa.
Oppia kyllä saamme lisää,mutta
joskus haluaisi vääntää asian
piikkilangasta suoraksi,mutta
täytyy hillitä itseään ettei
tuottaisi lisää pahaa.
Kiitos,sinullekin sanoistasi.
Lopuksi toivotaan,toivotaan,että
joskus.....
ei pitänyt jatkaa enää, mutta otsikko houkutteli. Vai että Veikko. :-)
No, tämän viestin jälkeen piiskaan itseäni sormille.
Ehkä.
mums mums
Hyviä syksyjä Söpö!
Olet sitten Ulla tai Kyösti,
kun sukupuolesta ei ole täyttä varmuutta,
näin lyhyen nettituttavuuden jälkeen
Öh
Teelle menee äitiparta! Nyt!
Sitten jatkan kirjallisuussivujen tekemistä,
piti saada auki heinäkuussa,
mutta kun tuo pyöräretkikin lykkäsi aikataulua
Mutta - enhän minä näin lyhyttä viestiä voi
kirjoittaa, menee maine!
Siis runo?
Jotain nopeasti ja ilman etukäteisajatusta,
jos vaikka pulpahtaisi mieleen, hmm,
aloitussanaksi syksy -
Kaikki me kuljemme samojen puiden alla
ja valo joka osuu oksiin
leikkien lehvistössä
on samaa valoa
Mutta kaikki me tulemme
niin erilaisista lähtökohdista ja tilanteista,
voi kunpa voisimmekin aina ymmärtää
että kaikki me tulemme --
Saman valon alla
Monin erilaisin katsein
määrittelemme valon ja nämä
lehdet --
Annamme määritelmien jakaa
tuhansiin leireihin ja
puolueisiin,
lopulta ymmärrämme
vain monimutkaisten käsitteiden kautta,
tuntematta sydänten ääntä
Puhumme kuin olisi tuhat erilaista valoa,
ja ainoastaan minun valoni
on valo
Voi minua! Herää minä!
Ja kunpa voisin aina nähdä,
että vaikka meillä on niin erilaisia käsityksiä valosta
kuitenkin kuljemme samojen puiden alla
Vaikka käsityksesi pyhistä asioista
olisi ehkä vääräkin -
ja tietysti se on väärä, koska minä olen oikeassa -
tahtoisin pitää sinua kädestä
Näiden oksien alla
Voiko kukaan, joka ei pidä toista kädestä, olla oikeassa?
Voiko mikään oppi tai käsitys,
jos se vaatii vihaamaan niitä joilla on
erilainen oppi ja käsitys,
olla tosi
?
Niinpä olen oikeassa tai väärässä, väitän:
vain valo on oikeassa
Se ei erottele,
mutta kutsuu ottamaan selvää
avoimin sydämin
Kuinka lehdet havisevat, miltä tuuli tuntuu poskipäillä
Vai niin.
Sellainen runo syntyi tällä kertaa,
ei siihen sitten tullutkaan aloitussanaksi syksy.
Kaikki ei mene niin kuin äkkiseltään luulisi.
Moiks.
Jaha! Että sinulta on tullut vastaus edelliseen,
continued.
Siirrän tämän sitten
s s s s s s s siihen kohtaan:
Töks.
Toivotaan.
---> H A L A U S
jälleen kerran,tuntui siltä
ettet vastaisi,mutta jos
joku jää vaivaamaan...
Syksyjä hyviä,sinullekin!
Ainohan minä olen,ihan
keskimmäiseltä nimeltänihän
siis minä
satuja Suomeen sellaisenaan
lähetän ja sinulle myös,joten
nautihan teestäsi!
samojen puitten alla,mutta
eri latujen,ehkä
kaikenlaista kerroit
runossasi,mutta silti
jatkan matkaa,vaikka
käsitykseni väärässä olisi
sinun mielestäsi,niin ei se
minua valosta heittäisi pois.
niinpä niin,hymyä vaan!
Äh! Äh! Äh!
Kirjoittanut: äitiparta 18.9.2007 klo 19.12
* juo teetä ja pahoittelee meuhkaamistaan *
Liika on liikaa, ja väsyneenä ei pitäis kirjoittaa. - sorry -
Alkuperäinen versio oli huomattavasti parempi, ainakin riittävä:
Niin siis, ei pitänyt jatkaa enää, mutta otsikko houkutteli. Vai että Veikko. :-)
No, tämän viestin jälkeen piiskaan itseäni sormille.
Hyviä syksyjä Söpö! (Olet sitten Ulla tai Kyösti, kun sukupuolesta ei ole täyttä varmuutta, näin lyhyen nettituttavuuden jälkeen.)
Nyt teelle, äitiparta! Sitten jatkan kirjallisuussivujen tekemistä, piti saada auki heinäkuussa, mutta kun tuo pyöräretkikin lykkäsi aikataulua.
Moiks.
---
Continued. Again. Well!
klo 19:15
En tarkoittanutkaan, että käsityksesi (jossain asiassa) olisi minun mielestäni väärä. Vaikka ehkä - ja ripaus itseironiaa - sitäkin. Tarkoitin vain, että yleensä meillä on tapana pitää omia käsityksiämme oikeina. Niinhän se menee. Olisihan varsin typerää sanoa: - Minulla on tällainen käsitys ja tähän minä uskon, mutta itse asiassa olen melko varmasti väärässä. Ei kait kukaan vääriin käsityksiin usko, tahallaan siis. Mutta niin se on. Samojen puiden alla ja samassa valossa, on käsitykset sitten oikeita ja vääriä. Ja jonkunhan käsitykset aina on oikeampia. Saamme sitä sitten koskaan täällä tietää tai emme. Todellisuus tietää. Valo itsessään. Minulle se tarkoittaa Jeshua. Muuten kyllä ajattelen, että on asioita joissa kukaan meistä ei ole täydellisesti oikeassa. Ja ne asiat missä joku on enemmän oikeassa kuin toinen ei nosta häntä toisten yläpuolelle. Kaikki mikä on loppuviimeksi todellista ja oikeaa, pikemminkin saa ihmisen kumartumaan ja etsimään palvelevaa asennetta, kuin että röyhistäisi rintaansa muiden edessä omasta viisaudesta kerskaten. Tärkeämpää kuin tietää tarkalleen - monimutkaiset ja vaikeat asiat - on elää. Silloin sitä ehkä löytää jotain hyvää.
Kaunis nimi sulla. Opettajani nimi ensimmäisellä - kolmannella luokalla peruskoulussa oli Aino.
Nyt keskityn sivustojeni muokkaamiseen vielä hetken.
Hyvää yötä.
jahkailuni,niin sinäkin pääset
sivustojesi pariin.
Siis nyt suurimpia puheita
pitämättä ja niistä koskaan
enää mainitsematta,joten
alahan kerätä voimia uutta
koitosta varten.
Ja valo kulkekoon
kanssasi,niinkuin on
kulkenut tähänkin asti.
toivotaan....
Aloitusrunon ajatuksen voi lukea kahdella tavalla.
Ensin luin, että tässä tahdotaan lainata jonkun ilmoille kajahtavaa ääntä ja huumorintajua, että voisi - ikäänkuin tuon toisen voimalla - osoittaa sellaista sydämellisyyttä kuin hänellä on, jakaa samanlaista hyvyyttä eteenpäin lähimmäisille.
"Kommenttirunon" lähetettyäni tulin ajatelleeksi että aloitusrunon voi lukea toisellakin tapaa...
Että on saanut kumppanilta osakseen tuota kaikkea, ollut rakkautta pursuavan sydämen kohde, ja sitten - suhteen päätyttyä - kaikkea sitä osoitetaan toista kohtaan. Tältä toiselta, ex-kumppanin uudelta rakkauden kohteelta haluttaisiin "lainata" itselle, edes hetkeksi. Sitä rakkautta minkä kohde kerran olin ja mistä jouduin luopumaan.
Tästä näkökulmasta kyseessä on riipaiseva, mutta ehkä jo seestynyt - ehkä hivenen kyyninen, hivenen humoristinenkin - surun läpi hitaasti hymyilevä, pyynnön muotoon puettu kaipaus:
Kerran olin kosketustesi jakamaton kohde, nyt kosketuksesi kuuluvat toiselle! Lainaisitko itseäsi, käsiäsi ja antaisit vielä kerran minun kokea sen, mitä nyt hänelle (minun sijastani) niin auliisti osoitat?
Tällä tavalla luettuna aloitusrunoon avautuu koskettava sävy.
Luin kommenttirunoni uudelleen.
Niin tai näin...
*
Anteeksiantamuksen voimaa ammenna ja anna eteenpäin
omana itsenäsi
Niin on ilosi oleva suuri
Kun rakkautta pursuava sydämesi
ei kiinnitä lähimmäisiäsi
sinuun -
se nostaa heidänkin katseensa,
ei silti sivuun!
Näyttää muillekin tien,
arvonsa, että jokainen - itsenään - saa ammentaa:
Ottaa vastaan ja jakaa syksyn runsaudesta,
taas
tuoreella riemulla
HYVÄÄ PÄIVÄNJATKOA
halauksin
jaaritteleva parta
väännellä ja käännellä eri tavoin,
ihmisestähän kaikki riippuu,miten
sen käsittää.
Tulkinnan jokainen päättää itse,
sinä tavallasi ja toinen aivan
toisella tavalla
Mutta sinä takerrut runoon koko
olemuksellasi ja tutkit sitä ja
arvostelet,no,sehän on sinun
tapasi,mutta olkoon.(tällä kertaa)
iltapäivän jatkoja sinullekin
huumorilla tai ilman höystettynä. Sydämiä meiltä ei valitettavasti hyllyiltä löydy.
Sydämet jaetaan kahden kesken luottamuksella.
tarkoittanut sitä mitä
kirjastosta hyllyiltä
löytyisi,mutta toiselta
ihmiseltä voisi,joskus
lainailla.
Höystettyinä ja ei höystettyinä.
toisaalta voisimme ajatella
ajatella että ostaisimme oman ettei tarvitsisi lainailla
jos ostaisimme,mutta eri asia on
taas se,että alkaisiko kukaan myymään...?
mietippä sitä.
nyt tuli paha kysymys
hyvin paha ihan pyörryttää
avaanpa ikkunan ja vedän kunnon henut happea
noinnnnn
kuka möisi:
sydäntä ??
kukas sitä nyt möisi itse jäis sitten ilman
huumoria?
kerta annoksina jälkiruuaksi hyytelöityä hymyä
sanoja?
kyllä sanoittajia löytyy lauluille
toisaalta kun ajatellaan yksilötasolla
niin mitä myydään on itseltä pois
mutta jos on ylijäämää niin käyttää hyödyksi sen
ja saa tavaran kiertoon ei jää nurkkiin pyörimään
pölyttymään...
lainaaminen on vain hetken helpotus
kun se palautuskin tehtävä ja taas ollaan ilman
saattaahan se lainaaminen olla kunnianosoituskin
kun ei lainaajalla ole niin hyvää itsellään
noin otat tämän runollisen ilmaisun?
kukapa möisi sydäntään,kuka huumoriaan,
kukapa sanojaan? lainaksi itse antaisin,mutten omaksi.
mutta jos kaikki olisikin toisin,ei
tarvisi lainailla tai ostaa
ja tämähän on vai mielikuvituksen
tuotetta,siis minulta,kun tämän
kirjoituksen aloitin
joten rauhassa jää ja
yritä kestää tää,et
sinä yksin sydäntä etkä
huumoriasi jää,ja kyllä
kai ne sanatkin perässä
pysyvät,niin uskon
olen kuullut että runoilijat ,säveltäjät ,kirjailijat,rakentajat , rakastajat
"lainailevat toisiltaaaan hyviä ideoita" :o )
sellaisen sallisin kohtuudella ajateltuna
hyvät runot eivät ole yksinkertaisia vaan
niissä pitää olla kaksinkertainen haaste ymmärtää ne
sitä parempi runoilijalle mitä enemmän asoita lukija niistä löytää
asia taas erikseen loukkaantuuko runoilija väärästä ns. tulkinnasta jonka lukijalta saa
useinhan runoissa kirjoitetaan vertauskuvannoillisesti
että palstalla jotkut löytävät
toisen runosta ideaa(omakohtainen
kokemus)ja sen sitten huomaa,
mutta ei muuta kuin nokka kohti
uusia koskia ja alistua ei
kannata.
mutta,mutta idea syttyy niin
silloin se on pantava paperille,
ettei vaan jää unohduksiin,no
niin laitoin minäkin.:)
joku saa haastetta,joku ei
mutta matka jatkuu kuitenkin
että palstalla jotkut löytävät
toisen runosta ideaa(omakohtainen
kokemus)ja sen sitten huomaa,
mutta ei muuta kuin nokka kohti
uusia koskia ja alistua ei
kannata.
mutta,mutta idea syttyy niin
silloin se on pantava paperille,
ettei vaan jää unohduksiin,no
niin laitoin minäkin.:)
joku saa haastetta,joku ei
mutta matka jatkuu kuitenkin
että palstalla jotkut löytävät
toisen runosta ideaa(omakohtainen
kokemus)ja sen sitten huomaa,
mutta ei muuta kuin nokka kohti
uusia koskia ja alistua ei
kannata.
mutta,mutta idea syttyy niin
silloin se on pantava paperille,
ettei vaan jää unohduksiin,no
niin laitoin minäkin.:)
joku saa haastetta,joku ei
mutta matka jatkuu kuitenkin
että täällä kaikuu...:)
yrittää lähettää viestiä,niin lähettää
ja ei sitten lähetäkkään,niin täytyy
lähettää uudelleen,silloin alkaa kaikumaan....:)
etten saanut näitä lainaa,mitä olisin
halunnut ....ehkä joskus...