Olen itse avoliitossa oleva nainen, ja ihastunut ystävääni, joka on itse naimisissa oleva nainen.. miten pitäisi toimia, vai eikö mitenkään, kun en halua suhdetta hänen kanssaan tai rikkoa perheitä, mutta en voi tunteilleni mitään?
Toivotonta...
[unhappy]
7830
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No tuota, kyllähän sinä itse vastaat kysymykseesi aika selkeästi: et halua suhdetta hänen kanssaan, etkä rikkoa perheitä. Eipä siinä auta muu kuin pitää suu supussa ja pitää lämpimät tunteet sisällään. Haaveillahan aina voi :)
että hänellä on tunteita sinua kohtaan? Hyvin vaarallisilla vesillä liikuskelet. Sinuna harkitsisin hyvin tarkkaan, onko ratkaisevan askeleen ottaminen seurauksien arvoista.
Minä tapasin tuossa muutama vuosi sitten jumalattoman täydellisen, ihanan, elämäni naisen. Ihastuimme, rakastuimme. Tapailimme säännöllisesti (olemme molemmat varattuja). Kaikki oli tietenkin alkuun upeaa, ihanaa. Minkälaisia tunteita hän saikaan minussa aikaan! Miten uskomatonta oli rakastelumme. Lopulta olin (olimme molemmat) niin riekaleina kaksoiselämästäni, että lopetin suhteemme. Olen vieläkin täysin rikki. Rakastan häntä yhä.
Mieti, punnitse, harkitse. Rakastuminen on jumalaisen ihanaa, mutta myös sydäntä särkevää.
No en tietysti osaa sanoa mitä toinen ajattelee tai tuntee, mutta olen kyllä silloin tällöin aistivinani välillämme tietynlaista ”sähköä”… ehkä huono ilmaus, en ole aikaisemmin kirjoitellu keskustelupalstoille, joten suokaa anteeksi.
Jospa ottaisit asian puheeksi joskus, vaikka viinilasillisen äärellä. Varovasti..jos jotain on hänenkin puoleltaan, se kyllä selviää..
Suhteestani vaan on lyhyempi aika. Jonkin aikaa pystyimme olemaan jopa ystäviä, mutta nyt se näyttää olevan hyvin vaikeata. Keskusteluyhteys on melkein tyystin kadonnut.
Teen koko ajan henkistä eroa hänestä vaikka erosimme varsinaisesti jo kuukausia sitten. Silti lähtisin vieläkin hänen mukaansa, jos hän pyytäisi, niin sekaisin menin hänestä. Sitä päivää, että hän minut tahtoisi, ei enää tule. Hän on jo ihastunut toiseen, tällä kertaa mieheen.
En enää koskaan aio seota yhteenkään "heteroon" ja varsinkaan varattuun ja perheelliseen sellaiseen.
tyhjyys tuota parempaa?
tapahtui elokuussa. Enkä todella ole vielä edes alkanut toipua hänestä. En tiedä miten selviän tästä. Kotona mieheni tietää suunnilleen missä mennään, mutta ei tietenkään koko totuutta. Nyt mylvin tässä sisäisen möykkyni kanssa, päivittäin. Tuntuu kuitenkin siltä, että eroan myös miehestäni. Jollain tasolla häntä vielä rakastan, mutta en tiedä miten. Parempi varmaan olla yksin, kuin tällaisessä oudossa suhteessa.