Olen katselemassa harrastelija tason digirunkoa ja vanhana filmikuvaajana ihmetyttää miksi jotkut Nikonin mallit aloittavat ISO200:sta eikä 100:sta.
Eikä pienempi ISO luku (100) ole parempi (jos valoa riittää) kuin isompi (200)? Näin ainakin oli filmiaikoina jolloin DIA oli vaikka ISO64
Jos näin on niin miksi Nikon ei ole laittanut ISO100 kaikkiin runkoihin?
- Pauli
Eikä pienempi ISO luku (100) ole parempi (jos valoa riittää) kuin isompi (200)? Näin ainakin oli filmiaikoina jolloin DIA oli vaikka ISO64
Jos näin on niin miksi Nikon ei ole laittanut ISO100 kaikkiin runkoihin?
- Pauli
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olet aivan oikeassa. Tuota asiaa ovat monet muutkin kummastelleet. Syytä Nikonin ratkaisuun en tiedä, olisikohan kyse ihan vain kustannusten säästämisestä. Osasyynä voi olla sekin, että noista halvemmista malleista halutaan ihan tahallaan tehdä hiukan "puutteellisia", jotta ostajat mieluummin valitsisivat hiukan kalliimman mallin, jossa kyseistä puutetta ei ole. (Tätä taktiikkaahan Canon käytti aikoinaan ensimmäisessä halpis-digijärkkärissään eli 300D:ssä.)
Nykyisten digijärkkäreiden kuvanlaatu on kuitenkin sen verran hyvä, että ISO 200 -arvollakin kuvat ovat erittäin korkealaatuisia (siis kohinattomia). Ongelmia ei siis pitäisi ilmetä kuvanlaadun suhteen sinällään.
Sen sijaan erittäin kirkkaassa valaistuksessa (kirkas auringonpaiste tai tehokkaat studiosalamat) voi tulla ongelmia, koska kuvaaja joutuu valon vähentämiseksi valitsemaan pienemmän aukon kuin mitä hän muuten ehkä haluaisi käyttää. Tämä sitten hankaloittaa kuvan terävyysalueen hallintaa. Eli liian pieni aukko tekee sellaisetkin kohdat teräviksi, jotka kuvaaja haluaisi mieluummin jättää pehmeän epäteräviksi.
Moi !
Nikon on laittanut suurimmassa osassa digitaalirunkojaan herkkyydeksi 200 ISO. Tämä johtuu siitä että tuo on noiden kennojen natiivi-herkkyys.
Paras laatu uusilla D3 ja D300-järkkäreilläkin saavutretaan 200 ISO:n asetuksella.
Eli kaikki isommat ja pienemmäöt herkkyydet tehdään "kepulikonstein".
Pienemmistä herkkyyksistä on käytännössä etua vain harvoissa studiokuvaustilanteissa.
--
> Pienemmistä herkkyyksistä on käytännössä etua vain harvoissa studiokuvaustilanteissa.
Heh. Kyllä matalille ISOille löytyy käyttöä studion ulkopuoleltakin. Esimerkkinä olkoot vaikka tämä perinteinen "vesi kuin samettia" otos jostain purosta / koskesta...
Digeillä tosin tulee kaupanpäälle sellainen ongelma, että matalille herkkyyksille optimointi tuo yleensä mukanaan enemmän kohinaa sitten niihin yli ISO 800 lukemiin, joten ISO 200 voi olla monelle ihan OK kompromissi.
Tähän kennon natiiviherkkyyteen vaikuttaa muuten myös kennon värisuotimet. Niinpä löytyy myös kameroita, joissa perusherkkyys on ISO 100 ja kepulikonstein jopa ISO 80, vaikka kenno on sama kuin Nikonin vermeissä
Ei studioon kannata viedäkkään kameraa missä pienin ISO on 200.
Surkeita värkkejä.
Moi !
Ei tuossa liikkuvan veden sumentamisessa mitään 200 hitaampaa herkkyyttä tarvita. Pieni aukko peliin vain niin kyllä tulee pehmeää. Ja ellei riitä niin ei se yksi aukko siinä paljoa auta, edesmennyt Kodakin ammattirunko salli muistaakseni 6 ISO:n valinnan. Oli tietysti käyttökelvoton peli kaikessa yli 160 ISO:n kanssa.
Erikoistapauksia voi aina löytää, itse en ole edes studiossa kaivannut pieniä herkkyyksiä vaikka filmiaikana en kuvannut ikinä yli 160 ASA:n värinegaa ja dia oli 25/50 ja mustavalko 25-400 ASA.
Kunnon studiosalamalaitteissa on tehonsäätö. Ja ei ne harmaasuotimet (jos on pakonomainen tarve) niin paljoa maksa.
Itse hävitin Nikoninroskat pois kun kyllästyin 200 ISOon. Filmiaikana on tullut ostettua monet studiosalamat ja oli paljon parempi laittaa romu kiertoon kuin ruveta salamoita vaihtamaan.
harmaasuotimia laitoin optiikan nokalle, Nikonin huono tarkennus huononi entisestään, tuli paljon sutta ja sekundaa.
Merkki vaihtui, aukko käyttökelpoiset aukot pieneni ja tarkennuskin rupes pelaamaan paljon paremmin.
Hieman asian vierestä: käyttääkö joku ihan oikeasti studiossa automaattitarkennusta? Ja jos käyttää niin miksi?
miksi ei käyttäisi?
Nyky-rupu-digijärkkärin etsimet ja tähyslasit eivät suosi käsitarkennusta kun ohjausvalot on himmeinä koska salamoiden tehot on säädetty pienelle.
Kinofilmikamerassakin (käytin sitä vain vähän studiossa) AF on näppärä.
Moi !
Tarpeet tietysti vaihtelee. Minä katselen haikeana D100:n jälkeä, nyt kuvaan Canonilla ja värit ovat edelleen varsin epätyydyttäviä ;-)
Tarkennus ei ole tuottanut milloinkaan (edes sillä D100:lla) ongelmia. Toki D200 ja MkIIN tarkentavat paljon nopeammin, kummatkin seuraavat lentävää lintua liki virheettä.
Tekniikka kehittyy ja veikkaisin ihan näkemättä että noita tarkennusongelmia ei D300:ssa ole.
--
Ainut mitä D100:sta oon jäänyt kaipaamaan, on TTL-salamamittaus. Väritkin olivat kököt Canoniin verrattuna. Yleensä kuvissani on ihminen pääosassa.
Ei vielä ole tullut vastaan tarvetta lentävää lintua kuvata, ja luontokuvauksen jätän muutenkin muiden murheeksi. vain pakolliset kuvat täytyy ottaa.
AF:ssä on se huono puoli, että sillä harvoin saa tarkennusta osumaan edullisimpaan kohtaan, jos toimii ollenkaan.
Törmäsin eilen iltahämärissä hirvipariskuntaan, jolla oli vasa mukana. Kamera ei suostunut tarkentamaan haluttuun kohtaan eli päähän, vaan kyljen pörröllään olleeseen karvoitukseen.
Seuraus: pää epäterävä.
Myös villisika ja valkohäntyri on aivan toivottomia AF:lle, ellei aurinko helota ja hieman himmennä.
on sulla studiossa;)
Studiossa on kyllä ollut Hirvi-sukunimisiä ihmisiä, mutta koiraa ja kissa kummempaa en ole kuvannut.
Nikonin D100/70:ssä on tarkennuspisteet suuria länttejä, joten niiden kanssa ei tarkennuspisteen kohdistaminen ole kovin helppoa. Canonissa ja uudemmissa Nikoneissa pisteet (merkit)tähyslasilla ovat pieniä, eikä mulla ainakaan ole pienintäkään ongelmaa tarkentaa oikeaan kohtaan. Paljon vaikeampaa on tihrustella käsitarkennuksella.
Kuten toisaalla ketjussa kirjoitin, luontokuvauksen jätän ilomielin niille jotka siitä tykkäävät, itse en välitä pätkääkään.
Asiaa auta. Kamera, nimenomaan Canon ei tarkenna mustaan hirveen tai villisikaan ollenkaan. Ei edes harmaaseen villapipoon olohuoneessa.
Ainakin Canonissa tarkennuspisteet reagoi merkatun rajan ulkopuoleltakin ja "Diamand" muotoon asetetut pisteet on niin harvassa, että lentävä lintu osuu AINA niiden väliin, jollei se ole niin lähellä, että ei ruutuun sovi.
Paska, mikä paska.
Ei senpuoleen. Naapuri ei saanut Nikoniaan tarkentamaan 10:n metrin päässä olleen laulujoutsenen valkoiseen kylkeen. Kaikki risut ja heinät kyllä AF:lle kelpasi. Kontrasti ei riittänyt.
hieman lukaista tätä ketjua ylöspäin, niin huomaisit että tää haara lähti AF-tarkennuksen käytöstä STUDIOSSA.Nää elukkajutut on toinen asia.....
Ei canonikaan mikään hirmuhyvä tarkentaja oo, oon sen kokenut.Liikkuvan tumman aiheen kuvaaminen ei helpolla onnistu. USM optiikka on toiminnan välttämättömyys, muut pitäis lailla kieltää ja hävittää maan päältä.
Kuvasin 2 vuotta D100:lla jossa on pienin ISO200 ja huomasin että tarkennus oli tosi köppänen, tarkennuspiste & merkki tähyslasilla on suuri ja sen avulla tarkentaminen oli onnenkauppaa.Testasin sitä erään tutun kuvaajan kanssa verraten sitä Fuji S2 ja Nikon D2Hoohin, todeten että ei tuu mitään. Jatkoin Rullafilmin polttamista ja kirosin huonon hankintani.Källästyin myös 200 herkkyyden käyttöön studiossa.
Kun vaihdoin Canonin 20D:hin niin heti alkas kuvat olemaan paljon skarpimpia, vaikka tarkennuspiste ei olekkaan tähyslasin merkin kokoinen, niin hyvin se silti tarkentaa studio-oloissa siihen mihin haluan. Canonin hankinnan jälkeen kuviin löytyi potkua ja yhtäkään rullafilmiä en ole sen hankinnan jälkeen kuvannut.
Kyllä siellä studiossa tulee ihan samoja ongelmia eteen - ainakin itselläni. En nyt siis puhu ainoastaan portrettikuvista vaan myös asetelmista ja tuotekuvista.
Kuten hyvin itsekin varmasti tiedät niin varsinkin suurella aukolla tarkennus pitää saada osumaan kohtuullisen tarkasti sinne silmään, jotta kuvasta tulee fiksun näköinen. Ja kun suurella aukolla kuvataan niin valoa on vähän. Näissä olosuhteissa ei ainakaan itseni kokeilemien Canonien AF ole toiminut - nimenomaan valonopuutteen takia. Nikoneissa sentään on AF-apuvalo, joka auttaa tarkennuksessa. Toisaalta itse en ainakaan hirveästi liiku studiossa ympäriinsä, vaan käytän raskasta studiojalustaa ja tarkennan siinä olevan kameran manuaalisti. En myöskään kovin usein käytä suurta aukkoa vaan pyrin saamaan sopivan koko kohteen tarkaksi käyttämällä F8 - 11 arvoja. Lyhyt tarkkuusalue on liian käytetty tehokeino portreteissa. Tuotekuvissa se on ihan näyttävä, mutta niissä tarkennuspiste pitää joka tapauksessa valita käsin.
Lisäksi mallien ilmeisiin saa usein kivasti eloa kun ei itse seiso kameran takana vaan ottaa kaukolaukaisimen ja juttelee malleille (kameran) vierestä tai jostain muualta mistä saa katsekontaktin heihin.
asetelmat ja tuotekuvaukset on asia erikseen...
rupujärkät ja Digijärkät on erikseen....
toisilla on parempi hämäränäkökyky kuin toisilla.
Kuvaan pääasiassa henkilökuvia joten en puutu tuotekuvauksiin. Oma kamera on toistaiseksi croppikamera pienellä etsimellä ja ikänäkö vaivaa senverran että käsitarkennus hämärässä ei suju kovin luotettavasti, varsinkin kun ei ole leikkokuvaa tms.
Kuvaan yleensä aukoilla 5.6-11 ja canonin tarkennus osuu hyvin sinne silmiin, Nikoni D100 ei osunut, ja tyhmää todella häiritsevää ja ärsyttävää AF-apuvaloa en käyttänyt, valo oli niin lähellä optiikkaa että jäi vastavalosuojan taakse piiloon.
Oon kuvannut sekä studiojalustalta että käsivaralta. Raskaan jalustan kanssa kuvakulmat tahtovat kangistua kaavoihnisa joten se on jäänyt studion kulmaan nököttämään. Käsivaralta kuvatessa pienetkin kuvakulman vaihtelut on helppo ja nopea tehdä mutta samalla on menetetty yksi tärkeä asia, katsekontakti ja mallin hyvä ohjattavuus kun katsoo ohi kameran. Jalustalta kuvatessakin käytän AF:ää, se toimii niin hyvin.