Talvi 1944!

Hyytävää on kyyti molemmin puolin. Panzerheinzin teräsnyrkki on takonut tykistön, Tigerien ja Pantherien muodossa Panssarisuden kalmukkikalloon lujia iskuja, mutta totuuden nimissä on saanut itsekin tuta varsinkin punaisten ilmavaivojen eiku ilmavoimien hirvittävästä moukarista. Ne ovat vastuussa ainakin viiden taisteluvaunun, viiden Wurfrahmenin ja kahden Hummelin tuhosta, ja ovat myöskin tuoneet sankarikuoleman useille ympäröiville jalkaväen miehille. Erityisen miinuspisteen Panzerheinz joutuu antamaan ilmatorjunnalleen. Lukuisat Möbelwagenit, Wirbelwindit ja Ostwindit eivät ole vielä saaneet alas ensimmäistäkään surmanlintua. On tainneet pojat kylmissään juoda vaunuista jäähdytysnesteet...

Eversti Panssarisusi yrittää mongoolilaumoineen läpi useasta kohtaa. Kaupungissa kartan pohjoisosassa käydään kiivasta katutaistelua pioneerein, ja siellä vanja yrittää myös murtoa rynnäkkötykein. Toistaiseksi kapeat kadut ovat osoittautuneet rynnäkkötykkien turmaksi, monet roihuavat nyt kaduilla panssarinyrkkien tai liekinheittimien selättäminä. Kunnostautuneille Hitler-Jugendin pojille on jo myönnetty rautaristit. Etelämmässä Panzerheinz on käynyt koko pelin ajan kuluttavaa viivytystaistelua useita vihollisen panssarikiiloja vastaan valmistautuen samalla vastaiskuun.

Panssarien kohtaaminen on melkoista titaanien taistoa näissä piireissä. 88:t ja Jagdtigerin 128mm:n tykit ovat kyllä verottaneet jo Panssarisuden arsenaalia, mutta erinomaiset JS II:t massoittain käytettynä tuovat jatkuvasti päänvaivaa. Kierros kierrokselta ne silti vähenevät. Viime kierroksella vaunuja ei tosin kyetty tuhoamaan, sankka savu peitti näkyvyyttä.

Tämä AAR:n pitäminen on aika hyvä juttu. Tavoite niin urheilussa kuin sodassakin ei ole pelkästään voitto, vaan vastustajan täydellinen nöyryyttäminen. Tässähän se nyt tapahtuu koko kansan silmien edessä, saa nyt vain nähdä kummalle Mars suo hymyilevät kasvonsa...

Tarina jatkuu. Vihollisen raketinheittimet tekivät jälleen tuhojaan ja kaksi raskasta vaunua palaa. Lisäksi tykistö vaurioitti ainakin yhtä rynnäkkötykkiä.

Aika iskeä takaisin. Alkajaisiksi päätin päästä eroon kirkkoon, hautuumaan viereen linnouttautuneesta ryhmästä. Ajatus suorasta rynnäköstä MP-38:n, liekinheittimin ja kasapanoksin aseistautunutta vihollista vastaan ei viehätä jv joukkueen johtajaa, joten rynnäkkötykki antaa pari laukausta sakastiin, huudoista päätellen hyvin tuloksin. Valitettavasti vihollinen perääntyy, ennenkuin se ehditään tuhota. Pohjoisemmassa kaksi III Rynnäkkötykki patterin vaunua ajaa FJ- ryhmän edellään näännyksiin, kunnes se tuhotaan Wojiska kadun kulmassa.

Huonommin sujuu eteläisellä panssarikiilalla. Kaksi tai kolme Jagdpantheria ovat asettuneet hyvään puolustus asemaan pienen kukkulan taakse. Ohuesta metsän ja kukkulan välisestä solasta pääseminen vaatii vähän aivo työskentelyä. Menetykset ovat kaksi vaunua matalille panssarin tappajille. Molemmat jäävät täydentämään syvää savuverhoa.

Keskimmäinen kiila pärjää paremmin, mutta vihollisen tykistö pitää sen vaunukomentajat sisällä vaunuissa. Tiikerin 88 ei enää ole niin pelottava ase kuin vain vuotta aikaisemmin. Kaksi laukausta yhteen vaunuun, eikä edes vaununjohtaja hermostu. Tosin lähemmäs pitää itsekkin päästä saadakseen tappavan osuman noihin vaunuihin. Siispä vaunut levittävät savua, estääkseen tappavan tarkkoja kissapetoja osumasta, kunnes pääsevät kantamalle. Jopa 128mm pst tykkin ammus, sodan raskain, kolahtaa vinosti erään JS-II:n panssarista harmittomasti korkealle ilmaan. Eteenpäin, punaiset suteni!

Il-2 tekee pilaa eräästä muuttoautosta ja räjäyttää sen kappaleiksi. Pelätyt neliputkiset raskaat it-kk:t eivät onnistu pysäyttämään sitä, mutta sen kohde piti kyllä olla Tiikeri vaunu....

Helvetillinen taisto jatkuu. Panssarisuden JS II:t ja ISU-122:t sekä Panzerheizin Tiger I:t ja Jagdpantherit paukuttelevat toisiaan kaukaa, ilman mainittavia tuloksia. Taiston tuoksina alkaa rasittaa vaunuampujienkin känsäisiä kouria ja kordiitinkärystä punertavia silmiä.

Jalkaväelle kierros oli melko vaisu. Yksinäinen 12.7mm:n DsHK paukutteli Panzerheinzin mopopoikia kukkulalta, ja SS-ryhmä kävi yrittämässä paikalleen jumittuneen t-34/85:n tuhoamista panssarinyrkillä epäonnistuen kuitenkin. Homman hoisi sitten Panther, joka jyräytti 75mm:n panssarikranaatin keulapanssarin läpi.

Sturmovikkeja ei tällä kierroksella näkynyt. Lienevätkö punaiset lentäjät olevan nuolemassa haavojaan vai mussuttamassa Spammia ja tsaikkaa...Joka tapauksessa Panzerheinz on lähettänyt it-puolen pojille sanoman, jonka mukaan leikin aika ja ammuksien tuhlaus on nyt loppu, koneita pitää alkaa tulla alas.

Oberst PzHeinzin tykistö on jälleen pahanteossa. Kaksi rynnäkkötykkiä palaa, yksi JS-II vaurioitui. Muuten aika hiljaista.

Etelässä T-34/85 joukkueen rippeet tuhoavat SS-mies ryhmän ja ISU-152 antaa MP-ryhmälle vauhtia kohti länttä. Muutoin eteläinen panssarikiilani uudelleen järjestäytyy.

Keskellä kaksi Tiikeri VIE vaunua saa tuta vihani. Laukauksia osuu ja molemmat ovat nyt vaurioituneita. Armon isku seuraa myöhemmin. Täälläkin Helvetin Enkeleiden Berliinin haaraosaston miehet kokevat kovia. Eräs ryhmä eksyy muutaman kymmenen metrin päähän amrikkalais valmisteisesta Quad- puolitelavaunusta. Tulos: Neljä puolen tuuman it-kk:ta kaatavat vesakkoa, pöllyttävät lunta ja jättävät Zündapp ryhmän pyörät täyteen etusormen mentäviä reikiä.

Kaupungissa katutaistelut kiihtyvät. Muutama pst ryhmä huomasi, ettei 122mm rynnäkkötykin täydy NÄHDÄ kohdettaan, riittää jos ampuu katuun ryhmän vieressä, jolloin panssarikauhu miehet jäävät mukavasti sirpale säteelle.

Tämä alkaa olla taistelun huippukohta. Kumpi tästä selviää voittajana, selviää koko pelin voittajaksi. Muutama seuraava vuoro on ratkaiseva. Vaikka jäljellä on vielä noin patljoona vaunuja ja rynnäkkötykkejä, ei tarvitse menettää kovin montaa, niin PzHeinz saa niin määrällisen, kuin laadullisenkin etulyöntiaseman.

Kierros ei tuottanut hirvittävästi sankarivainajia kummallekaan puolelle, yksi ISU-122 ja pari GAZ:ia pääsi päiviltään, vaunu Jagdtigerin kranaatin lävistämänä, autot Wurfrahmenilla. Kartan keskellä käytiin jonkinverran laukausten vaihtoa, ilman tuloksia.

Valtavat savupilvet haittaavat juuri nyt Panzerheinzia veli venäläistä enemmän. Tulen johtaminen on hankalaa, ja vaunut eivät näe punaisia panssareita kovinkaan kaukaa.

Etelässä kuorma-autot ja jeepit yrittävät hämätä vihollista (jonkinlaisella menestyksellä, tosin tiedusteluun käytetyt kevyet ovat mennyttä). Kukkulan yli yrittävät vaunut onnistuvat tuhoamaan yhden Metsästyspantterin, sen käännettyä kiilamaisen keulapanssarinsa kohti erästä jeeppiä. Menestyksen hinta oli kuitenkin kolme palavaa vaunua. Pärjäisin paremmin ilman tälläisiä voittoja.

No lisää savua hämäämään hänen tulenjohtoaan ja kohtuullista menestystä saksalaista jalkaväkeä vastaan. Ei voi valittaa. Kaupungin kaduilla ongelma on vaarallisempi: Yli 70 tonnin Jagdtiger tuhoaa kivetystä ja minun rynnäkkötykkejäni aivan liian helposti. Jv yksikkö liittyy sen metsästykseen.

Panzerheinz keskittyi kartan keskiosassa hidastelemaan punatähtisiä vaunuja nuijimalla niitä eri kaliberien tykeillä. Ainoa vaunumenetys oli yksi Panther, jonka keulaan osui JS II:n kranaatti. Kaupungissa ainoa välikohtaus sattui etelälaidalla, jossa bolsevikkien pioneerit väijyttivät ja tuhosivat yhden tiedustelupartion.

Punaiset ilmavoimat loistavat poissaolollaan. Ovatkohan pojat korkanneet Stolitchnajansa ennen aikojaan...

Hah, ensitöikseen ISU-122 opettaa Tiikerille tapoja. massiivisen teräsvuoren torni lentää niin korkealle, että siitä on vaivaa lentoliikenteelle. Toinen Tiikeri ottaa JS-2:n ammuksen suoraan tykkinsä alle, eikä jälki ole kaunista, vaikka se yrittää karkuun telaketjut sutien. Luultavasti vaaraton vaunu. Kolmas JS-II saa kylkeensä Jagdtigerin 128mm:sen ammuksen, mutta syttymisen sijaan vastaa tuleen. Kaksi laukausta, kaksi osumaa. Olon vihollisvaunun sisällä täytyy olla kuin kirkonkellossa, jota joku hakkaa lekalla. Keskimmäinen osasto alkaa olla vauhdissa.

Etelässä ei yhtä hyvä tuuri. Tosin eräs NL:n sankari sai osuman hyvin piiloutuneeseen Jagdpantheriin. Vaurioita vähintään. Menetykset ovat kuitenkin pahat. Yksi JS-II palaa jälleen.

Kaupungissa taistelu oli oikeastaan yhden ISU-122 ja Sturmörser Tigerin välinen. Osuma 'syvyyspommista' rynnäkkötykkiini ei tuhonnut sitä, mutta huolimaton saksalainen vaununkomentaja onnistui jättämään lähes joukkueen saksalaisia pioneerejä 380mm ammuksen sirpalesäteelle. Vihollinen huolehtii vaunujeni lähipuolustuksesta? Danke!

[Pieni tauko AAR:ssä. Pitkä viikonloppu. CY.]

Minkälaisilla säännöillä ja asetuksilla pelaatte?
Mielenkiintoista luettavaa, jatkakaa samaan malliin ;-)

Koska PzHeinz on siirtynyt tuntemattomaan piilopaikkaan miettimään tuhonsa mahdollista välttämistä, tässä on tämän viikonlopun viimeinen AAR.

Puna Tähti on vauhdissa. Yksi kerrallaan pusikkoihin naamioituneet Kissapedot pakenevat tai tuhoutuvat paikalleen. Herr PzHeinzin vuorolla jopa yksi vaunumiehistö osoitti tyypillistä venäläistä rohkeutta ja TUHOSI ohi ajaneen Tiikeri vaunun. Rynnäkön onnistumismahdollisuudet olivat 2%, kahdella kaverilla oli aseinaan sekalaisia käsi aseita, mutta siihen jäi Saksan poika. Oder of Lenin molemmille! Tosin toinen 330kg rakettiavusteinen roskapönttö viimeinkin tuhosi 122:sen rynnäkkötykkini (ilmeisesti Oberst Heinzin siirrettyä JV-yksikkönsä turvaan). Muutoin PzHeinz yritti huomattavan ponnettomasti rynnäköidä vaunujani kaupungin kaduilla. Ilmeisesti hänellä on ainakin pioneeri- ja laskuvarjokomppaniat paikalla. Ei hirveää menestystä fasisteilla, mutta kestää hetken saada puolustus sillä sektorilla kuntoon.

Oma vuoroni alkoi aika hyvin. Saksalaisen tykistön tehoa vähentää, paitsi savuverho, niin myös se, että joukkoni alkavat olla hyvin lähellä natseja. Etelässä laukaustenvaihto tuhoaa viimeisen nähdyn JagdPantherin. Vihollinen alkaa olla selvästi epätoivoinen. Aivan etulinjassa nähdään jo Ostwindejä ja tela tykkejä. Toisaalta ehkä joukkueen verran Panttereita estää vielä tuhoamasta näitä kevyesti panssaroituja romuja (tarvitsen joka laukauksen, jonka saan).

Keskellä menee paremmin. Lukuunottamatta JagdTigerin tuhoamaa JS-II:ta, vuoro on minun. Kaksi Tiikeriä palaa. Jalkaväki juoksee. Feel IT baby!

Kaupunki on aika hiljaa. Minulla alkaa olla vaikeuksia motivoida miehiäni rynnäköimään vihollisen hirviövaunuja. Miksiköhän?

Nyt ei mene hyvin. Panssarini, joilta PzHeinzin tykistö on riistänyt jv-tuen, yrittivät kiertää raskaimpien puolustusasemien taakse, mutta törmäsivät pioneereihin. Raketinheittimet ja 150mm tykit tekevät melkoista tuhoa, eikä keskimmäinen, ehdottamasti vahvin panssarikiilani pääse sen enempää eteen kuin taaksekaan. Keskellä sijaitsevaa kukkulaa kiertävät vaunut tosin löysivät Waffen SS miesten, noiden pelkuri natsien, piilopaikan eräältä pellolta ja tuhosivat näiden kuorma-auton. Kävelkää kurjat! Lisäksi eräs Muuttoauto leikkii sankaria ja jää suoraan 6" rynnäkkötykin maaliksi.

Etelämmässä yksinäinen Panther vaunu saa osumia T-34/85:lta, joiden ammukset kolahtelevat lähinnä torniin, aiheuttaen vaurioita, mutta se ratkaiseva osuma pantterin surullisen kuuluisan kyljen läpi jää uupumaan.

Kierros oli aika niukka tapahtumiltaan. Pioneerit onnistuivat heti kaupungin eteläpuolella olevassa metsässä poksauttamaan ISU-152:n telan poikki kasapanoksella, ja etelämmässä yksi SS-ryhmä täräytti toisen samanlaisen kyljestä läpi panssarinyrkillä. Muuten Panzerheinz joutuu melkoista varovaisuutta noudattaen yrittäämään vältellä keveämmin panssaroitujen ajoneuvojensa kohtaamista rynnäkkötykin tai JS-vaunujen kanssa, siinä kun tahtoo jäädä toiseksi...

Kaupungissa Jagdtiger ajaa risteykseen varomattomasti, ja saa keulaansa ISU-122:n kranaatin joka kuitenkin kimpoaa korkeuksiin. Muuten joukot kaupungissa näyttävät molemmin puolin huuhtelevan kurkkuaan sementtipölystä ja käyvän tarpeillaan jatkokahakoita odotellessa. Keskusta sen sijaan näyttää muotoutuvan ratkaisualueeksi. Jos on Panzerheinzinkin toiminta mennyt jo vähän näpertelyksi, näkyy puna-armeijakin kaapivan laarinpohjiaan, keveästi panssaroituja it-vaunuja köröttelee eteenpäin tankkien pakokaasupilvien keskellä.

Eversti Panssarisuden palattua STAVKA:n esikuntakokouksesta, taistelu voi jatkua.

Tilanne on rauhoittunut jonkun verran. PzHeinz on selvästi kutsunut vahvistuksia, sillä kuorma-autoja on ilmestynyt kartan reunalle, ilmeisesti täynnä SS-miehiä. Zveboyt ampuvat heitto laukauksia heidän suuntaansa. Ehkä ne palaavat suorinta tietä takaisin kotiin...

ISU-122 työntää nenänsä paikkaan, jossa sitä ei kaivata ja Jagdtiger leikkaa sen pois. Toinen samanlainen teräshirviö sai jo kipeää viime PzHeinzin kierroksella, mutta pari laukausta lisää luulisi vakuuttavan Baijerin pojat vetäytymisen mielekkyydestä.

Tykistö tiputtaa edelleen tasaiseen tahtiin kranaatteja niskaan, eikä etenemistä tapahdu. Lisäksi Saksa näyttää ottaneen käyttöönsä 6-putkiset raketti-krh:t, jotka on sijoitettu liian kauas minun tykistölleni, joka koostuu lähinnä Krh-pataljoonasta ja parista Katyusha-patterista.

Kierros meni enimmäkseen vastapuolen liikkeiden tarkastelussa. Eteläisimmässä kolkassa pitkään paikallaan nököttänet 85:t Sotkat ovat lähteneet köröttelemään kohti kiivaampia taisteluja, mutta toistaiseksi niitä kohti ei ole vielä tarjoutunut edullisia ampumalinjoja. Keskustassa veli venäläisen eteneminen on tosiaan hidastumaan päin tykistön vaikutuksesta. Siellä tapahtuivat myös kierroksen ainoat tulitaistelut, pioneeriryhmäni tuhosi Zsu-m17:n metsikössä, ja koputteli samalla kasapanoksella ISU-152:n kylkiä onnistumatta kuitenkaan avaamaan purkkia. Haavoittunut Metsästystiikeri yritti myös ampua erästä yksinäistä it-vaunua osumatta kuitenkaan tähän.

Panssarisuden havaitsemat SS-miehillä lastatut kuorma-autot eivät olleet tilatuja vahvistuksia vaan muualta siirrettyjä apujoukkoa jotka olivat matkalla auttamaan pulassa olevia yksikköjä keskustassa. Tämän avustusretkueen matka kuitenkin tyssäsi kuitenkin pariin vaunuun jotka ampuivat kumit puhki. Tulituksen aloittanut Nebelwerfer on re-enforcement jengiä.

Mielenkiintoiseksi käy...

Toivotaan, että PzHeinzillä on vähintään samanlaisia ongelmia kuin omat yritykseni motivoida tiettyjä miehiä. Muussa tapauksessa rynnäkköni Jagdtigerin kimppuun voi päättyä ikävästi. Viimeinen kokolailla yhtenäinen rynnäkkötykki jaokseni moukaroi sitä lähietäisyydeltä JS-II joukkueen kanssa. 5 ja 6 tuumaiset panssarikranaatit kolahtelevat kolossin pelteihin. Mutta ei ratkaisevaa läpäisyä. Tosin voivat joutua polttoleikkaamaan luukut auki tuollaisen ryminän jälkeen.

Hieman taaempana ryhmälle Heinzin pioneereja selviää, miksi Quad-it puolitelat seuraavat niin läheltä hyökkäyskärkiäni. Neljä raskasta kk:ta hakkaavat koko ryhmän kappaleiksi.

Etelässä on hiljaista. Piileskelevä pantteri tuhoaa T-34:n. Joitakin laukauksia heitetään PzHeinzin kuorma-autojen suuntaan, mutta ei mitään ratkaisevaa. Myös kaupunki on hiljainen. Ryhmä jalkaväkeäni vaihtaa laukauksia kadun toisellapuolella olevassa kirkossa piileksiviä natseja vastaan. Kumpikaan osapuoli ei saa mitään aikaan.

lensi Panzerheinzilta taivaan tuuliin, se oli kierroksen ainoa, mutta sitäkin katkerampi katkerampi menetys. Etelässä kaksi Pantteria yritti nuijia Sotkaa hengiltä, mutta henki näkyy olevan tiukassa. Joka tapauksessa vaunu on nyt kahden tulen välissä. Samalla suunnalla muuan toinen vaunu sai ISU-152:n hengiltä, samoin kuin sen kauhistuneen miehistön joka kirmaili aikansa henkensä hädässä pitkin kraanaattikuoppien peittämää tannerta. Keskiosassa Panssarisuden kokoama armada kopsuttelee kranaateillaan yksinäistä Jagdtiger-parkaa, mutta toistaiseksi Kruppin teräs on kimmottanut ammukset korkeuksiin.

Kaupungissa käytiin lyhyt mutta kiivas laukaustenvaihto, jossa Panzerheinzin pioneerit hätistivät bolsevikit kauemmaksi lippulinnasta konepistoolein ja liekinheittimin. Sturmtiger antoi iivanalle vielä lisävauhtia melkein puhelinkopin kokoisilla raketeillaan.

Edellisellä PzHeinzin kierroksella VVS niittasi yhden Panssarivuoren. Toisella näyttää olevan ongelmia pääaseensa kanssa. Se taisi tuhoutua vastatulessa Heinzin vuorolla. JS-II ajaa Ison Kissan viereen ja tuhoaa sen lähilaukauksella kylkeen. Harasôo! Tiikeri lähimetsässä saa tuta miksi joukot kutsuvat ISU-152:ta Zveboyksi (Eläinten metsästäjä) ja 152mm lopettaa kissimirrin kärsimykset.

Etelämmässä Übersturmbanunterführer Heinz yrittää livauttaa joukkueen Waffen-SS krenatöörejä ja ainakin yhtä Panther-vaunua selustaani. Ylittäessääm tietä, vaunu tuhoaa yhden 152- rynnäkkötykin. Eiköhän pojat pian opi, ettei Panssarisuden kanssa kannata yrittää mitään noin alkeellista.

Kukkulalla aikalailla minunpuolellani karttaa, pioneeriryhmä törmää ryhmään kaartilaisiani. Hei hei, lähettäkää kortti, kun olette juosseet Berliiniin.

No tämä kierros menikin sitten edellisen haavoja nuollessa. Vaunujen menetykset olivat karvaita, mutteivät kohtalokkaita. Taistelussa yhdistyneet Wehrmachtin ja SS:n joukot ovat varanneet Panssarisuden mongolilaumoille kovan, mutta ansaitun kohtalon. Aika näyttää milloin on aika tehdä loppu keskustassa mellastavista punapanssareista.

Panzerheinz todellakin hivutti tarkemmin määrittelemättömän joukon materiaaliaan Panssarisuden selustaan. Aika saa tässäkin tapauksessa näyttää, oliko tämä temppu hyvä veto, ja vastustajan varomattomuuden onnistunut hyödyntäminen, vai uhkarohkea yritys jonka epäonnistuminen jopa näyttelisi ratkaisevaa roolia.

Tulitaistelua kierroksella nähtiin taasen niukalti. Keskustan vuorella saksalainen pioneeriryhmä ja bolsevikkien vintovkamiehet poksuttelivat toisiaan, ja etelämmässä Panzerheinzin moottoripyöräilijät kävivät hätistelemässä yksinäisen kk-ryhmän liikkeelle. Kierroksen lopulla väsynyt tulenjohtaja ohjasi osan epäsuorasta tulesta omien niskaan. Valitettava virhe, mutta kuten kaikki tietävät, sodassa voi kuolla monella tavalla.

Paria laukausta lukuunottamatta, jotka suuntautuivat kohti eräitä varomattomia takalinjojen yksikköjä vastaan (osumatta mihinkään, missä on divisioonan optikko?), panssarini ovat lähes toimettomia. Onko PzHeinzin panssarit loppuneet?

Kaupungissa pieni tulitaistelu saksalaisen tiedustelu ryhmän ja omien pioneerieni välillä. Muutoin sielläkin on aika hiljaista.

Keskeisellä kukkulalla on joitakin vihollisia, mutta ne pitävät nenänsä piilossa. Jopa Heinzin tykistö tuntuu ampuvan aika lailla summassa, sillä en menettänyt oikein mitään. Omat Krh:ni ja Katyusha-rakettilavettini sensijaan saivat muutaman kauhunhuudon eräästä metsiköstä, jonne PzHeinzin "koukkausryhmä" viimeksi hävisi.

Siellä täällä sai Panzerheinz aikaiseksi yksittäistä laukaustenvaihtoa, ja muutaman suuremman pamauksen. Kierroksen suurimmat tapahtumat olivat yhden ISU-152:n tuhoaminen Pantterilla kartan etelävaiheilla, sekä yhden ISU-122:n päätyminen fallschirmjägerien uhriksi kaupungin pohjoisosassa. Omista menetyksistä oli pahin yhden Tiikerin menetys keskustan metsikössä ISU-152:n tuhoamana. Toinen Tiikeri sai pientä lohtua kaverinsa tuhosta pamauttamalla it-Gazin palasiksi. Koukkaava porukka sai yllättävän pippurisen vastaanoton raskaalta konekivääriryhmältä, jota hiljentämään tarvittiin useampi ryhmä. Samoin eteläisellä kukkulalla tiedustelevat moottoripyöräilijät joutuivat pyöräyttämään Zündappinsa hangessa takaisin kun törmäsivät rynnäkkötykkiin ja kk-ryhmään.

Kierroksen lopuksi sai tykistö puhua järeätä kieltään. 150 mm:n patterit, pari Wurfrahmenia, sekä lukuisat heittimet ampuivat terveisensä iivanan niskaan toivoen vaunumiehistöille tulisia hetkiä peltipömpeleissään. Ainakin yhden ISU-152:n nähtiin lentävän puiden latvojen yläpuolella Wurfrahmenin nostattamana. Myös neuvostoliittolaiset heittimet ampuivat muutaman kranaatin koukkaajien niskaan. Valitettavasti myös ilmeisesti vaurioita kärsineet punaiset ilmavoimat vielä pysyvät ikäviin yllätyksiin, yksi Pantteri siirtyi miehistöineen sankarivainajien suureen armeijaan.

Etelässä PzHeinz jatkaa hyökkäystä lipuille aivan kartan reunoja hiponeella koukkausjoukollaan, mutta ilmeisesti jalkautui raskaan it-kk:n naputeltua erään puolitelan etupyöriä. Ainakin joukkue krenatöörejä, mutta toinen ei ole kaukana perässä. Itse asiassa se on juuri yrittämässä kiertää selustaani edellisen jalanjäljissä.

Eteläisestä panssarikiilastani on jäljellä noin 1/5. Mutta millainen viidennes. Ensimmäiseksi yksinäinen vihollisen telatykki pääsee hengestään. Sen jälkeen viimeinen rynnäkkötykki jaos niittaa nopeassa tahdissa it-vaunun ja kaksi raketinheitintä. Sen siitä saa, kun päästää venäläisiä selustaansa. Viimeinen toimiva T-34 mukana tiedusteluvaununa.

Keskeinen panssarikiila uudelleenjärjestäytyy. Samalla se menetti yhden ISU-152:n Tiikerille, mutta toinen samanlainen kosti nopeasti ja jätti jälleen yhden palavan panssarin tantereelle.

Kaupunki on ongelma. Joukot eivät pääse eteenpäin, mutta luultavasti pystyvät pysäyttämään saksalaisen etenemisen. No jaa, siellä on vain yksi lippuryhmä.

Heinzin tykistö on vahva kuten aina, mutta ammuskelee jo harhamaaleja, kuten Katyusha patterin ampuessaan jättämää savua ja pölyä. Raketinheitin kuorma-autot ovat kuitenkin jo muualla.

järjestyvät kissapedot uudelleen valmiina taistelemaan kodin, führerin ja isänmaan puolesta. Edellisen kierroksen katastrofin jälkeen on Panzerheinzin järjesteltävä pakkaansa uudestaan. Keskustan metsään pussiin jääneillä Wurfrahmeneilla ei ollut juuri muuta mahdollisuutta kuin yrittää pakoa eteenpäin, mutta seuraukset olivat ikävät kuten Panssarisuden raportista oli luettavissa.

Kierroksen taistelut olivat vähäiset. Koukkausryhmä tuhosi loput sitkeästä kk-ryhmästä, sekä kuorma-auton miehistön, ja moottoripyöräilijät löysivät metsään liikuntakyvyttömäksi jääneen t-34:n, joka yksittäisellä laukauksella tappoi heistä yhden. Kaupungissa Panzerschreck-ryhmä lopetti yhden harhailevan vaunumiehistön seikkailut konepistoolillaan.

Pelin jatkoa juoniessa Panzerheinz tyytyy nyt pidättelemään enimpiä punavaunuja tykkitulen alla. Kyllähän se isompikin purkki aukenee kun sitä tarpeeksi moukaroi.

Eli kotirintama kaipaa uutisia taisteluisten kulusta. Maria kaipaa tietoja rakkaasta hans miehestään, ja toisella puolella nadja odottelee jotain tietoa vladimiristaan. Onko kaikki sotakirjeenvaihtajat ammuttu?
kertokaa älkääkä pitäkö meitä jännityksessä!

Rintamalta kuuluu kummia, Saksalaiset ovat matkalla kohti Moskovaa! (Jälleen) Panssarisuden panssarit ovat muisto vain ja sen sijaan, että hän olisi katsellut Oberst Heinzin tappavan tykistöllään hänen jalkamiehiään, hän antautui.

Miksi näin kävi, tullaan kysymään Frunzen Sotilas akatemiassa vielä vuosien kuluttua! Ilmeisen vastauksen lisäksi (Panssarisuden poliittinen epäluotettavuus), voidaan todeta seuraavaa;

1. Saksalainen Tykistö. PzHeinz onnistui käyttämään massiivista tykistö ylivoimaansa ja riistämään vaunuilta jalkaväkituen, periaatteessa pakottaen ne teille ja avomaastoon, missä saksalainen panzer on ehdottomasti parempi. Lisäksi eteneminen pysähtyi ja hidastui monta kertaa, kun panssarikiilat jäivät tykistön, eritoten rakettitykistön tulen alle.

2. PzHeinzin puolustuksellinen taktiikka. Vastustaja otti raskaiden vaunujen iskun vastaan puolustuksellisella taktiikalla, sijoittaen vaununsa maaston puolustus kohteisiin. Näiden vaunujen esiin kaivamiseen olisi jälleen tarvittu jalkaväkeä joka loisti koko taistelun poissaolollaan. Eikä vain tykistön takia, vaan myös sopivan kuljetuskaluston puutteesta. Alkuperäinen idea ajelusta vaunujen kansilla loppui ensimmäisten tykistön rakettejen tippuessa sekaan.

3. Liiallinen etenemisinto. On totta, että ei kannata vaihtaa taktiikkaa, kun sen on kerran valinnut ja että venäläisellä kalustolla pitää pyrkiä lähelle, mutta kun menettää vaunuja alkumetreillä sellaisia määriä, kun minä menetin, olisi ollut parempi miettiä toisenlaista etenemistä.

4. Oman tykistön puutteet. OB (off-board) tykistö puuttui kokonaan. Vastatykistö olisi voinut hiljentää tai ainakin väliaikaisesti sekoittaa vastustajan 150mm OB tykistö patterit. Lisäksi FO (tulenjohto yksikkö) oli yksi niistä yksiköistä, joita ei ollut saatavilla pelissä Venäläisten puolella. Yksi syy, miksi valitsin vahvat ilmavoimat. Lisäksi Katyushat, vaikkakin loistavalla taktiikalla välttelivät vihollis tulta, tuhlasivat raketti-iskujaan paikkoihin, joihin näin jälkikäteen ei olisi tarvinnut ampua.

Hyviä puolia on vain muutama;
a) Ilmavoimat. IL-2:t onnistuivat tuhoamaan lukuisia raskaita vaunuja. Kaiketi vain yksi lento koko pelissä, ei onnistunut osumaan mihinkään. VVS oli pelissä mukana katkeraan loppuun asti.

b) Ajoittain toimiva taktiikka; Savun suojassa etenevät vaunut onnistuivat paikka paikoin iskemään lujaa viholliseen. Joillakin kierroksilla ne olivat selvästi viemässä saksalaisia 6-0. Jos vain olisin saanut jv-yksiköt suojaamaan niitä, Heinz, ei olisi onnistunut siirtämään vaunuja metsien suojassa.

Jaa niin, suurin syy

Omat joukkoni koostuivat (muistinvaraisesti) seuraavista (Suluissa mitä jäljellä lopussa);

3 Komppaniaa IS-2(M) vaunuja (1 vaunu toiminnassa, yksi liikuntakyvytön)
1 Komppania T-34 m.43E vaunuja (miehistöjä...)
1 Joukkue T34/85 vaunuja (miehistöjä...)
2 Komppaniaa ISU-122s Rynnäkkötykkejä (3 vaunua toiminnassa. Kaupungissa)
2 Komppaniaa ISU-152 Rynnäkkötykkejä (1 vaunu)
3 Komppaniaa Kaartin moottoroitua jalkaväkeä (n. kaksi komppaniaa, mutta näyttäytyminen olisi imenyt raketteja näihin yksikköihin ja tuhonnut ne enemmän tai vähemmän välittömästi)
1 Komppania Pioneerejä (Ehjä yksikkö)
1 Komppania 120mm Krh:iä (noin 2/3 osaa toiminnassa)
2 Patteria Katyusha BM- raketinheittimiä (Toiminnassa)
1 Jaos raskaita 160mm Krh:iä (Toiminnassa)
4 2 koneen ryhmää IL-2M3 rynnäkkökoneita (1 Kone paikalla)
1 2 koneen ryhmä Yak-9T rynnäkkökoneita (palasivat kotiin)

Siinäpä se. Paitsi....

Talvi 1944, osa 2

Panssarisusi vs. PzHeinz kohtaavat jälleen!

Viekö Punailmavoimat saksalaisia jälleen?
Osuuko PzHeinzin tykistö jälleen maaliinsa?
Murtuuko panssari, osuuko alikaliiperi?

Stay tuned....

Rintamalta kuuluu todellakin jotakin uutta. Standartenführer Panzerheinzin komennossa olevat joukot löivät eversti Panssarisuden taisteluosaston massiivisessa teräksen ja tahdon kamppailussa. Hän onnistui iskostamaan jatkuvaan perääntymiseen viime aikoina tottuneisiin joukkoihinsa hengen, jonka nostattamina läntistä sivistystä uhkaaville bolsevikeille kyettiin antamaan selkäsauna. Palkkioksi Führer myönsi Panzerheinzille rautaristin ritariristin briljantein, ja myös paperit SS-oberführerin arvoa varten ovat vetämässä.

Se miksi tämä onnistui tällä kertaa, on luettavissa käsiimme joutuneesta Panssarisuden salaisesta muistiosta toveri Stalinille, jossa hän analysoi terävästi tappioon johtaneita tekijöitä. Harvinaista kyllä, Generalissimus on antanut hänelle toisen tilaisuuden, eikä kymmentä vuotta lyijykaivoksilla tai 7.62:sta Naganin kuulaa kalmukkikalloon.

Tämän asiakirjan kattavuuden vuoksi tarkempi analyysi jääköön sitä lukevien tiedustelu-upseerien tehtäväksi. Panzerheinzin voittoisien joukkojen koostumus oli seuraava:

1 komppania PzKpf VI Tiger -vaunuja (jäljellä kaksi vaunua)
1 komppania +1 joukkue Panther D- vaunuja (jäljellä 9 vaunua)
1 joukkue Jagdtigereitä (2 jäljellä)
1 joukkue Jagdpanthereita (kaikki Walhallassa)
10 Möbelwagen 4x20mm it-vaunua (neljä jäljellä)
6 Ostwind 2x37mm it-vaunua (neljä jäljellä)
2 komppaniaa mekanisoitua SS-jalkaväkeä (2/3 tst-kunnossa
1 komppania motorisoitua SS-jalkaväkeä (2/3 hengissä)
1 komppania pioneereja (puolet hengissä)
1 komppania laskuvarjojääkäreitä (tappiot n. 10%)
1 komppania Volksgrenadiereja (tappiot n. 25%)
1 komppania moottoripyörätiedustelijoita (tuhoutui)
6 patteria 150mm:n fH18 kenttätykkejä
1 patteri Nebelwerfer-raketinheitimiä
3 patteria Wurfrahmen-raketinheittimiä (2/3 kunnossa)
1 patteri Hummel-telatykkejä (kaksi jäljellä)
1 patteri 120mm:n kranaatinheittimiä (kaksi jäljellä)

Lukuisien taistelujen karaisemana veteraanina Panzerheinz ei kuitenkaan nouse hyvänolontunteen pilvilinnoihin, vaan ottaa todesta tiedustelutiedot, joiden mukaan rintamalle on tulossa junavaunuittain tuliteriä panssareita Tankogradista. Panssarisusi kokoaa voimiaan revanssia varten.

Panzerheinz sytyttää Junon komentopaikkansa pihalla, ja luo miettivän katseen idästä nousevaan verenpunaiseen aurinkoon...

mistä tän pelin saa pakko saada