Jossain odottavat vielä
surulliset kädet,
kun valoni on sammuksissa
ja mieleni nukkuu
Odottavat koskettajaa,
lempeää katsetta
uurteisiinsa
Meri kuohuu
Tämän maailman palapeleissä ryvettyneet,
syyllisen ja syytetyn, syyttäjän,
monta kertaa
ehkä turhaankin syyllistetyn
raastetut kädet
Ja majakkani on sammuksissa!
Liikahtelevat
pöydän reunalla
siinä
yksinäisen maailmassa,
missä laulut ovat vaienneet
ja hitaat ajatukset pyörteilevät
aamuöisessä sumussa
Ihmisten virta kulkee
ikkunansa alla
Suurkaupungin taukoamaton kohina
kuin meri!
Toisiinsa sekaantuvia,
epäselviä ja kummallisia äänteitä,
itsetarkoituksellisten puhelitanioiden
tympeää pötkylää
Ja minä - minä
jankutan suuria sanoja
kaikkivoittavan rakkauden
mahdista!
Olisiko liikaa vaadittu, että havahtuisin
hereille
kaunopuheisten sanojeni alla
Väsyneet kädet yössä löytäisivät käden
Pimeän keskellä soljuisi
sanatonta valoa,
ystävyys?
Jumala, sytytä majakkani
surulliset kädet,
kun valoni on sammuksissa
ja mieleni nukkuu
Odottavat koskettajaa,
lempeää katsetta
uurteisiinsa
Meri kuohuu
Tämän maailman palapeleissä ryvettyneet,
syyllisen ja syytetyn, syyttäjän,
monta kertaa
ehkä turhaankin syyllistetyn
raastetut kädet
Ja majakkani on sammuksissa!
Liikahtelevat
pöydän reunalla
siinä
yksinäisen maailmassa,
missä laulut ovat vaienneet
ja hitaat ajatukset pyörteilevät
aamuöisessä sumussa
Ihmisten virta kulkee
ikkunansa alla
Suurkaupungin taukoamaton kohina
kuin meri!
Toisiinsa sekaantuvia,
epäselviä ja kummallisia äänteitä,
itsetarkoituksellisten puhelitanioiden
tympeää pötkylää
Ja minä - minä
jankutan suuria sanoja
kaikkivoittavan rakkauden
mahdista!
Olisiko liikaa vaadittu, että havahtuisin
hereille
kaunopuheisten sanojeni alla
Väsyneet kädet yössä löytäisivät käden
Pimeän keskellä soljuisi
sanatonta valoa,
ystävyys?
Jumala, sytytä majakkani
Vastaukset 3
Vanhimmat
eli ihan turhaan runonpötkyläsi tuntee syyllisyyttä sanoista, koska tunnistan siinä tunteita ja ystävällisyyttä alusta loppuun.
:)t.minä
Väsyneet kädet harhailevat yössä
joiden alla yhä sykkii
ne kaipaavat
kaipaavat enemmän kuin mitään
koskettajaa.
Uurteet uurteita vasten
lomittuvat yksinäisen kädet,
toinen toisiaan vasten.
Meri kuohuu.
Maailma on kohdellut kaltoin kulkijaa
ja ajatusten sakea viidakko
ei anna yössä yksinäislle rauhaa.
Kaupungissa
ikkunansa alla
soljuu autojen loppumaton valojen virta,
ja miljoonien ihmisten
tuntematon
onnellinen ja onneton elämä.
Ja minä
minä en osaa
edes puhua enää rakkaudesta.
Ehkä on liikaa vaadittu
että tämän yksinäisen hiljaisuuden
rikkoisi lähimmäisen ääni,
tai uurteiset
harhailevat kädet
tavoittaisi joku toinen.
Majakkani on sammuksissa.
käsiä on monenlaisia
lempeä katse on kaunein
meri muuttuu
maailman palapelit ovat
niin sekaisin
majakan valon olisi hyvä
palaa merkkivaloaan
suurkaupungissa ihminen
sekoaa kaikkeen pahaan
ja sinä- sinun onkin
jankutettava sanoja,
herätettävä ihmisiä
rakkauteen
ystävyys on kaikkialla,
missä on rakkautta
pieni valo jo loistaa