Miten vaikeaksi asioiden hyväksyminen voi mennä?
Ihan pakkomielteeseen asti on mentävä.
Hakattava päätä seinään ja kaivettava
verta nenästä lapiolla.
Ei riitä päätös, ei lupaus, ei nukkuminen,
ei viina laulu, eikä naisetkaan.
Mitä tehdä, kun itsensä kiduttamisesta
on tullut kroonista?
Vahva esitys, toisen nolaaminen,
omatunto puhtaana? katsoo itseään
silmiin ja sanoo: Perkele, vielä minä
sille näytän. Leukapielet kiristyen.
Toiset eivät tarvitse silloin ruokaakaan,
kun viha antaa muka kaiken voiman.
Eikä tajua, että sehän se juuri
voimia syökin. Nakertaa koko elämän.
Ei tässä enää kuoleman jälkeen mihinkään
helvittiin jouduta. Se on jo täällä.
Omassa päässä, kotona, saunassa,
lenkillä, kaikkialla.
On sekin taito, kiristää ja helpottaa
yhtaikaa. Välillä ilmaa on enemmän,
kuin toisen kerran. Mitä tapahtuisi,
jos irrottaisi kokonaan?
Ihan pakkomielteeseen asti on mentävä.
Hakattava päätä seinään ja kaivettava
verta nenästä lapiolla.
Ei riitä päätös, ei lupaus, ei nukkuminen,
ei viina laulu, eikä naisetkaan.
Mitä tehdä, kun itsensä kiduttamisesta
on tullut kroonista?
Vahva esitys, toisen nolaaminen,
omatunto puhtaana? katsoo itseään
silmiin ja sanoo: Perkele, vielä minä
sille näytän. Leukapielet kiristyen.
Toiset eivät tarvitse silloin ruokaakaan,
kun viha antaa muka kaiken voiman.
Eikä tajua, että sehän se juuri
voimia syökin. Nakertaa koko elämän.
Ei tässä enää kuoleman jälkeen mihinkään
helvittiin jouduta. Se on jo täällä.
Omassa päässä, kotona, saunassa,
lenkillä, kaikkialla.
On sekin taito, kiristää ja helpottaa
yhtaikaa. Välillä ilmaa on enemmän,
kuin toisen kerran. Mitä tapahtuisi,
jos irrottaisi kokonaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
kuvitellessani Sinut naiseksi, niin on ihminen
erehtyväinen.
Olen lukenut varmaan lähes kaikki runosi ja suu-
rimmasta osasta olen pitänyt.
Tässä runossasi on paljon sanomaa ja ajatusta,
koin hyvin monet omikseni.
Niin, mitä tapahtuisi jos irrottaisi kokonaan ?
Mitä luultavimmin elämänlanka alkaisi olla jo
katkeamispisteessä - ehkä.
Kovin usein se muutenkin on hiinä ja hiinä kun
elämä potkii päähän.
Mutta, kiitos ajatuksia antavasta runostasi,
hyvää päivän jatkoa
t. lindalinda
Kiitti kannustuksesta runojeni suhteen.
Välillä pistän sanoja riviin aika ronskisti, mutta joskus niin on vaan tehtävä.
Elämän persukkeille potkimisesta saa pirskatin hyvää materiaalia, ihan on pohjaton se kaivo.
Tässä runossa en tarkoittanut kuolemaa, vaan henkistä irrottamista, mutta sehän runoissa on mielenkiintoista, että lukija voi ja saa tulkita tekstiä oman tilanteensa mukaan.
Eli mitä tapahtuisi, jos irrottaisi, henkisesti, laskisi ajatuksista pois sen, mitä ei enää hallitse, eikä tarvitse mihinkään? Ja jatkaisi....
vaikka itsensä kehittämistä?
en minäkään suoranaisesti tarkoittanut kuolemaa,
ehkä sellaista lamaannusta paremminkin.
Mutta kirjoitettu teksti, hmmm - se on aina eri
asia, kuin ääneen lausutut sanat - jolloin voi
heti varmistaa
" hei, mitä Sä oikeen tolla tarkotit "
Kirjoitetussa jää kaikki ilmaan, tulkittavaksi
lukiijalle.
Olen niin paljon kirjoittanut elämän potkimises-
ta, ja lisää se antaa aihetta edelleenkin runoi-
hin, joten ...
Mutta, hyvää päivän jatkoa,
t. linda