Kokemuksia

1. Osittain. Eräät ystävät tietävät, toiset eivät. Perhe ei vielä tiedä. Suvussa on kuitenkin muitakin sateenkaari-ihmisiä, joten ei pitäisi olla kovin suuri ongelma. Mutsi on kyllä salee jo arvannut.. tai ainakin mahdollisesta "tyttöystävästä" tiedusteleminen on jäänyt kokonaan pois. Olen miettinyt, että lähinnä itse pelkään muutosta. Parina viime vuotena olen kuitenkin kasvanut henkisesti kovin paljon ja pohtinutkin, että sitten kun rupean seurustelemaan vakavasti, niin silloin myös perhekin saa tietää. En kuitenkaan enää asu kotona, joten asia ei paljoa edes ole ollut mielessä.
Ystävät, joille olen kertonut ovat olleet lähes poikkeuksetta tyttöjä, joten ongelmaa ei ole ollut (lähinnä he ovat aina olleet innoissaan siitä luottamuksesta). Ne muutamat pojat joille olen kertonut ovat aluksi olleet vähän hiljasia, mutta päässet asian yli. Lähikaveripiirini silti koostuu enimmäkseen (heteroista) pojista. Ulkoisesti minusta ei huomaa, että olen homo. Tosin se johtuu vaan siitä, että liian moni olettaa homojen olevan sipsuttelevia ja tyttömäisiä :).

2. En ole suhteessa tällä hetkellä. Tapailen kyllä erästä vähän useammin, mutta ei vielä ole suhdeasteella. ;)

3. Sitä että tykkään pojista :). No emmä kyllä osaa sanoa mitä se merkitsee. Jossain mielessä vois ajatella että se on kasvattanut mua ihan eri suuntaan, kun jos olisin hetero. Puhun paljon tuttujen seurassa, mutta en oikeastaan koskaan paljoa itsestäni. Ehkä tämä on jonkin sortin puolustuskeino mikä on tullu kasvaessa, mutta olen huomannut sen vasta äskettäin. Se on osa minua ja sitä miten olen kasvanut ja sitä miten ajattelen. Iso osa siis. En oikein muuten osaa sanoa mitä se merkitsee.

4. Vähän hankala kysymys hmm.. Arjen askareet sujuu ihan normaalisti ilman sen kummempia miettimisiä. En ole esim. tottunut kommentoimaan jos ohi kävelee hyvännäkönen kundi, joten en joudu piilottelemaan sanojani mielestäni ainakaan tietoisesti. En siis ole päivittäin tilanteissa, joissa pelkään että nyt paljastun! Tuskin koskaan on tullut vastaan tuommosia tilanteita.. joissa siis pitäisi olla peloissaan mukamas. Illalla jos mennään kaljalle tovereiden kesken, niin valitsen kyllä ihan paljon mielusammin jonkun mukavan (pissiksistä vapaan ;D) irkkupubin kuin jonkun trendikkään night clubin.

5. Useimmat hyväksyvät. Monista näkee että ei hyväksy, mutta ei ole tullut sen takia ongelmia tai väkivaltaa. Olen muutenkin semmoista tyyppiä, että vältän pimeitä kujia ja muita epäillyttäviä paikkoja. Olen kyllä ollut vieressä todistamassa puheita, joissa mainitaan että ei siedä nähdä kahden miehen suutelevan. Eli on olemassa noitakin jotka ahdistuvat pahasti. Tulevatpahan toimeen mun kanssa, jos eivät tiedä suuntautumista. Ajattelenkin, että nämä heputki olisi ihmeissään jos ensin kaveeraisivat kanssani ja sitten kertoisin totuuden. Eli heillä on vain omat mielikuvansa jotka ovat vahvistuneet koska heillä ei ole homotuttuja.

En halua mitenkään sortaa tai muuta, mutta useimmiten kun olen ollut kesätöissä "miehisillä" aloilla kuten tehdastöissä, niin ilmapiiri on ihan erilainen kuin vaikkapa kulttuurialalla (jolle opiskelen). Vaikka joku ottaakin nyt kirjoituksestani nokkiinsa, niin kärjistetysti sanottuna kouluttamattomat ovat olleet paljon suvaitsemattomampia kuin korkeakoulutetut.

6. En osaa sanoa mitään mihin olisin erityisen tyytväinen. Taas jotenkin hankala kysymys :). Mutta häiritseehän se toki, että tällä hetkellä homojen oletetaan olevan näitä mitä telkkarissa näkee. Trenditietoisia ja nasaaliäänellä puhuvia hoikkia poikatyttöjä. Mun asusteisiin kuuluu farkut ja Anttilasta ostetut perus t-paidat ja koltut :). Mitään kasvotököttejä en ole naamani tunkenu ja kilojaki löytyy vähän yli normaalien suositusten. Joskin ei tuokaan oikeasti häiritse tai ärsytä. Tiedän monia homoja jotka ärsyyntyvät jo pelkästään heteronormitiivisesta ajattelusta. Eli vaikkapa virallisia papereita täyttäessä rupeaa joitain ärsyttämään kun kysytään vaimon nimeä tms. Olen aika huoleton heppu muutenkin, aina hymyilemässä jne.. ei tuommoset asiat jaksa mua stressata.

Tyytyväinen toki olen, että minua ei sido tämä ööh.. "pakkomiehinen" ajattelutapa. Eli jos haluaisin, niin voisin toki ruveta käyttämään kasvonhoitotuotteita ja leikata hiukseni trendikkäästi kampaajalla vaikka se oliskin ehkä jotenkin naismaista. Voin tehdä asioita ilman, että huolestun siitä että "eihän tämä kuulu miehiseen käytökseen". Jotenkin vaikea selittää, mutta ymmärrät ehkä. En tarkoita, että tämä on nyt pelkästään homojen hommaa, mutta olen kyllä huomannut että käytännössä heteromiehillä on enemmän näitä miehisiä asenteita kuin homoilla. En osaa kirjoittaa ajatuksiani sanoiksi kovinkaan hyvin (olen lahjakkaampi kuvallises tuotannos), joten taidan päättää tämän höpötyksen tähän :). Toivottavasti tästä on jotain apua.

M21v.

Haluaisin korostaa että homoja on muitakin ja muuallakin kuin nuoret menevät helsinkiläiset bilettäjät.Jos asut jossain peräseinäjoella tai takahikiällä, kaapista ulostulo ei ole niin itsestäänselvyys tai jos sinulla on jo ikää, niin kauppa ei enää käy. On helppoa olla 20v, asua Hesassa, heiluttaa sateenkaarilippua ja olla niin homoa, mutta jos asut maaseudulla ja olet vanha niin halaja siinä miehen kosketusta tai hellää suudelmaa saatika kestävää parisuhdetta.