Cabo San Lucas

Nahtavyytena siella olivat luonnon muotoilema "riemukaari" Arch, meressa, pelikaanit, moninaiset kalat, mita tuijoteltiin lasipohjaveneiden kautta ja merileijonat.

Nyt kun menin sinne, oli paikka taysin pilattu, lentokenttaa myoten. Ensimaisena kavivat time sharing kauppiaat kimppuun, jotka tarjosivat 200 dollaria selvaa rahaa, jos kuuntelen heidan hopinoitaan 2 h 15 min ja se ei kuulemma sido mitaan. Sitten tuli lukematon maara taksikuskeja, jotka tarjosivat ilmaista kyytia, jos tulen taas kuuntelemaan time sharing hopinoita.

Kun viimein saavuin hotelliini, se olikin vastoin odotuksiani juuri sellainen time sharing hotelli, olin vain varannut sen netista, koska muistin, etta Cabo San Lucas oli sellainen rauhallinen ja etainen paikka, missa ei paljon turisteja kaynyt. Turistit yleensa menivat Can Cuniin, Acapulcoon, tai Mazatlaniin.

Nyt oli kaikki toisin, amerikkalaiset olivat vallanneet paikan taysin, ja paikka ei ollut enaa mikaan Meksiko, vaan jenkkighetto. Palvelu ei toimi kuin runsailla tipeilla, ja mitaan muutakaan ei tapahdu, ellei kattelyssa ole jotain vihreaa setelia.

Cabo San Lucas oli aikoinaan ihana paikka, ei mitaan painostuksia, vaan oikea lorvailevan lomailijan ihanne paikka. Nyt siita oli tullut jenkkien rahastuskeskus.

Hotellissani asui vain jenkkeja, ja kun kysyin heilta, miksi sinne tulivat, syy oli, etta tama on niita viimeisia paikkaja missa ei tarvitse pelata arabiterroristeja.

Nyt kun suunnitelen seuraavaa matkaani, missa siis on myos aurinkoa, taidan suunnata kohti Kuubaa, tai muuhun sellaisen paikkan, missa ei ole pelokkaita jenkkeja.