vaikka niin päässä kiehuukin. Nyt se sitten on tapahtunut jota en koskaan kuitenkaan uskonut tapahtuvan. Lapsen isä ryyppäsi ittensä aika känniin lapsen ollessa hänen vastuullaan.
Tiedän hänellä olevan ongelmia juomisensa kanssa jonka hän on itsekin myöntänyt, ei vaan hanki apua. Kuitenkin olen luottanut että pystyy olemaan selvä lapsen ollessa hänen luonaan (kuitenkin tapahtuu todella harvoin, ei edes joka kk välttämättä, tapaamisoikeudet eivät toteudu..)
Nyt sitten pitää yrittää jotenkin selittää lapselle, joka ikävöi isäänsä, mutta kehen en kuitenkaan enää voi luottaa. Mitäpä sitä lapselle siitä sanot. Todella suuri suru katsoa lapsen ikävää..
Tiedän hänellä olevan ongelmia juomisensa kanssa jonka hän on itsekin myöntänyt, ei vaan hanki apua. Kuitenkin olen luottanut että pystyy olemaan selvä lapsen ollessa hänen luonaan (kuitenkin tapahtuu todella harvoin, ei edes joka kk välttämättä, tapaamisoikeudet eivät toteudu..)
Nyt sitten pitää yrittää jotenkin selittää lapselle, joka ikävöi isäänsä, mutta kehen en kuitenkaan enää voi luottaa. Mitäpä sitä lapselle siitä sanot. Todella suuri suru katsoa lapsen ikävää..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuitenkin valitsit isäksi. Ihmettelenpä...
Minäkin tässä mietin, mitä sinun vanhempasi jättivät sinulle henkiseksi perinnöksi, vai jäitkö kokonaan ilman...
minusta on kurjaa että ihmiset vastaa kysymyksiin, että iteppähän valitsit.
Aikanaa kun aloin seurustelemaan ex-mieheni kanssa hän oli mitä rauhallisin ihminen ja alkoholin käyttö oli ihan kohtuullista.
Aikaa kului ja elämä pyöri, tuli lapsia jne.
3 viimeistä vuotta liitostamme oli ihan kamalaa alkoholin suurkulutusta. Ex löysi uuden mieskaverin joka oli kova kaljottelemaan ja näin sitten exkin seuraksi otti, vaikka siitä keskusteltiinkin muutamia kertoja, että ei sitä aina itse tarvitsisi ottaa.
Tilanne oli sitten viimein niin, että vähintään 3 x viikossa oli ex humalassa joskus useemminkin.
En voinut enään katsella sellaista touhua.
Aikuinen ihminen jos ei osaa asettaa itselleen rajoja.
Mulla vähän samoja ongelmia. Ex on alkoholisti, mutta haluisi hirveästi viettää lapsen kanssa aikaa.
Erottu me ollaan jo vuosia sitten. Lapsi ei ole kertaakaan viettänyt yötä isän kanssa kahdestaan. Aina on ollut isovanhemmat mukana tai sit oon hakenut lapsen illalla yöksi kotiin. Kyllähän ex on asiasta kitissyt, mutta minä olen sitä mieltä, että ensin se luottamus ansaitaan ja sitten vasta katsotaan. Olen kuitenkin tukenut heidän suhdettaan ja exä on viettänyt paljon aikaa ihan meilläkin (vaikka välimme eivät kovin hyvät olekkaan...).
Ehkä teillekin sopisi samanlainen järjestely? Viettäisivät aikaa yhdessä, mutta vaikka vaan paria tuntia tms. Tavallaan sillä tavalla, että lapsi ei olisi täysin isän vastuulla. Vaan isä ja lapsi olisivat vaan "kavereita".
Tosi selkeä teksti, mutta mitä siis haen on, että yritä silti pitää lapsellasi välit isäänsä. Onhan isäkin varmasti päivisin selvinpäin jne.
täälläkin. 15 v sitten avioidun oikein mukavan miehen kanssa, lapsia tuli ja perhe-elämä oli ihan tavallista ylä- ja alamäkineen, raha-asiatkin kunnossa. Pikkuhiljaa olut alkoi maisuta, vuosia se oli ihan rajoissa eikä mitään kummenpia mutta viimeiset vuodet miehen alamäki oli raju. Eli, ei sitä aina valitessaan tiedä, mitä vuosien myötä eteen tulee.
Lapseni eivät tapaa isäänsä säännöllisesti, tapaamissopimus ei ole toteutunut koskaan eivätlä he sitä edes enää odotakaan. Nuorin näkee isänsä eniten mummulassa, jossa hän käy erittäin usein. Mummua ja muita sukulaisia ei päästetty häviämään lasten elämästä. Tällöin paikalla on myös toinen aikuinen ja lapseni turvallisuus ja hoito on taattu. Kaksi vanhinta ovat jo sen ikäisiä, että päättävät tapaamisista itsenäisesti.