Maanantaisn tulee jatkosarja, suomalainen "sydänjää", jossa kolme naista kutsutaan salaperäiseen palaveriin, jossa käy ilmi, että he ovat sisaruksia ja adoptoitu kasvatusperheilleilleen vauvoina.
Nyt äiti on kuollut.
Ihmettelin, eikä perunkirjoituksessa ilman muuta ilmoiteta adoptoiduillekin lapsille, että biolginen äiti on kuollut? Miksi noin outoja tapaamisia jossakin pesulassa?
Ongelmia tulee. Minusta alkuasetelma on outo.
Nyt äiti on kuollut.
Ihmettelin, eikä perunkirjoituksessa ilman muuta ilmoiteta adoptoiduillekin lapsille, että biolginen äiti on kuollut? Miksi noin outoja tapaamisia jossakin pesulassa?
Ongelmia tulee. Minusta alkuasetelma on outo.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mieleesi ei tullut että kyseessä eiole fakta vaan fiktio?
Jo kyseessä on ns. vanha adoptio (ennen 1980), perivät adoptoidut lapset sekä ottovanhempansa että biologiset vanhempansa. Heidät siis kutsutaan biologisten vanhempien perunkirjoitukseen.
Ns. uudessa adoptiossa adoptoidut lapset perivät vain ottovanhempansa, joten he eivät välttämättä tiedä biologisten vanhempiensa kuolemasta, varsinkaan jos eivät ole olleet yhteydessä biologiseen sukuunsa.
Ja Sydänjää on näytelmä eli keksitty.
ole vielä paljastettu kaikkea. Ehkä bioäiti onkin kuollut hiljattain,eikä perunkirjoitusta vielä ole ollutkaan...Sisar kyllä sanoi, ettei sisarelta jäänyt mitään perintöä(varoja)...Ja ainakin se urheilijatyttö ei ole adoptoitu vaan hänen isänsä ollut huoltaja ja tyttö jäänyt isälleen. Sellaisen käsityksen sain.Mitä paljastunee kolmannen sisaruksen kohtalon takaa..? Mutta mielenkiintoinen sarja on ja sillä hyvät kirjoittajat, jotka toivon mukaan hakeneet sarjalle "todenmakua". Ainakin alku on ollut lupaava ja todenmakuinen.
Tähän mennessä hyvin esille ihmisten erilaisuus, persoonallinen suhtautuminen asioihin ja käänteisiin jne...
Kyllä ihan oikein minäkin ymmärsin, että kyseessä ei ole dokumentti.
Ajattelin vain, että peruslähtökohta tarinalle pitäisi oikeaksi kuviteltavissa.
En nyt kuitenkaan halunnut ruveta keskustelemaan filmistä, tulipahan mieleeni vain, että eikö elävässä elämässä asiat mene toisin.
Tarina saattaa olla hyvinkin mielenkiintoinen.
Oma äitini annettiin 40-luvun loppupuolella kasvattilapseksi erääseen perheeseen. Kasvattivanhempien kuoltua äitini ei saanut perintöä, koska häntä ei ollut adoptoitu. Toisaalta hän ei saanut perintöä myöskään biologisten vanhemoiensa kuoltua, eikä hänelle ole edes häne isänsä kuolemasta koskaan ilmoitettu (voi olla, et on elossa vielä, koska hänestä ei mitään tietoa, mutta hyvin epätod. kyllä, olisi jo pitkälti 90.v).
Eli kai se sit on ihan mahdollista, että ei ilmoiteta biol. vanhempien kuolemasta.