Niin..Siis mikä on teidän mielestä hyvä ikäero? Vai onko sillä väliä? Vai onko sen vastapuolen oltava just samanikänen?
Kertokaa omia juttuja,kokemuksia,kommenteja ym.
:):)
Kertokaa omia juttuja,kokemuksia,kommenteja ym.
:):)
Sopiva ikäero?
Jessi^^
141611
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei kai iällä ole niin suurta väliä.Jos muuten synkkaa niin mitäs vuosista.. Itselläni ollut suht samanikäisiä.. Mutta olen katsellut "sillä silmällä" aikoinaan n.15 vuotta vanhempaa, todella upeaa naista! Voi jestas sentään..mutta ihailin vain kaukaa!
Vaikuttiko siihen ehkä juuri tuo ikäero?
Ehkä olin vain niin ujo, en uskaltanut vastata hänen katseisiinsa.. olin silloin nuorempi. Vaistosin että hänkin olisi ollut kiinnostunut. Jälkeenpäin kadutti,mikä hiiri olin..Seuraavaa tilaisuutta ei tullut. Silloin minulla jo oli vaki kumppani kun näin hänet seuraavan kerran..Mutta vieläkin sykähdytti!
ainakaan 6 vuotta, jos vanhempi osapuoli on 19. Täysi-ikäisillä sopiva ikäero on ihan mikä vaan suhteen molemmille osapuolille sopii. Täysi-ikäisen ja alaikäisen välisessä suhteessa mikään ikäero ei ole sopiva, jos nuorempi osapuoli on alle 16-vuotias.
Niin,ei kai sillä muuten mitään väliä ole,kunhan vaan synkkaa,niin kuin tuolla joku jo sanoikin :)
Ja Jessille vielä sen verran,että eihän sun tarvii välttämättä mitään ees tehdä tällä hetkellä.Alaikänen on tietysti aina alaikänen,mutta jos se teidän "suhde" toimii,niin miksi se pitäisi hajottaa?
...tuanoi kaikkihan me tiedämme, ainakin pitäisi omaan sisäiseen lakitauluun piirtää, että ihmisen kypsyysaste ei ole sidottu tähän ikämääreeseen, jota käytämme: yksi vuosi, kaksi vuotta, jne...
Toiset ovat läpi elämänsä pinnallisia, paskiaisia, lyhytnäköisiä, lapsellisia, kyynärpäitä käyttäviä egoisteja, jotka viis veisaavat muista, kunhan itsellä on asiat buenosti... vielä parempi, jos pystyy kettuilemaan ympäriinsä, leuhkimaan ja nujertamaan muut.
No, ehkä tuo oli lievästi karrikoitua, mutta toiset vaan eivät viitsi kasvaa ihmisinä - siis sehän on sitä, mikä tapahtuu aina vaikeuksien ja erilaisien pohjien kautta... se on sitä mikä sattuu ja koskee ja on paskamaista. Ennenkaikkea se tapahtuu ajan kanssa. Toiset ovat kärsimättömämpiä ja mukavuudenhaluisempia kuin toiset.
No, tokihan se nyt on siitäkin kiinni, että miten elämä nakkeloo, tuntuu välillä siltä, ettei vaikeuksia jaeta ihan tasan kaikille! Mutta uskon siihen, että niillä on kuitenkin aina tarkoitus, olipa tuo usko miten naiivi tahansa.
Silti - palatakseni aiheeseen - olen samaa mieltä, ettei ikäerolla ole väliä, kunhan sielut svengaa kuin hirvet metsästysaikaan tähystystornin juurella. No, ymmärtänette mitä tarkoitan? Ongelmahan tulee siitä, jos/että välittää tai ajattelee, että mitä MUUT tästä ajattelevat! Naiivius numero kaksi minulta: JOS toista aidosti rakastaa, sitä rakastaa!
Mä olen ollut joskus tulenpalavasti rakastunut minua 12v vanhempaan naiseen... mää rakastin sitä sitten todella paljon, enkä ikinä kuuna päivänä ajatellut ikää - eihän tuo nyt toisaalta edes ole vielä kunnon ikäero. Musta hän oli täydellisen ihana!
Me olimme yhdessä muutamaan otteeseen, mutta ei vain kuitenkaan ollut meidän aika eikä paikka täysin MUISTA syistä. Mä en ikinä, milloinkaan, koskaan unohda häntä, vaikka rakastankin esim. nykyistäni yhtä hyvin. Tämä ensin mainittu olikin se nk.ensirakkauteni, vaikka olinkin jo ollut muutamankin kanssa siinä, pitkäänkin. Jokaisen pitäisi kokea tuollainen raastava rakkaus... sitten myöhemmin se kaikki kipu jalostuu helmeksi jota voi aina silloin tällöin käydä kurkkimassa.
Okei, okei joku ruskan keskellä parhaillaan oleva varmaan vetäis mua jo turpaan, joten se siitä....
Itseäni huomattavasti nuorempaankin olen törmännyt ja ...mun täytyy myöntää, että meni tovi ennenkuin osasi ottaa tosissaan sen toisen! Mutta tosissaan se oli, vaikkei siitäkään suhdetta saatu aikaiseksi.
Kun jokaisen todellisuus on se mikä se sille on! Oikeesti... kipuja ei voi verrata, ei tuskia, ei myöskään rakastumisia... ettei tuo tuossa voi olla rakastunut kuten mä kun se on niin nuori tai vanha tai ihan mitä vaan...
ELI VIIMEINKIN VASTAUS: hyvää ikäeroa ei ole, koska ei sellaista voi mitenkään määritellä... kyllä se on niistä kahdesta kiinni, kummankin tunteista. Jos matsaa, niin matsaa!
Sieltähän se tuli! Taidatkos sen selkeämmin sanoa! ;)
Madcow on asian ytimessä. Ei oikeastaan lisättävää mitään.
Paitsi, että näin neljättäkymmenettä käyvänä, saatankin hevin EHKÄ ihastua 10 v nuorempaan, mutta en hevin lähde suhteeseen. Vanhemmassa vara parempi, jos niikseen. Tietty rauhallinen elämänkokemus luo turvallisuudentunnetta, jonka tässä iässä koen kaikkein viehättävämmäksi villeyden sijaan.
Toisaalta, kun se rakkaus vain jyllään, ei siinä ikiä katsella vaan sitä toista ylen kaiken ihaillen sisimpään ja silmiin. Jos The Se toinen vaan on kaikinpuolin aikuisten kirjoissa.
...tämän osalta!
Tietenkin mäkin tämmöttisenä vähäm'pääl 40 voisin ihastua ja ihastunkin nuorempiin - sen mitä tämmönen perheellinen voi/saa ihastua ;).
Niin ja tässä tuleekin se pointti mitä ehkä hait takaa: sitä voi ihastua kyllä, mutta siitä on todella pitkä matka tekemiseen näin "vanhemmiten". Mussa on se jo hivenen seestynyt puoli, joka vaan naureskelee sille ihastujapuolelle ja kettelee sitä käsi poskella "ai jaahah ettätämmöstä tällä kertaa" ja odottelee kunnes asia menee iteksiään ohi.
Olisi nimittäin aika luonnotonta, ellei joskus tuntisi ihastumisen kaltaista tunnetta johonkuhun, vaikka nyt kuinka rakastaisi sitä omaansa. Mä ainakin olen sen verran armollinen itselleni! Kovin puristavaan muottiin kun iteseään ei kannata edes yrittää ajaa, elämä on ihan oikeesti helpompaa siten...
Suhde onnistua 10-vuotta vanhemman naisen kanssa, jos tämä toinen olisi vielä vähän vajaa 18-vuotias? Onko siinä kummallakin jo eri elämän tilanteet vai voisiko yhteiselo vielä onnistua?
tuo kristallipallo pahasti aamusumun himmentämä sekä muutenkin säröillä, joten miksikään miraakkeliksi (yhdistelmä ihmeen tapahtumisesta sekä oraakkelista) en ryhdy, mutta:
MIKÄ JOTTEI VOISI?????
Ainahan ne tilanteet on eri elämäntilanteita, kun on kyse kahdesta eri ihmisyksiköstä! Pitää mieluummin kysyä että onko toinen ja oletko sinä VALMIS tutustumaan ja suhteeseen ja TYKKÄÄTKÖ tarpeeksi tästä toisesta. Sen tunteet on taas sen ongelma, oikeesti! Ne sun täytyy sitten hyväksyä erikseen.
EI sellaista "hyvää" tilannetta tule koskaan jos sitä jää vaan petaileen. Sekaan vaan ja kattomaan mitä tapahtuu, ei tartte sitten Koukkuniemessä kiikutellessa katua mitään, minkä nyt enää muistaa tekemättömäksi jääneen...;)
Iällä ei ole merkitystä.
onkin jo sanonut täällä,ikäerolla ei ole väliä,kunhan toinen on edes 16 jos toinen on jo siitä vuosia vanhempi... itsekin mietin uskallanko ihastua itseäni n. 11 vuotta vanhempaan vaikka synkkaa hyvin...:>
Minä olen 28v. ja ihana rakkaani on 50v. Tietenkin tyttöystäväni on raikkaan nuorekas luonteeltaan ja ulkoisestikkin. Aikas kauan jo ollaan oltu kimpassa ja hyvin menee. :)