Joskus suru on niin syvällä
ettet tavoita sen syytä,
et ymmärrä
mitä itket, itket vain -
Silloin kumpuaa kuin ytimestä saakka,
patoluukun läpi
mikä äkkiarvaamatta
avattiin
Merkityksetön
pieni teko tai sana, aavistus
ja kuvajainen
sai liikkeelle viimein
sen syvälle hautaamasi
kivun?
Kosken lailla pyörteisiinsä tempaa
voipuneen,
ikkunassa seisovan
Nimetön, raastava kaipaus!
Kun otsa vasten lasia
horjut siinä
jotain syvää, tuntematonta
tiedät itkeväsi
Ja tie edessäsi peittyy yhä pimeään
Tällä puolen ikkunan
en sinulle
paljon sanoa voi,
jos tämän verran ehkä
Pelkään että nyt jo liikaakin
Kipusi on sinun
Yön viileyteen siis kuiskaan
kerran vielä
Sitä kunnioitan,
painan pääni edessäsi alas,
vaikenen
Pihapuiden takaa,
näiden oksistojen suojista:
ota vastaan hiljainen halaukseni ikkunalle
ettet tavoita sen syytä,
et ymmärrä
mitä itket, itket vain -
Silloin kumpuaa kuin ytimestä saakka,
patoluukun läpi
mikä äkkiarvaamatta
avattiin
Merkityksetön
pieni teko tai sana, aavistus
ja kuvajainen
sai liikkeelle viimein
sen syvälle hautaamasi
kivun?
Kosken lailla pyörteisiinsä tempaa
voipuneen,
ikkunassa seisovan
Nimetön, raastava kaipaus!
Kun otsa vasten lasia
horjut siinä
jotain syvää, tuntematonta
tiedät itkeväsi
Ja tie edessäsi peittyy yhä pimeään
Tällä puolen ikkunan
en sinulle
paljon sanoa voi,
jos tämän verran ehkä
Pelkään että nyt jo liikaakin
Kipusi on sinun
Yön viileyteen siis kuiskaan
kerran vielä
Sitä kunnioitan,
painan pääni edessäsi alas,
vaikenen
Pihapuiden takaa,
näiden oksistojen suojista:
ota vastaan hiljainen halaukseni ikkunalle
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihminen ei pääse suruistaan eroon, ne on joskus käytävä läpi, ennemmin tai myöhemmin.
Minäkin luulin selvinneeni elämänkolhuista ilman patoluukun aukeamista.
Eipä se ollut totta, pieni asia (ja oikeastaan aika mukava tapaus) sai tosiaan ne "patoluukut" auki.
Runostasi sain paljon ajateltavaa.
Kiitos kun kirjoitit runosi luettavaksemme.
Ajatuksissani työskentelin surun pyörteillesi pitkän vastauksen, mutta en osaa sanojani tähän kirjoittaa. Ehkä ne ovat liiaksi omiani, tai muuten vaan tänne turhia. Tiiä häntä, tai kuin vaan.. 'ikkuna' silti kiittää runostas'.
jokainen kirjoittaakin, joskus tosin vähän lainaillen, joskus sydänverellään ja joskus kuinka mitenkin, ja jos tärkeys olisi kriteeri ja turhat pois, kuka sen sitten mittaisi, ainakin minusta omat sanani tuntuu monta kertaa kovin turhalta, silti laitan, tuonkin runon. Joten anna tulla vaan, runo tai kommentti, kuinka hyvältä tuntuu. Ja jos tuntuu paremmalta vaieta, siihenkin vapaus. :)