surun pyörteissä

Joskus suru on niin syvällä
ettet tavoita sen syytä,
et ymmärrä
mitä itket, itket vain -

Silloin kumpuaa kuin ytimestä saakka,
patoluukun läpi
mikä äkkiarvaamatta
avattiin

Merkityksetön
pieni teko tai sana, aavistus
ja kuvajainen
sai liikkeelle viimein
sen syvälle hautaamasi
kivun?

Kosken lailla pyörteisiinsä tempaa
voipuneen,
ikkunassa seisovan
Nimetön, raastava kaipaus!

Kun otsa vasten lasia
horjut siinä
jotain syvää, tuntematonta
tiedät itkeväsi

Ja tie edessäsi peittyy yhä pimeään

Tällä puolen ikkunan
en sinulle
paljon sanoa voi,
jos tämän verran ehkä

Pelkään että nyt jo liikaakin

Kipusi on sinun

Yön viileyteen siis kuiskaan
kerran vielä

Sitä kunnioitan,
painan pääni edessäsi alas,
vaikenen

Pihapuiden takaa,
näiden oksistojen suojista:
ota vastaan hiljainen halaukseni ikkunalle
3197
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Ihminen ei pääse suruistaan eroon, ne on joskus käytävä läpi, ennemmin tai myöhemmin.

Minäkin luulin selvinneeni elämänkolhuista ilman patoluukun aukeamista.
Eipä se ollut totta, pieni asia (ja oikeastaan aika mukava tapaus) sai tosiaan ne "patoluukut" auki.
Runostasi sain paljon ajateltavaa.

Kiitos kun kirjoitit runosi luettavaksemme.

Äänestä

Ajatuksissani työskentelin surun pyörteillesi pitkän vastauksen, mutta en osaa sanojani tähän kirjoittaa. Ehkä ne ovat liiaksi omiani, tai muuten vaan tänne turhia. Tiiä häntä, tai kuin vaan.. 'ikkuna' silti kiittää runostas'.

Äänestä
  • jokainen kirjoittaakin, joskus tosin vähän lainaillen, joskus sydänverellään ja joskus kuinka mitenkin, ja jos tärkeys olisi kriteeri ja turhat pois, kuka sen sitten mittaisi, ainakin minusta omat sanani tuntuu monta kertaa kovin turhalta, silti laitan, tuonkin runon. Joten anna tulla vaan, runo tai kommentti, kuinka hyvältä tuntuu. Ja jos tuntuu paremmalta vaieta, siihenkin vapaus. :)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


äitiparta kirjoitti:

Joskus suru on niin syvällä
ettet tavoita sen syytä,
et ymmärrä
mitä itket, itket vain -

Silloin kumpuaa kuin ytimestä saakka,
patoluukun läpi
mikä äkkiarvaamatta
avattiin

Merkityksetön
pieni teko tai sana, aavistus
ja kuvajainen
sai liikkeelle viimein
sen syvälle hautaamasi
kivun?

Kosken lailla pyörteisiinsä tempaa
voipuneen,
ikkunassa seisovan
Nimetön, raastava kaipaus!

Kun otsa vasten lasia
horjut siinä
jotain syvää, tuntematonta
tiedät itkeväsi

Ja tie edessäsi peittyy yhä pimeään

Tällä puolen ikkunan
en sinulle
paljon sanoa voi,
jos tämän verran ehkä

Pelkään että nyt jo liikaakin

Kipusi on sinun

Yön viileyteen siis kuiskaan
kerran vielä

Sitä kunnioitan,
painan pääni edessäsi alas,
vaikenen

Pihapuiden takaa,
näiden oksistojen suojista:
ota vastaan hiljainen halaukseni ikkunalle

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu