Kun tässä joukossa on varmaan myös (vähän) alle 65-vuotiaita, niin olisinpa kysynyt, onko joukosta joku vielä ansiotyössä tai yrittäjänä siten, että saa ansiotuloa kuukaudessa. Jos on, niin uusi kysymys: mikäli olisit jo voinut siirtyä eläkkeelle,miksi et ole sitä tehnyt?
ei eläkkeellä
topi
8360
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
10 vuotta "alaikäisenä" tälle palstalle vastaan kuitenkin Sinulle. Olen nähnyt aikojen kuluessa monta kirjoitustasi (55 :lla) eläkkeellejääntisi vaikeudesta. Et halua jäädä sille! Olet saanut hyviäkin ehdotuksia siitä, mitä kaikkea voi tehdä eläkkeellä ollessa, mutta mikään ei Sinulle ole kelvannut! Etkö jo voisi tottua ajatukseen, että ehkä joskus on kuitenkin "annettava periksi"! Harva on ollut kuolemaansa asti töissä, joten eikö ole lohduttavaa tieto, ettet ole ainoa eläkkeelle joutunut? Eikä se ole ollenkaan niin kamalaa, päinvastoin! Eläkeläisillähän on yleensä kiireistä elämää, niitä kiireitä "siunaantuu" ihan kuin itsestään! Niin voi käydä Sinullekkin!! Usko pois!
Minun "tapaukseni" on hieman erilainen. Jouduin/jäin/pääsin, katsantokannasta riippuen, sairaseläkkeelle 53-vuotiaana. Tuntuihan se ensin hiukan siltä, että nyt olen sitten "virallinen raakki". Mutta tyytyväisyys siihen, että ilman raskasta työtä vointini on parempi, huonompana päivänä saan "olla vain", se on suurempi tunne kuin se, etten enää ole entiseni!
Jokainen aikanaan "raihnaantuu", eikö eläkepäivistä suht terveenä(kin), kuten olet kertonut olevasi, ole kiva nauttia, vaikka ajattelemalla että nyt joku tarvitseva sai työtä, kun minä lähdin. Minä kuitenkin olen käynyt entisellä työpaikallani moikkaamassa "seuraajaani", ja olen tyytyväinen että tositarvitseva sai töitä! Olen jopa voinut olla hänelle avuksi antamalla vinkkejä, kuinka selvitä työstä hieman helpommalla! Tyytyväisyys on molemminpuolinen, ja olemme ystävystyneet.
Positiivinen asenne eläkkeelläoloon siinä kuin töissäoloonkin on paras apu sopeutumiseen uuteen elämäntilanteeseen!
kysymykseesi, mutta ihmettelen, miksi eläkkeellesiirtyminen edelläkirjoitetun mukaan on Sinulle vaikeaa. Olen itse ollut ikäeläkkeellä pari vuotta eli lopetin työt täysinpalvelleena 43 työvuoden jälkeen. Mielestäni olen ansainnut tämän nykyisen olotilani. Olen kantanut korteni kekoon aikani ja nyt, toivottavasti, voin nauttia pitkään täysillä vapaaherrattarenaolostani! Minä PÄÄSIN eläkkeelle, en missään nimessä joutunut! Olen iloinen, etten jumiutunut työhön, vaan mielestäni olen osannut olla eläkkeellä "täysin mielin". Uskallusta, veli hyvä!
olkaa vain 70 vuotiaaksi töissä jos vain työantajanne sen hyväksyy ja on tyytyväinen työpanokseenne,sittepä saa nuoriso kävellä työttömänä ja kulkea luukulta luukulle,anomassa päivärahoja,kun vanhemmat ihmiset eivät luovuta työpikkojaan pelkäävät niin kamalasti eläkkeellä oloa,vaikka olisi jo aika nauttia vapaana olosta,niinkauan kun vielä pystyy nauttimaan siitä.ei ole mitään mieltä siinä että sitten eläkkeellä ollessa pitää maata sängyn pohjalla kun ei jaksa enää mitään.
Minä olen 55 v ja olen asiotyössä, en vielä edes toivoa pääseväni osa-aikaeläkkeelle. Jos olisi mahdollisuus, että pääsisin pois töistä niin heti niin tekisin. Ja miksi, elämässä täytyy muutakin kuin työtä ja saisipa nykysin työtön ja mielellään nuori (tai pitkäaikastyötön) duunin. Huononpi vaihtoehto olisi, ettei taaskaan palkattaisi ketään vaan jaettaisiin työt jo töissäolevien kesken.
Eläkkeelle menoa on täällä silloin tällöin käsitelty kahdessa vanhimmassa keskusteluryhmässä (55 ja 65 ). Jotakin yhteistä puheenvuoroissa on ollut:
- lähes kaikki kirjoittajat ovat olleet alle 60-vuotiaita
- lähes kaikki kirjoittajat ovat siirtyneet eläkkeelle selvästi alle 60 vuoden iässä; muut haluaisivat mennä mahdollisimman pian
- varhaisempaa eläkkeelle menoa puolustellaan, aivan kuin siitä olisi esitetty syytös
- työelämässä pysyviä katsotaan vastukseksi nuoremman polven työllistämiselle ja koetaan - ilmeisesti - jonkinlaista kateutta heitä kohtaan.
Mitenkähän kävisi, jos tässä jokainen menisi eläkkeelle vaikkapa 55-vuotiaana? Tulisi melkoinen erä maksettavaksi työssä olevalle väestönosalle.
Joku tähän sanoo, että hän on eläkerahansa maksanut ja että hänen pitää päästä niitä nauttimaan. Ei pidä paikkaansa; jokainen on maksanut vain viidenneksen omasta eläkkeestään. Sen loppuosan maksavat ne jotka aamuisin lähtevät työhön ja illalla palaavat sieltä ehkä tuoden ja vieden aamulla ja illalla lapset hoitoon ja hoidosta, yhtä hyvin kuin yli kuusikymppiset päivittäin sorvin ääreen tulevat.
Joku puhuu nuoren polven työllistämisestä, jos vanhemmat menisivät aiemmin eläkkeelle. Työttömistä on kuitenkin varsin suuri osa ammattitaidottomia ja oppimattomia. Ei sellaisesta ole korvaamaan ihmistä, jolla on takanaan kolmen vuosikymmenen työkokemus alalla.
Eräs kirjoittaja tosin rupesi ylempänä puheenvuorossaan kuvaamaan tämän keskustelun aloittajaa. Höppänyys olisi kyllä riittävä syy eläkkeelle siirtymiseen.
Joka tapauksessa erinäköisistä syistä siirrymme vastaisuudessakin eläkkeelle eri ikäisinä.
Varsinaiseen alkupuheenvuoron kysymykseen ei ole sitä vastoin ilmestynyt vastauksia. Ei täällä taida olla työssä olevia kuusikymppisiä.
Jos olen maksanut omasta eläkkeestäni vain viidenneksen, mutta olen töissäollessani maksanut jonkun muun eläkemaksuja; voin nauttia täysin siemauksin eläkkeelläolostani!! Ennen oli "pieni pistos" omassatunnossa eläkkeellejäännistä!
hyvä :-)
Ongelma on nyt siinä, että pienevät ikäluokat maksavat pääosan (80 %) sodanjälkeisten suurten ikäluokkien eläkkeistä, jotka taas ovat maksaneet sotaa edeltäneiden pienempien ikäluokkien eläkkeitä.
Onnen lahjat ikäluokkien välillä tässä eivät siis käy tasan.
Eihän rehellisestä työstä maksetusta eläkkeestä saisi kukaan tuntea omantunnon kolkutusta, alkoi eläkkeen tulo milloin tahansa.