Tarkennuspisteet

Jos kamerassa on hyvä,tarkka ja nopea tarkennus niin monesta tarkennuspisteestä voi olla hyötyä nopeasti liikkuvan kohteen kuvaamisessa, tarkennus vaihtuu automaattisesti pisteestä toiseen.

Tavanomainen tarkennus ei välttämättä toimi kovin hyvin, joten pienempikin määrä riittää.

Sommittelullisesti on etua kun on useampia tarkennuspisteitä, ja jos pisteen vaihto on helppoa niin voi valita lähinnä pääaihetta olevan pisteen ja kamera tarkentaa laajakulmallakin kuvatessa helpommin oikein.

Filmikamerassani on 1 tarkennuspiste...ex-digijärkässä oli 5 ja nykyisissä 9 kpl. Mun mielestä 5 on vähimmäismäärä ja 9 riittää mulle. 3 alkais olemaan digijärkkään nykymittapuun mukaan liian vähän.

Äkkiseltään tulee mieleen omalta kohdalta tietty sommittelun suurempi vapaus tilanne (sportti-)kuvauksessa kun on enemmän tarkennuspisteitä. Hitaan tai paikallaan olevan kohteen kanssa pystyy sitten käyttämään AF ja/tai valotuksen ennakkolukitusta ja silloin hyöty ei mielestäni ole niin merkittäävä kuin tilannekuvauksessa.

Kuten lähes kaikkien ominaisuuksien suhteen niin se oma käyttötarve sanelee mielestäni aika pitkälti kuinka merkittävä mikäkin ominaisuus on. Unohtamatta "osaamista", kun kuvaa paljon ja yrittää hyödyntää sen minkä omasta laitteesta irti saa niin monet asiat menevät selkärankaan lähes automaatiojutuiksi ja sitten taas voi yrittää hyödyntää seuraavaa itselle uutta asiaa.

No menipä filosofoinniksi mutta nyt n. 10.000 otosta Nikonin D50:llä ja n. 1000 otosta laina-D200:lla kuvanneena hiukan kaipaa omaankin lisää vaikka niitä tarkennuspisteitä. "Ylimääräisiä" ei ole pakko käyttää, halutun voi aina lukita käyttöön.... ; - )

Itse käytän yleensä vain keskimmäistä; sommittelu tarkennuksen jälkeen on nopeampaa kuin tarkennuspisteiden manuaalinen valinta.
( saattaa johtua harjoittelun puutteestakin... )

Jos kohteessa on monta tasoa, ei ole mahdollista käyttää montaa tarkennuspistettä.
Kamera valitsee aina väärin.
Kamera ei nimittäin tiedä, mikä on pääkohde ja tarkentaa siihen kohtaa, joka on lähinnä objektiivin sen hetkistä tarkennusta. Monitäplätarkennus ei siis sovi ollenkaan "syviin" kohteisiin.

Tarkennuspisteen manuaalinen valinta auttaa, mutta se vaatii jalustan, aikaa ja "tupakkaa".
Käsivaralta on keskitäplän lukitus kätevämpi ja nopeampi.


Canonin "diamand" muoto on tyhmintä, mitä on voitu keksiä. Keskellä etsintä on suuret tyhjät tilat ja äärimmäiset turhan kaukana. Ne on myös keskellä ruutua kuvan korkeussuuntaan.

Urheilukuvauksessa voi monitäplä toimia, koska siinä tausta on kaukana ja kohde selkeä värikäs möykky. Mutta esimerkiksi katuvilinää kuvattaessa menee tarkennus minne sattuua. Siihen, jolla kontrastikkaimmat vaatteet.
Samoin eläinkuvauksessa ei monitäplä toini.
Hirvi seisoo puun vierella, mutta kamera tarkentaa puuhun, eikä hirveen, joka on hieman eri tasolla.
Epäterävä kuva.

Taivaalla lentävien kohteiden kuvauksessa pitäisi kamerassa olla vielä 1/2 ruudun kokoinen yhtenäinen tarkennuskenttä. Varsinkin Canonilla kuvattaessa osuu kohde usein tarkennuspisteiden väliin, eikä kamera tarkenna mihinkään.
Ainut poikkeis on EOS 1, jossa on 45 tarkennuspistettä vieri vieressä kiinni toisissaan ja tarkennusalue on suorakaide, eikä mikään naurettava timantti.