Novelli: Valintoja

Rausku kirjoitti:

Tarina kertoo nuorista saatananpalvojista. Lähetä palautetta minulle sähköpostiin tai tämän palstan jatkoksi. Kiitso!

Valintoja:
…Hikikarpalot nousivat otsalle kun painauduin niin lähelle hänen ruumistaan kuin pystyin. Koko metsä huokaili meidän yhtyessä toisiimme. Hengitykseni oli kiivas, mutta ajan myötä se muuttui raskaaksi. Olin niin onnellinen kun saimme vihdoin olla kahden. Mutta emme olleet kuitenkaan kahden. Toinen makasi vähän matkan päässä….


Hiirilaakson koulun kahdeksas luokka odotti innolla ensimmäistä koulupäivää. Kun vihdoin kellot olivat soineet oppilaat ryntäsivät luokkaan. Kaikki etsivät itselleen sopivat paikat ja jäivät odottamaan opettajan saapumista. Minna tuli luokkaan viimeisenä. Hän istuutui kaveriporukkansa kanssa luokan perälle.
Kaikki puhuivat kovalla äänellä ja vaihtelivat kesän kuulumisia. Jutustelu kuitenkin loppui vajaa parikymppisen miehen astellessa sisään. Tyttöjen henget salpautuivat heidän katsellessa komean miehen matkaa. Mies pysähtyi luokan eteen ja esittäytyi Mikael Juureksi. Hän sanoi myös jotain joka sai tyttöjen sydämet pompahtamaan. Hän oli uusi luokanvalvoja.
Minna katsoi opettajaa. Mikaelin tuuheiden kulmakarvojen alta paljastuva katse oli suorastaan lumoava. Silmien jälkeen Minnan katse liukui alaspäin. Mikaelin vartalo oli lihaksikas ja Mikaelin päällä oleva nahkatakki teki hänestä entistä komeamman.
Ihmetykset eivät loppuneet siihen, sillä opettaja esitteli luokalle uuden oppilaan, Sarin. Minna oli odottanut että luokalle olisi tullut uusi poika, peittoamaan luokan muut apinat. Minna naurahti kuullessaan Sarin olevan Keravalta ”Uusi maalaisjuntti”, Minna ajatteli.
Luokan naurahduksista huolimatta opettaja kutsui Sarin sisälle. Tällä kertaa vuorostaan poikien sydän hyppäsi kurkkuun. Sari oli hyvin kaunis ja laiha. Hän oli pukeutunut mustiin, kireisiin nahkavaatteisiin. Hän käveli perse heiluen luokan eteen, loi vaimeita hymyjä luokan poikiin päin. Tämän jälkeen neiti hienohelma esittäytyi.
Esittäytymisen jälkeen Sari käveli Minnan viereen. Siellä oli viimeinen vapaa paikka. Minna oli tavallaan tyytyväinen, mutta häntä inhotti ajatus koko vuodesta Sarin vieressä. Toisaalta hyvä puoli oli selvästi se että Sari sai kaikkien poikien huomion. Ehkä tällä tavalla Minnakin saisi osansa näiden tyhmien apinoiden suosiosta.
Mikael luki opettajan paperista että aluksi piti olla tutustumisleikkejä, mutta se oli kaikkien mielestä lapsellista. Tunti kului höpötellen niitä näitä ja vaihdellen kuulumisia.
Mistään ei oikein tullut mitään kun pojat kyselivät Sarilta kaikkia törkeyksiä ja tuijottivat hänen muodokasta vartaloaan ja tytöt taas katselivat opettajaa ja supisivat keskenään. Aikansa sitäkin kesti kunnes Mikael otti ohjat käsiinsä. Hän ei kuitenkaan saanut luokkaa aisoihin joten hän päästi luokan välitunnille.




Välitunnilla luokan jengi, Minna, Kaisa ja Leena supattivat yhdessä uudesta opettajasta. Minna oli päättänyt että hän hurmata opettajan. Kaisa ja Leena tiesivät ettei se onnistuisi, mutta tukivat Minnaa sillä eiväthän he voisi asettua johtajaansa vastaan.
Tyttöjen supateltua aikansa he päättivät suunnata kulkunsa Sarin luokse. Olihan heidän tutkittava tämä uusi tulokas. Aivan kuten Minna oli epäillytkin Sari oli poikien ympäröimänä. Tämä ei kuitenkaan pistänyt pahakseen kun tytöt vetivät hänet syrjemmälle.
Sari ei ollut todellakaan mikään maalaisjuntti niinkun Minna oli aluksi luullut. Sari oli kovis. Hän kertoi kaikista poikaystävistään ja hullutuksistaan. Leena ja Kaisa olivat suoraan sanoen lumoutuneita. Minna jäi ulkopuolelle. Tämä oli aivan uutta Minnalle, joten hän närkästyi ja lähti vessaan. Minnalla oli suunnitelma.
Mikael nojasi pihan kaiteelle katsellen maisemia. Minna oli kävelemässä hänen luokseen, mutta sitten hän muistikin viime kesän.
Viime kesänä Minna oli ollut kesäleirillä Muikkusalmella. Siellä hän muisti tavanneensa ihanan jätkän joka oli häntä noin viisi vuotta vanhempi. Heillä oli ollut siellä muutamia intiimejä hetkiä, mutta sitten leiri loppuikin eivätkä he enää sen jälkeen tavanneet.
Katsellessaan opettajaa hän yhdisti hänet kesäleirin Mikaeliin. Minna juoksi Mikaelin luo ja halasi häntä takaa päin. Mikael säikähti ja veti Minnan pois kimpustaan. Minna katsoi Mikaelia silmiin. Hän ei voinut ymmärtää miksi Mikael teki niin. Mikael katsoi säikähtänyttä Minnaa. ja sanoi: ”Mitä… Mitä sinä teit? Eihän tuo ole…” Mikael mietti hetken sananvalintaansa ja jatkoi ”…Oppilaalle sopivaa käytöstä”
”Hei pliis. Älä viitsi! Kyllä mä tiedän että sä mut tunnet! Muista. Viimekesä, sieltä kesäleiriltä!” Minna katsoi Mikaelin silmiin. Hän kuitenkin käänsi katseensa pian pois. Mikael katsoi maahan. Hänen silmistään näki että hän muisti, mutta pian hän pyyhki katseen naamaltaan ja katsoi Minnaa tuimasti. ”Mistä kesäleiriltä? Olin koko kesän koulutuksessa. En mä sua muista! Ja voisitko lopettaa tuon leikin? Tuo ei ole oppilaalle sopivaa käytöstä”, Minna tyrmistyi. Häntä ei koskaan aikaisemmin oltu kohdeltu noin. Minna otti muutaman juoksuaskeleen ja palasi vessaan. Tällä kertaa hän ei ehostanut meikkejään vaan peitteli kyyneleitään.
Kyynelvirta tyrehtyi kuitenkin pian ja Minna päätti mennä takaisin Leenan ja Kaisan luokse. Nyt hän tarvitsi piristystä. Leena ja Kaisa kuuntelivat yhä lumoutuneena Sarin puheita. Sari näytti omivan Minnan johtaja aseman. Minna katsoi Saria murhaavasti. Vasten Minnan odotuksia Sari heilauttikin vain kättään välinpitämättömästi ja nauroi hänelle. Kaisa ja Leenakin nauroivat. Sari oli päässyt Minnan asemaan.
Minnan oli puolustettava reviiriään. Hänen täytyisi saada takaisin oma paikkansa. Viimeisen tunnin jälkeen Minna meni opettajien huoneeseen. Hän tiesi Mikaelin olevan siellä yksin.
Minna koputti opettajan huoneen ovelle. Vastausta ei kuulunut, mutta Minna päätti avata oven ja mennä opettajanhuoneeseen. Avattuaan oven Minna huomasi Mikaelin seisovan ikkunan edessä selkä ovelle päin. Minna tiesi että Mikael oli huomannut hänen tulonsa, mutta ei vain halunnut näyttää kasvojaan. Minna mietti hetken miksi, mutta syy tähän selvisi aivan pian.
Mikaelin kasvot olivat aivan valkoiset. Ne oli puuteroitu. Mikaelin silmät oli mustat, ne oli meikattu mustiksi ja synkiksi. Minna kauhistui ja otti askeleen taaksepäin. Minna kuitenkin huomasi, että ovi oli mennyt hänen jälkeensä kiinni. Mikael lähestyi synkkä ilme kasvoillaan Minnaa. Pian hän oli jo niin lähellä että hän kuuli kuinka kiivaasti Minna hengitti. Mikael veti Minnan syleilyynsä ja suuteli häntä intohimoisesti huulille. Nyt Minna tunsi kuinka kylmä Mikael oli. Hänen kehonsa ei enää huokunut lämpöä ja turvaa vaan pikemminkin kylmyyttä ja vaaraa.
Minna oli häkeltynyt tuntiessaan Mikaelin huulet omillaan. Minna yritti unohtaa edes hetkeksi Mikaelin kylmyyden ja vastasi suudelmaan. Mikael hivutti kätensä Minnan selkää pitkin alemmas. Minna taas hieroi käsillään Mikaelin tuuheita hiuksia. Minna tunsi kuinka Mikaelin kylmyys tunkeutui Minnan sisälle. Minnan oli työnnettävä Mikael pois.
”Ai. Nyt sinä et haluakaan minua? Mikä hätänä? Enkö minä kelpaa sinulle?” Mikael tuijotti kylmä katse silmissään Minnaa joka tärisi pelosta ja kylmästä. Sekaisten tunteiden alta Minna ei saanut sanaakaan suustaan, joten hän purskahti itkuun. ”Anna anteeksi kulta. Ei mun ollut tarkoitus. En mä halunnut sua pelotella, mutta Minna herää todellisuuteen. En ole mikään tavallinen poika olen saa…” Mikaelin lauseen loppua Minna ei enää kuullut, sillä hän lähti juoksemaan. Pois huoneesta. Nyt jos koskaan Minna tarvitsi omaa lämmintä sänkyä.



Minnan juostessa kotiin päin Hän huomasi Kaisan ja Leenan edellään. Minna oli juuri vaihtamassa suuntaa kun kuuli heidän keskustelun. Minnan oli jäätävä kuuntelemaan keskustelua, sillä hänen mielenkiintonsa heräsi. ”Kiva tyttö se Sari. Tosi kivaa kun saatiin joku parempi kaveri kuin se Minna. Ei se Minna ollut koskaan meidän kaveri. Se vaan esitti,” ”Niin. Olihan se aika tyhmä, mutta ei nyt muisteta sitä enää. Muistathan sä mitä se Sari sano!” Pienen tauon jälkeen keskustelu jatkuu.
”On se muuten kivaa kun meidän luokalla on oikea saatananpalvoja!”
Minna kääntyi kotiin risteyksestä ja ajatteli ”SAATANANPALVOJA! Sari on saatananpalvoja!” Minnaa värisytti ajatella, että luokassa olisi saatananpalvoja. ”Saatananpalvojat… Niin jos saatananpalvomisella voi saada noin paljon kavereita niin ehkä minunkin pitäisi…” ajatus jäi kesken kun hän näki Sarin. Samassa Minna huomasi seuraavansa häntä. Sari kulki metsän halki. Pitkän matkaa keskustasta poispäin kunnes tuli talolle. Sari otti avaimen kukkaruukusta ja meni sisälle. ”Tuolla hän siis asuu” Minna tuumasi. Minna katseli taloa ja pisti paikan mieleensä sitten hän palasi mietteliäänä kotiinsa.
Oman huoneen sängyllä miettiessään, Minna päätti ryhtyä saatananpalvojaksi. Minna ei kuitenkaan tiennyt miten joten hän päätti varjostaa Saria.
Ensin oli laitettava tavarat kuntoon. Minna laittoi päällensä tumman tuulipuvun. Sitten hän otti mustan repun jonne hän laittoi taskulampun, kännykän, tikarin ja varmuuden vuoksi mukaan piti ottaa Geisha suklaata.
Illan hiipiessä Hiirilaaksoon Minna lähti kohti Sarin taloa. Reitti metsän kautta oli pitkä ja pimeä. Minnaa pelotti. Kaiken lisäksi ympäriltä kuului pelottavia ääniä. Niitä kuului tasaisesti joka puolelta. Minna otti repustaan taskulampun ja katseli sen valossa ympärilleen. Juuri kun hän oli näkevinään jotain, valo sammui.
Nyt äänet kuuluivat yhä voimakkaammin. Nyt askelten joukosta kuului muminaa ja joitain epämääräisiä sanoja. Minna ei saanut niistä kuitenkaan selvää. Ennen kun Minna ehti tehdä mitään alkoi kaikkialta ilmestyä tummaan kaapuun pukeutuneita hahmoja. Nyt sanat kuuluivat selvemmin ”Me kutsumme sinua Saatana….. Saatana…. Me kutsumme sinua!” Minnaa alkoi pelottaa. ”Saatana! Kuuntele meitä! Me vannomme valamme tämän uhrin nimeen. Saatana! Me kutsumme sinua Saatana!” Nyt hahmot olivat jo paljon lähempänä. Minnaa pelotti, mutta hän keräsi kaiken rohkeutensa ja huusi ”Olen yksi teistä!” Hahmot pysähtyivät ja vilkuilivat toisiaan. Heidän joukostaan yksi iso kokoinen hahmo astui esiin ja paljasti kasvonsa.
Tämä hahmo oli Mikael. Hänen naamallaan oli outo virne. Hän sanoi: ”Vai olet sinä yksi meistä? No? Todista se! Vanno se Saatanan nimeen. Sano että sinä rakastat saatanaa! Ja uhraa Saatanalle! Uhraa hänet!” Mikael osoitti kauempana juoksevaa hahmoa. Hän oli tulossa kohti. Pian kulkijan kasvot jo näkyivät hän oli Sari. ”Mikael. En minä mitään pahaa tarkoittanut silloin aiemmin… Eihän minun mitään pidä tehdä. Sinähän rakastat minua,” Minna änkytti peloissaan. Yksi miehistä otti Sarin kiinni ja toi sen Minnan eteen. Mikael alkoi taas puhua ”No menikö pupu pöksyyn? Etkö haluakkaan minua? Saat päättää nyt. Voit lähteä kotiin ja unohtaa minut tai liittyä meihin ja saada arvostusta kunniaa ja minut! NO?” ”No kyllähän minä…” Hullun kiilto silmissään hän otti veitsen esille. Ja kohotti sen ylös. Ennen iskua Sari kuitenkin huusi ”Älä! Älä tee sitä! Sano että et tee sitä! Se on hullua. Sinusta tulee murhaaja!” ”Mutta sinäkin olet saatananpalvoja! Miksi minä en saisi?” ”Enkä ole! En ole Saatananpalvoja! Mikael on! Älä tee sitä hänen vuokseen!” Samassa Minna tajusi mitä oli tekemässä. Hetken mietittyään Minna laski veitsen kädestään ja sanoi lähtevänsä kotiin.


Mikaelin päiväkirja:
…Hikikarpalot nousivat otsalle kun painauduin niin lähelle hänen ruumistaan kuin pystyin. Koko metsä huokaili meidän yhtyessä toisiimme. Hengitykseni oli kiivas, mutta ajan myötä se muuttui raskaaksi. Olin niin onnellinen kun saimme vihdoin olla kahden. Mutta emme olleet kuitenkaan kahden. Toinen makasi vähän matkan päässä….

Tämä lehtileike löytyi päiväkirjan sivuilta:

Varhain aamulla metsästä löydetyt nuoret todettiin kuolleiksi. Hiirilaaksosta kotoisin olevat Minna Laakso ja Sari Kokko kuolivat yöllä puukon iskuihin. Muuan mies löysi tytöt hiuksettomina ja kädettöminä läheisestä metsästä. Murhan jälkeen nuoret oli luultavasti raiskattu. Pääepäilynä oli heidän luokan opettajansa Mikael Juuri, mutta vähäisen näytön vuokasi hänet vapautetaan jo huomenna.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä