ja sitten bye :)
---
yksinäinen kyynel
ikkunalla
on kristallinkirkas
ja pieni katse
joka kantaa avaruutta
läpi savuverhon
helähtää vastauksiksi
kysymykseen
jota emme osanneet kysyä
savu hälvenee
vaikka olen yksin
pisara ikkunalla taittaa
huoneeseen värit eivätkä huonekalut
tunnu enää niin jähmeiltä
istun alas, hymyilen
lähimmäisyys
tanssivien puiden aamuvalo
avaruus on kaunis
---
yksinäinen kyynel
ikkunalla
on kristallinkirkas
ja pieni katse
joka kantaa avaruutta
läpi savuverhon
helähtää vastauksiksi
kysymykseen
jota emme osanneet kysyä
savu hälvenee
vaikka olen yksin
pisara ikkunalla taittaa
huoneeseen värit eivätkä huonekalut
tunnu enää niin jähmeiltä
istun alas, hymyilen
lähimmäisyys
tanssivien puiden aamuvalo
avaruus on kaunis
Vastaukset 12
Vanhimmat
katselen kädelläni valkoista pintaa
odotan punaista verijuovaa
aamu aurinko värjää kyyneleeni
sateenkaaren värein
silmissä heijastuu täyteys
istun alas ja annan pakaroiden levätä
olenhan koko päivän kiristellyt niitä
katselen kädelläni kaunista pintaa
jokaista uurretta ihmeiden
vain pieni pisara enää
ja sylini on täynnä
purppuranpunaisia ruusuja
vaikka ensin ajattelin, etten tule - että jään
kuitenkin tekstiisi jumiin.
Mutta jos nyt sitten kuitenkin jotain sanon,
en edes yritä vastarunoa vaikka mieli tekisikin.
> yksinäinen, kristallinkirkas kyynel ikkunalla
avaruus on kaunis <
Siinä ydin, johon takerruin.
Poikkeuksellisesti aion jättää tähän.
Ja vielä tässäkin KIITOS, tiedät mistä.
Hyvää illan jatkoa ja rauhaisaa yötä.
Nuku hyvin parta.
> Siinä ydin, johon takerruin <
Tekijänä uskallan sanoa samaa, siis että se, mihin takerruit, on runon ydin:
- yksinäinen, kristallinkirkas kyynel ikkunalla
- avaruus on kaunis
mutta väliin lisäisin vielä yhden tärkeän elementin:
- pieni katse, joka kantaa avaruutta
Jotkut runot vain syntyy, solisee esiin, ja jotkut täytyy tehdä. Sitten on niitä missä ihan tahallani lähden tekemällä tekemään, kun tekoprosessi ja jonkinlainen prosessin ironisoiminenkin kuuluu asiaan, runon teemaan ja luonteeseen, tyyliin. Tekeminenkin voi muuten kyllä olla vaivatonta, jopa spontaania, vaan tehdyissä täytyy kiinnittää huomiota sanoihin enemmän kuin niissä mitkä syntyy, on maisteltava ja soviteltava, vähän niin kuin haettava niitä rakenteita. Tämänkertainen runo oli kumpaakin - syntynyttä ja tehtyä, ei kuitenkaan ironisoivaa yhtään. Aika lailla helposti ja nopeasti tää solahti näyttöpäätteelle, pientä hienosäätöä oli parissa kohdassa.
Esimerkiksi kohtaan "savu hälvenee" sovitin kosketusta:
kosketus
ja savu hälvenee
mutta "kosketus" tuo liikaa fyysistä ulottuvuutta siihen, koska kosketus mitä yritän runossa kuvata on mentaalinen, enemmän henkisellä kuin fyysisellä puolella tapahtuva, jotenkin eteerinen tapahtuma, ihmisen mielessä oleva kokemus asioiden yhteyksistä, ehkä jonkinlaisesta empatiasta suuressa kaikkeudessa. Siinä kohtaa jouduin vähän miettimään, koska halusin että inhimillisyys, konkreettinen lähimmäisyys kuitenkin olisi runosta aistittavissa. Liiallinen eteerisyys hukkaisi sanoman. Päätin lopulta jättää "kosketus" -sanan kokonaan pois, koska "emme osanneet kysyä" (monikko) ja "lähimmäisyys" viittaavat jo ihmissuhteisiin.
Myöhemmin tulin ajatelleeksi että "savuverho" saattaa luoda kummallisia mielikuvia ikäänkuin huoneessa leijuisi tupakansavua tms.? Tarkoitin mielentilaa ja/tai asioiden sekavuutta, ajatusmaailmassa vallitsevaa hämäryyttä ja kyvyttömyyttä kokea tai aistia läsnäolo, en konkreettista savua. En juuri nyt keksi parempaakaan sanaa siihen...
Jos vähän hioisin, ehkä:
yksinäinen kyynel
ikkunalla
on kristallinkirkas
ja pieni katse
joka kantaa avaruutta
läpi pysähtyneen ajan, hämäryyden
helähtää vastauksiksi
kysymykseen
jota emme osanneet kysyä
savu hälvenee
ja vaikka olen yksin
pisara ikkunalla taittaa
huoneeseen värit
eivätkä huonekalut enää tunnu
niin jähmeiltä
istun alas ja hymyilen
lähimmäisyys,
tanssivien puiden aamuvalo
avaruus on kaunis
- -
tai ehkä:
yksinäinen kyynel
ikkunalla
kristallinkirkas
ja pieni katse
joka kantaa avaruutta
läpi pysähtyneen ajan
hämäryyden
helähtää vastauksiksi
kysymykseen
jota emme osanneet kysyä
savu hälvenee
vaikka olen yksin
pisara ikkunalla taittaa
huoneeseen värit
eivätkä huonekalut enää tunnu
niin jähmeiltä
istun alas ja hymyilen
lähimmäisyys,
tanssivien puiden aamuvalo:
avaruus on kaunis
- -
tai ehkä:
lähimmäisyys,
tanssivien puiden aamuvalo:
avaruus on kaunis!
- -
En osaa olla lopputulokseen täysin tyytyväinen. Mutta kun en oo mikään runoilija, riittänee. Tärkeintä jos siitä välittyi jotain, vaikka ei välttämättä täysin selkeänä, edes aavistuksenomaisesti. Jotenkin minusta tuntuu että tavoitit asian ytimen.
Hei, älä nyt sitten ryhdy vastailemaan tähän, ettet jää jumiin. :)
KIITOS itsellesi rakas ystäväni. Ja koko sydämestä toivotan:
Hyvää yötä.
olla rakas ystävä sulle , tämmöinen nainen ,
joka on valehtelija?
Heh:D
Kirjoittanut: Lindalinda 10.3.2006 klo 20.37
Sinulla on aika stereotyyppiset käsitykset naisista.
Itse olen viehättävä ja hyvin koulutettu(DI) 28-vuotias nainen. Saan helposti miehiä ja olen onnellinen.
Pitkäaikaiset suhteeni ovat kariutuneet siihen, että miehellä on herännyt vauvakuume ja itse en tosiaankaan voi sietää pikkulapsia. Minulle urani on todella tärkeä, ja en ole käynyt yliopistoa heittääkseni sitä hukkaan ja omistaakseni parhaimman työikäni vaipanvaihdolle.
Joten nykyisin en niinkään etsi vakituisia suhteita, vaan otan seksiä irti sieltä, missä sitä saan helpoiten ja oman tasoisiltani miehiltä. Kun suhde muuttuu vakavammaksi, lähden todennäköisesti sitä perhehelvetin mahdollisuutta karkuun.
Teissä kolmekymppisissä miehissä on vikana juuri tuo suvunjatkamisinto ja siksi olenkin ajatellut siirtyä nuorempiin miehiin:)
ihmettelenpä..
tuntematta, uskallan kyllä sanoa että ei sama henkilö, nimimerkin takana.
Samanlaista nimimerkkiähän voi käyttää vaikka kuka.
Toinen asia sitten on, että ystäviini - jopa niihin rakkaisiin ystäviin - kuuluu monenlaista väkeä. Minun ei tarvitse hyväksyä kaikkea mitä ihminen tekee ja teoillaan edustaa, ennen kuin voin hyväksyä hänet ihmisenä, tärkeänä ja ainutlaatuisena olentona. En oo itsekään täydellinen, ja jos joku epätäydellinen minut, epätäydellisen, hyväksyy ystäväkseen, niin miksi en minä häntä?
Kyllä voisin olla tämänkin lindalindan ystävä minkä tekstiä lainaat.
Tietysti epätäydellisyys ei oo mikään puolustus minkä varjolla voi sallia itselleen tai toiselle mitä vaan. Todennäköisesti minun arvot ja elämänkäsitykset ois aika lailla erilaiset kuin tämän 28-v naisen. Todennäköisesti myös kertoisin henkilökohtaisen näkökulmani asioihin. Mutta jos hän suostuis siitä huolimatta olemaan ystäväni, että voitaisiin puolin ja toisin keskustella elämästä, mikä sen estäisi?
Nou hätä.
Hyvää yötä.
teksti, johon viittaat kuka sitten lienetkään,
niin ei ole allekirjoittaneen.
Ensinnäkin nicini on luotu vasta tänä vuonna ja
toisekseen, en ymmärrä mitä yrität sanoa tekstil-
läsi.
Enkä puutu sanomaasi edes siltä osin, missä viit-
taat oman elämäsi arvoihin ym, halusin vain puo-
lustautua, koska en ole sanonut noin.
Äp on rakas ystäväni, se on totta.
Hyvää päivän jatkoa.
Minä jousinainen olen.....
Kirjoittanut: Lindalinda 21.7.2005 klo 10.55
Itse olen jousimies ja ehkä vähän sokea itselleni! Mutta jotain siis mitä olen huomannut!
Rahan törsään kaksinkertaisesti. Tykkään liikkua luonnossa. Asioiden pitäs periaatteessa mennä niinkun minä sanon. Erittäin ailahteleva!! Ystäviä en kaipaa ympärilleni, yks hyvä riittää ja sen kanssa näenkin joka päivä. Ystävä saattaa mennä siis poikaystävän edelle! Välillä vahingossa ajattelematon. Pitää ehkä enemmän eläimistä kun lapsista! Vapaa mielinen. En tee mitään mikä ei ole kivaa tai mitä en yksinkertasesti halua tehä! Joustamaton. Pidän tärkeänä hyvää huumoria ja olen itsekkin hyvin huumoririkas ja teen komediaa vakavistakin asioista =)
En ole mitenkään empaattinen enkä sympaattinen paatsi eläimiä kohtaan!
Kova juhlimaan ja tempaan myös muut mukaan hauskan pitoon!
Suhteessakin mun pitää tuntea itteni vapaaks.
Käänteispsykologia toimii minuun.
Kunnianhimoton, enkä kersku asioilla vaikka vois joskus ollakin syytä.
Utelias uusille asioille. Erittäin uskollinen ystäville.
Seikkailija.
Taiteellinen. Vihaan neuvomista enkä siedä kritiikkiä.En ole pihi enkä niin tarkkakaan.
Mutta vaikka tuo kaikki kuulostaakin aika pyllystä niin ihmiset viihtyy seurassani =)
Olen räväkkä ja persoonallinen persoona!
No joo, tää yks hyvä ystävä mikä menee poikaystävän edelle on sitten äitiparta? Mutta kukahan se on se Lindalindan poikaystävä minkä edelle menen. Mistä se kehitetään? Jos viitsit käyttää vielä toiset viisi tuntia nimimerkkikirjoitusten selailuun ehkä sieltä löytyy kaikki Lindalindan tuhat ja sata poikaystävää.
Mutta vakavasti - ja sorry jos vitsailin, sillä minäkin pidän tärkeänä hyvää (???) huumoria ja teen (usein tragi-) komediaa vakavistakin asioista:
Palaan vielä tähän ystävyysteemaan. Kuinka minun tulisi - omasta mielestäsi - suhtautua henkilöön, joka surffailee nimimerkkikirjoituksia ees taas ainoana motiivinaan löytää jotain kamaluuksia, mitä jo ennalta kuvittelee toisten elämään?
Hyväksyisinkö sinut ystäväkseni?
Mitä mieltä olet, kannattaisiko minun. Jos tarkkailet asiaa ikäänkuin ulkopuolelta, millaisen neuvon minulle antaisit, kehottaisit pysymään kaukana tuollaisesta hepusta, niinkö? Mutta hups. Se oletkin sinä.
Ei hätää, tällaisia me olemme.
Mutta kuten sanoin, epätäydellisyys ei anna minulle eikä sinulle lupaa käyttäytyä kuinka tahansa.
Tahdon ajatella että kommenttisi takana on omasta mielestäsi terve aikomus valistaa lähimmäisiäsi - tai sitten olet hyvin huumoririkas sinäkin - mutta once a gain:
ice to the hat!
Jäitä hattuun. Netissä on kymmeniä tuhansia henkilöitä jotka käyttää (yleensä kait tahattomasti, joku tahallaan) samoja nikkejä.
Nyt se sitten selvisi. Hmmm. :-)
Mahtoiko Kai Hyttinen itsekään tietää, kenestä lauloi 1979? Kyseessä on käännösbiisi, suomalaiset sanat Chrisse Johansson, mutta googlettamalla löytyy alkuperäinen sanoittaja, Hans Van Eijck. Hans Van Eijck kirjoitti laulun Rellusta. Vautsi!
Entä sitten S. Sleepers:
> On sulla tissit suuret, hissien kulkevan niissä luulen... Linda Linda. <
Lisää ajanvietettä:
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=linda linda&btnG=Google-haku&meta=
Peace.
http://www.youtube.com/watch?v=CQQUEicr6d8
> Hei, älä nyt sitten ryhdy vastailemaan tähän, ettet jää jumiin :) <
Nyt ei vaan runosuoni syki, niin ei ole mitään
vastinetta, vaikka mieleni tekisikin yrittää
vastarunoa. Ehkä teen sen huomenna tai
ylihuomenna - väliäkö sillä missä vaiheesa.
Mutta juuri tuo ydin, josta sanoin ja johon it-
sekkin viittasit, niin se jotenkin kaikuu koko
ajan mielessäni. Siitä voisi synnyttää vaikka
mitä, mutta nyt se ei onnistu.
Näin tänään.
Nyt suljen näyttöpäätteen, ja lähden saunaan.
Hyvää illan jatkoa ja yötä sitten joskus, kun se
Sinulle koittaa, hei.
verhot ikkunan eteen
kenenkään nähdä
kammppailua elämän
piirsin mustan sydämen käsiini
ei pelkoa enää
Olen tässä tienristykseesä
- lähellä kotia.....sinua
tienristeyksissä
ajatukset joskus pimentää
liian suuri kipu
käsitellä
silloin haluaisi vain pakoon,
tielle, joka ei ole tie
ratkaisu,
joka ei oikeasti ole ratkaisu
toivoo
että pääsisi kotiin
mutta kääntää selkänsä tielle
ja tähyää
pohjattomaan kuiluun
ja ajatukset maalaavat kuilun pohjalle kodin
kuin viimeisenä oljenkortena elämässä
josta tullut liian kipeä elää
toivoo, että pääsisi vihdoin syliin
mutta sulkee sylinsä
kaikelta missä on sylien maailma
niin se on
ja niin sen kuuluukin olla
kun kipu on sietämätön
ja sydän ystävien avun ulottumattomissa
--
kuitenkin,
vielä kuilunkin äärellä
pieni hetki,
valon tuikahdus pilvien läpi,
etäinen aavistus
ja jyrkänteellä hoippuva tietää
saaneensa mahdollisuuden
että pahan parvi
kaikkoasi pois pimentämästä
ajatukset
kuilu on kuilu,
sen pohjalta ei löydy kotia,
ei rakkaan syliä
avaa verhot,
saat olla huoneessa yksin,
käydä tämän kipusi pala palalta
huuda
anna sen tulla ulos?
juosta seinille ulvovien susien lauma
mutta älä enää tähyä
sinne missä loputon pimeys syliä vailla
kutsuu valhenaamioineen
tarjoten vain
turhaa pakoreittiä
--
edessäsi on tienristeys -
sydämesi sykkii kaikkien kahleidensa alla
ja kipujen alla ja
äärettömän pettymyksen alla,
kun sinusta tuntuu
että elämä on huijannut sinua,
että elämä on lyönyt
liian kovasti
tienristeyksessä
on lupa seisoa ja odottaa,
ei tarvitse vielä lähteä mihinkään suuntaan
--
ajatukset tyyntyvät,
avaat verhot hiljakselleen -
silmiin sattuu
mutta elämä ei ole huijannut sinua,
joskus se vain on niin kipeää
elämä on tässä,
elämä sattuu, sattuu
monta kertaa
liikaa
silti olet vielä huoneessa,
et ole lähtenyt pakoon
olet vieläkin, vaikka tuntuu
niin tyhjältä,
ja joinain hetkinä
ei tunnu oikeastaan miltään, vain kaamean
tyhjältä
kuitenkin olet tässä huoneessa,
ja kaikki se miltä tuntuu,
on sittenkin elämääsi
musta sydän?
ei sittenkään niin musta:
kyllä
täällä on valoa
ja sydämesi tietää sen
hurjimmankin kaipauksen
ja kivun keskellä
elämä muodostuu
toiveikkaiden ja epätoivoisten päivien
ketjusta
koskaan et tiedä mitä on edessäpäin,
uusia pettymyksiä?
ei välttämättä - uutta rohkeutta,
uskallusta,
sillä sinullakin on lupa
antaa itsellesi lupa
kaiken tämän jälkeen ja kaiken
keskelläkin
elää
--
vielä joskus
juuri sinulla on lupa
elää
tässä ja nyt -
mutta en voi muuta, vain sanoa
hiljaa, ja toivoa, että jonain päivänä
kykenet ottamaan vastaan:
* halaus hänelle johon sattuu *