Asian taustat pähkinänkuoressa:
- Ero vuonna 2000, jolloin lapset jäivät äidille.
Tapaamissuhde oli 1/3. Suurin piirtein niin että
Lapset olivat minulla(isällä)10pv/kk ja loput
äidillään. Tällä kaavalla mentiin vuoden 2002
syksyyn.
- Noin vuosi sitten lapset muuttivat luokseni
vakituisesti asumaan.Tapaamiset oli tällöin,
exän työn vuoksi, joka toinen viikonloppu.
Toisin sanoen olen ollut lasteni elämässä tiiviisti mukana heidän koko elonsa ajan. Lapset ovat tällä hetkellä 5- ja 8-vuotiaita. Suhde on ollut hyvä, harrastuksia ja yhdessä oloa on ollut paljon ja etäsuhdekausinakin arki on ollut olemassa. Asiat ovat olleet hyvällä mallilla, niin aikuisten kuin lastenkin mielestä.
Nyt on kuitenkin tarkoitus taas neuvotella uudet huoltajuussopimukset, siten että minä jäisin etävanhemmaksi. Vaikea paikka kun takana on vuosi tiivistä yhteiseloa lasten kanssa.
Haluaisin esittää neuvotteluissa toivomuksen sopimuksen määräaikaisuudesta(jollainen on nytkin) ja ajan umpeutuessa voitaisiin harkita asiaan niin että lasten äidistä tulisi etävanhempi. Sopimuksen määräaika olisi yksi vuosi.
Kummallakaan ei ole esteitä yksinhuoltajuuteenkaan, mikäli sellaista jompi kumpi uskaltaisi hakea. Sen saaminen olisi valehtelematta erittäin epätodennäköistä.
Käytännön toteutuksessa ei olisi isoja ongelmia, asumme samassa kaupungissa, täällä asuu myös lasten sukulaiset. Ainoa isompi ongelma on olosuhteiden pysyvyys, mutta tässä tapauksessa siihenkään ei oikein perustellusti voisi vedota. Onhan tässä menty jo nyt molempien mallien mukaan. Ainoa pysyvyyden mittari voisi olla koulut, mutta onhan sitä ennenkin ihmiset muuttaneet ja aina on koulu vaihtunut. Eikä yhdessä asuvatkaan käy kysymässä onko muutto lapselle sopiva, kun joutuu kouluakin vaihtamaan. Miksi asia olisi erilainen eronneiden lapsilla?
Nyt siis kysyn moraalista oikeutusta ehdotukselleni. Täällä on paljon taitavia sanankäyttäjiä ja kävijöitä joilla on oma, perusteltu, mielipide. On täällä häiriköitäkin, mutta kysymys ei ole heille suunnattu.
Asiat on siis kasvatukselliseti mallillaan, mutta mikä on moraalinen oikeutus.
- Ero vuonna 2000, jolloin lapset jäivät äidille.
Tapaamissuhde oli 1/3. Suurin piirtein niin että
Lapset olivat minulla(isällä)10pv/kk ja loput
äidillään. Tällä kaavalla mentiin vuoden 2002
syksyyn.
- Noin vuosi sitten lapset muuttivat luokseni
vakituisesti asumaan.Tapaamiset oli tällöin,
exän työn vuoksi, joka toinen viikonloppu.
Toisin sanoen olen ollut lasteni elämässä tiiviisti mukana heidän koko elonsa ajan. Lapset ovat tällä hetkellä 5- ja 8-vuotiaita. Suhde on ollut hyvä, harrastuksia ja yhdessä oloa on ollut paljon ja etäsuhdekausinakin arki on ollut olemassa. Asiat ovat olleet hyvällä mallilla, niin aikuisten kuin lastenkin mielestä.
Nyt on kuitenkin tarkoitus taas neuvotella uudet huoltajuussopimukset, siten että minä jäisin etävanhemmaksi. Vaikea paikka kun takana on vuosi tiivistä yhteiseloa lasten kanssa.
Haluaisin esittää neuvotteluissa toivomuksen sopimuksen määräaikaisuudesta(jollainen on nytkin) ja ajan umpeutuessa voitaisiin harkita asiaan niin että lasten äidistä tulisi etävanhempi. Sopimuksen määräaika olisi yksi vuosi.
Kummallakaan ei ole esteitä yksinhuoltajuuteenkaan, mikäli sellaista jompi kumpi uskaltaisi hakea. Sen saaminen olisi valehtelematta erittäin epätodennäköistä.
Käytännön toteutuksessa ei olisi isoja ongelmia, asumme samassa kaupungissa, täällä asuu myös lasten sukulaiset. Ainoa isompi ongelma on olosuhteiden pysyvyys, mutta tässä tapauksessa siihenkään ei oikein perustellusti voisi vedota. Onhan tässä menty jo nyt molempien mallien mukaan. Ainoa pysyvyyden mittari voisi olla koulut, mutta onhan sitä ennenkin ihmiset muuttaneet ja aina on koulu vaihtunut. Eikä yhdessä asuvatkaan käy kysymässä onko muutto lapselle sopiva, kun joutuu kouluakin vaihtamaan. Miksi asia olisi erilainen eronneiden lapsilla?
Nyt siis kysyn moraalista oikeutusta ehdotukselleni. Täällä on paljon taitavia sanankäyttäjiä ja kävijöitä joilla on oma, perusteltu, mielipide. On täällä häiriköitäkin, mutta kysymys ei ole heille suunnattu.
Asiat on siis kasvatukselliseti mallillaan, mutta mikä on moraalinen oikeutus.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...antaa sulle hyviä neuvoja, mutta en osaa. Kuitenkin lapselle on ihan hyvä, että tietyt asiat säilyvät, vaikka elämä muuten heitteleekin. Näitä asioita voisivat olla koulu, kaverit, asuinympäristö jne. Mulla poika asuu mun luonani, mutta jos exä ja poika haluaisivat pojan muuttavan exän luo, niin mikä mä olisin asiaa kieltämään? Isä on ihan yhtä hyvä huoltaja lapselleen kuin äitikin.
Jos olisin sinun tilanteessasi, koittaisin neuvotella sopimuksen, joka olisi voimassa siihen asti, kuin esikoisesi on 12 vuotta. Ja sitten voitaisiin kysyä jo lapsen omaakin mielipidettä. No, tää on vaan mun kannanottoni asiaan...
kannattanu sit olla hiljaa, jos ei osaa antaa mitää neuvoo?? Miks pitää ain ol äänessä? Joku pakko?
samaa sanoisin sinulle. itse sorruit samaan eli aukomaan päätäsi vaikka sulla ei ole mitään sanottavaa.
lähekkäin, että kuulutte samaan koulupiiriin? Olen nähnyt hyvin toimivana systeemin, että lapsi on viikon isällään ja sitten viikon äidillään. Vaihtopäivä perjantai tai lauantai. Tällainen pitempi yhdessäolokausi rauhoittaa levotonta lasta.
Jos jommalla kummalla on sellainen työ, että tämä on hankala järjestää, niin vaihdot voivat olla luovasti myös viikolla. Se vain toisi lapselle turvallisuutta, että viikko on lyhin yhtenäinen pötkö.
Yleensä kunta kustantaa bussilipun, jos sattuisittekin asumaan eri piireissä, että koulu voisi pysyä samana. Jotkut isät kuljettavat lapsensa autollaan aamuisin kouluun. Se koulu nimittäin on tulevan elämän kannalta tärkeintä pitää samana. Muistatte vain ilmoittaa opettajalle, kun asumisvuoro vaihtuu.
olisi,(mielipiteeni), yrität sopia seuraavanlaisen tai sinne päin olevan huoltajuuden kuin että: teillä olisi yhteishuoltajuus, lapset asuisivat viikot sinun luona, äidillä, viikonloput tai silloin kun hänelle käy, ja että joka kuukaus yksi täysi viikko äidillä, lomat ja pyhät vuorottelee. tai jos kantti kestää hae lapsia oikeuden kautta itsellesi ( se on vain raskas rumpa, olen siinä itse tällä hetkellä, taistelen ex.ää vastaan)mutta kuitenkin, onnea matkaan!!!!
"viralliset" tahot, joista saa tietoa ja apua tarpeeseen? Mä en ainakaan antais täällä sörkkiä yksityiselämääni yhdenkään "saijan". Lapset kärsii, menkää hoitaan niitä, jos on tekemisen puute!