Aika hankala juttu, mutta kyllä tämä traktoripalsta kuoleutui melkein täysin kun "entinen rasvakoura" ei enään esiinny muisteluksineen täällä palstalla.
Terveisin:Traktorimies Helsingistä.
Terveisin:Traktorimies Helsingistä.
Kyllä tää sivusto kuoleutui kun
rasvakoura lopetti muistelut
132007
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jokaisella traktorimiehellä on varmaan jotain kiinnostavaa kerrottavaa joten eiköhän aleta muistelemaan ja kirjoitelemaan itsekukin.
mikäpä siinä! Kaikki kirjoitteleen.Kun vain osaisi kirjoitella.Täytyisi ottaa vain aikaa kun on niin hidas kirjoitteleen. En tiedä jaksaisi kukaan niitä lukea.
Pikasta tarinanpoikasta tähän. Olin eilen puimassa viimeisiä ohria. Sää oli täälläpäin todella hyvä ja viereisellä pellollakin näkyi liikettä. Naapurin kanssa puitiin kilpaa, kisa tyssäs kun siltä hajos puimuri ja ajoi se ajoi vehkeensä kartanolle.
Noh, minä sitten innostuneena puin senkin puolesta niin että kahina kuului. Siinä ilta sitten alkoi hämärtymään, ja joutui laittamaan valot päälle, onneksi ei ollut montaa aaria enään jäljellä. Puimurin valot oli hyvät eteenpäin, takavaloa mun puimurissa ei ole, joten illan hämyssä arvioin etäisyyden sarjaojaan väärin ja peruutin massikan takapyörät suoraan ojaan.
Noh, ei siinä mitään, huomasin perstuntumalta että nyt perä alkaa uppoamaan ja hidastin jarrulla ojaan. Oli ahdas paikka kääntyä ja ajattelin että nousee se sielä. Samantien kun pyörät laskeutui ojaan niin kone sammui, eikä millään käyntiin. Tuumin että ottipas vehje paikan hajota suoraan pohjalle.
Nou hätä ja tutkimaan tilanne. Päällisinpuolin koneessa kaikki ok. Ei vaan käynnisty. Löpöä on 1/5 tankkia, eli ei ihan tyhjäksi päässyt. Nyt meinas iskeä jo epätoivo, mutta tuumin että löpöä oli kuitenkin niin vähän että töyssyssä kone on päässyt imassemaan tyhjää. Siinäpä sitten kirosin pimeässä ja yritin kännykän valolla ilmata konetta. Eihän siitä tietenkään tullut mitään ja takas tallille hakemaan kunnon taskulamppua ja 20l polttoainetta ihan varmuuden vuoksi. Löpötankkiin ja ilmaus..tadaa! Massikka hörähti eloon! Noniin homma jatkuu ajattelin. Mutta huomasin varsin pian ettei puimuri liiku mihinkään. Pyörät vaan kuopii tyhjää. Paljastui että perä oli runkoa muoten kiinni pellossa, taisi oja olla siltä kohtaa hieman syvempi..
,.. olipas köppäästä nuliaamista. Ookkos koskaa ennemmin ajanu puimuria kuin eilen. Oli niin s......n huonosti kerrottua skeidaa. Vai pörötit "sarjaojaan", paas kertoen mikä on "sarjaoja". Pohojanmaalla oo tällaasesta ojasta kuultukaa, on salaojat, sarkaojat, piiriojat ja valtaojat.
tuohonpa se useimmiten tyssää tarinan kerronta,kun paikalle saapuu joku saatanan viisas pohjalainen umpijuntti, kaiken tietävine ohjeineen!
..puinnin harjakaisiksi joku on pari tömäystä ottanut, ja tulee sitten kirjoittaneeksi tuollaisen pikku kevennyksen?:)
...mutta pikkukakarat menköhön äiteen lämpöösehen.
tarina on hyvä ja luultavasti myös totta, millä asialla ei sinänsä ole merkitystä. Kerro ihmeessä kuinka sait Massikan ylös ojasta. Pitikö hakea naapuri vetämään traktorilla?
Olihan tarina sinällään hyvä juttu mutta siitä puuttu se puolivuossatanen pöly päältä ja seitit ympäriltä, jonka se kummallinen aikaisempi muistelija osasi aina puhaltaa kirjoitustensa päälle
Lisää tarinointia pliis!!
kohde herkullisille käytännön muisteluille traktoreiden kanssa ja siinä välittömässä tapahtumaympäristössä.
Olen etsinyt ja lukenut netistä luultavasti kaikki entisen kirotun rasvakouran muistelmat mitä löysin ja sain paljon myös uutta tietoa entisajan elämästä siinä ohessa. Tosin kritiikkiäkin tarvitaan.
Yht.m, väitöskirjaa valmisteleva.
Kansanperinnettä autenttisessa muodossa !
Entäpäs jos jokin museo voisi säilöä nämä Rasvakouran jutut, muuta aitoa ja alkuperäistä ei maaseudusta enää takavuosilta olekaan jäänyt jäljelle kuin nämä Rasvakouran jutut !
Kato landepaukku! Ootko hiffannu että J ja K ovat vierekkäisiä kirjaimia näppiksellä?
Et vamaan, ku ethän sä ite kirjoittanu ku et osaa!
Muistelija kirjoitteli niin kuin kirjoitteli.Ainakin minä olin tyytyväinen tarinoihin ja ne toivat tuulahduksen lapsuudestani maalla.
Muistan vieläkin miten voimakkaalta tuoksui vastaniitetty apilapelto ja aamulla odotettiin työväkeä heinää seivästämään. Äiti oli laittanut kotikaljaa(alkoholitonta) ja sitä olikin sitten viety tonkassa kylmenemään niityn läheiseen luonnolähteeseen.
Ennen taukoja aitini haki tonkasta kylmää kaljaa kannuihin ja tarjoli heinäväelle.
Lisäksi oli kahvia, pullaa ja palasokeria.
Klo 12 aikaan oli yleensä lihakeittoa talossamme ja sinne piti kävellä joskus jopa kilometri ja sitten ruokatunti jatkui yhteen saakka.
Jotkut miehet ehtivät siinä ottaa jopa pienet unet senaikainen lippalakki otsalla maaten jossain penkillä, pihanurmella tai kärryvajan hyllyllä.
Illalla 6 aikaan lopeteltiin ja sitten syötiin kotiväen kesken iltanen.
Työväki oli mennyt jo kotiin omiin mökkeihinsä syömään omat iltaruokansa. Aamulla alkoi taas sama kierto kunnes heinät olivat seipäillä.