Kuljen polkua,
synkän metsän ympäröivää.
Kuulen ääniä,
tähyilen peloissani ympärilleni.
En tiedä,
itkisinkö vai huutaisinko,
olen niin peloissani.
Päätän pysähtyä,
suljen silmäni.
Alan hokea;
''kuvittelen kaiken.''
Yht'äkki' säpsähdän
ja herään.
Avaan unenpöpperöiset silmäni
ja huomaan sinut.
...se olikin vain unta.>
synkän metsän ympäröivää.
Kuulen ääniä,
tähyilen peloissani ympärilleni.
En tiedä,
itkisinkö vai huutaisinko,
olen niin peloissani.
Päätän pysähtyä,
suljen silmäni.
Alan hokea;
''kuvittelen kaiken.''
Yht'äkki' säpsähdän
ja herään.
Avaan unenpöpperöiset silmäni
ja huomaan sinut.
...se olikin vain unta.>
Vastaukset 1
Vanhimmat
synkkä metsä, ja kaiken pelon ja itkujen jälkeen
huomaakin kaiken olleen pahaa unta.
Ihana päätös :)