Tunnen erään naisen, jota näen lähes päivittäin. Olen ihastunut hänen persoonaansa ja itsevarmuuteensa. Olen osoittanut hienovaraisesti tunteeni hänelle, mutta koska en ole saanut täysin toivomaani vastakaikua, häpeän itseäni kohdatessamme. Nainen on minulle kuitenkin edelleen kaikinpuolin todella ystävällinen...
Nähdessämme menen niin hämilleni etten kykene kommunikoimaan tämän naisen läheisyydessä enää luonnollisesti, mikä johtaa siihen ettemme enää keskustele, tuskin edes tervehdimme.
Miten pääsen eroon häpeästäni ja pystyn olemaan taas luonnollinen hänen seurassaan? Aika ei ole ratkaisu, vuosia on jo kulunut eikä tilanne ole ratkennut.
Keskustelukaan ei ole ratkaisu. Nainen tuskin on kiinnostunut minun päänsisäisestä (ihastumis)ongelmastani. Olemme jotain ystävien ja työtovereiden väliltä, joka vaikeuttaa suhtautumistani naiseen. En tiedä edes mitä tämä nainen oikein ajattelee minusta, vaikkakin oikein kivasti minua kohtelee.
Se saattaakin olla juuri ongelman ydin - epäilen salaa mielessäni (toiveajattelua) että hänelläkin olisi jotain tunteita minua kohtaan...
On myös aikoja jolloin emme näe, jonka jälkeen alkaa aina uusi "ujouskausi"...
Onnetonta?
Nähdessämme menen niin hämilleni etten kykene kommunikoimaan tämän naisen läheisyydessä enää luonnollisesti, mikä johtaa siihen ettemme enää keskustele, tuskin edes tervehdimme.
Miten pääsen eroon häpeästäni ja pystyn olemaan taas luonnollinen hänen seurassaan? Aika ei ole ratkaisu, vuosia on jo kulunut eikä tilanne ole ratkennut.
Keskustelukaan ei ole ratkaisu. Nainen tuskin on kiinnostunut minun päänsisäisestä (ihastumis)ongelmastani. Olemme jotain ystävien ja työtovereiden väliltä, joka vaikeuttaa suhtautumistani naiseen. En tiedä edes mitä tämä nainen oikein ajattelee minusta, vaikkakin oikein kivasti minua kohtelee.
Se saattaakin olla juuri ongelman ydin - epäilen salaa mielessäni (toiveajattelua) että hänelläkin olisi jotain tunteita minua kohtaan...
On myös aikoja jolloin emme näe, jonka jälkeen alkaa aina uusi "ujouskausi"...
Onnetonta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
miten olet hienovaraisesti ilmaissut kiinnostuksesi? Kysyn tätä ihan siksi, että on sama tilanne töissä toisinpäin, enkä saa naisesta selkoa. Välillä tuntuu, että jotain hienovaraisesti ilmaisee, sitten taas ajattelen, että olen kuvitellut kaiken. Eli ihan sillä kysyn, jotta ymmärtäisin ehkä jotakin uutta.
Miten kiinnostuksensa voisi ilmaista siten, että toinen tajuaa, mutta niin, ettei ole hyökkäävä, ja toinen saa tilaa eikä tunne itseään ahdistetuksi mahdollisessa itsesyrjinnässään tms?
(Itsesyrjinnällä tarkoitan sitä, ettei ehkä uskalla antaa itsensä olla edes bi, vaan "kaapittaa".)
Tuo häpeily on vaikea juttu- sen saattaa toinen osapuoli tulkita niin, ettei sinua kiinnosta ja jopa täysin päinvastaisesti, kuin mitä oikeasti tunnet.Ehkä voisit häpeillä hieman vähemmän, jotta työkaverisi voisi myös rentoutua ja jotain ehkä voisi joskus tapahtuakin?
Minä kerroin tunteeni hänelle suoraan ja nyt hävettää, koska olin lukenut hänen kiinnostuksensa (lähes) täysin vaaleanpunaisten lasieni läpi.
Ehkä läheisyyteen tunkeutuminen on paras hienovaraisista lähestymiskeinoista?
Yritän häpeillä nyt vähemmän - huomasin tosiaan itsekin oman hölmöyteni. Tämä taktiikka ei pure, parempi yrittää vielä vähän enemmän ja toisilla keinoin...
Palkintoa odotellessa;-)
Mielenkiintoinen termi sinulla tuo itsesyrjintä. Kaapittaako ihastuksesi itsensä?
että läheisyyteen tunkeutuminen on se paras keino. Ja että tekisi sen niin, ettei se ahdista sitä toista, vaan että ymmärtäisi, jos haluaisi...noloutuahan ei sitten tarvitse, koskapa on itse ollut aivan vilpittömästi ystävällinen;)
Tuttu juttu tuo suoraan sanominen. Jotkut ihmiset ei kestä sitä. Sekin voi olla osa mainitsemaani itsesyrjintää: kukin tarvitsee oman aikansa yllättävien käänteiden pohtimiseen. Yllättävä käänne tässä tapauksessa on samasta sukupuolesta kiinnostuminen. Se ei ole kaikille helppoa, jos on ensin ajatellut 40 vuotta olevansa täysi hetero...
Eli joo, ihastukseni mielestäni kaapittaa. Tietää kyllä minusta, eikä se ole hänelle ongelma. Luulen, että ongelma on se, että on minusta viehättynyt ja se ei varmaan ollut ihan suunniteltu juttu.
Toisaalta on hyvä juttu, että olit suora. Eipä ainakaan jää mitään epäselväksi. Voi olla, että se on ollut ihastuksellesi iso ja myönteinenkin asia loppujen lopuksi?
näkökulma, siis sanotte suoraan jollekkin olevanne kiinnostunut ja jos toinen ei siihen mitään osaa reagoida heti, niin sehän on päivänselvä merkki, että hän vaan kaapittaa ja kyllä myöhemmin sopeutuu teidän ihastuksiinne ja antaa vastakaikua kunhan asiaa pohtii? aika toiverikasta ajattelua ja sinänsä jotenkin hölmöä ajatella sitä tuolta hetero/homo akselilta, että voiko olla samaa sukupuolta olevan kanssa seksisuhteessa kun yleensä luulisin että ajatellaan pidänkö tuosta ihmisestä riittävästi aloittaakseni seurustelusuhteen.
vau jo vuodesta 2007 lähtien!
Mulla on kysymys samankaltaisesta aiheesta. Tilanne on tämä: minä (bi) olen korviani myöten ihastunut/rakastunut opiskelukaveriini (lesbo,seurustelee). Aiemmin en ole juurikaan edes puhunut henkilön kanssa enkä ole oikeastaan edes ollut kunnolla ihastunut, mutta nyt en sitten muuta pysty ajattelemaankaan. Nyt ollaan myös enemmän tekemisissä opiskelujen kautta ja oltiinpa kerran kahvillakin koulun jälkeen. Uskoisin uskaltavani kertoa tunteistani, mutta se, että hän on varattu...siis voi tulla rumat rukkaset tai toisessa tapauksessa jopa saan vastakaikua. olen nyt mielestäni kyllä osoittanut olevani kiinnostunut ja luulisin että hän on sen pannut merkille ( voi olla toiveajattelua). mitä pitäisi tehdä? antaa olla ja riutua rakkaudesta kunnes se kuihtuu vai kertoa ja katsoa mitä tapahtuu?