keskustelukerhoonne juuri rekisteröityneenä. Gallerian Eino Leinon "Äijön virsi"- lainaus kertoo minusta oleellisen.
Ilmoittaudun
Äijö
3507
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
on mukava saada eri alan ammattilaisia keskustelupiiriin.
Syysmetsässä
Astelin metsässä syksyisessä,
pikkulintuja kuulin,
jotka jo ammoin vaienneiksi
viimahan, viluhun luulin.
Eivät ne soinehet enää laulut
elämän myrskymielten,
soi joka oksalta onnellinen
pilpatus pienten kielten.
Käyskelin, kuuntelin kummakseni,
seisahduin sekä mietin:
Mitä ne laulavat pienet linnut
vaieten vaiston ja vietin?
Mitä ne miettivät pienet linnut
metsässä syksyisessä,
kun pilvet riippuu ja mätäs on märkä
ja kuuset on kyynelessä?
Sitä ne miettivät pienet linnut:
"Pois meni kevät ja kesä,
mennee syksy ja mennee talvi,
tullee päivä ja pesä."
Ja sitä ne laulavat pienet linnut:
"Syksy kun rinnan riittää,
jää elon pieniä iloja paljon,
joista voi Luojaa kiittää."
Vielä ne virkkavat pienet linnut:
"Kellä on sydämensuru,
hänelle laulu on lahja kallis
kuin joka onnen muru."
Astelin metsässä syksyisessä,
pikkulintuja kuulin,
tunsin ma rintani riemahtavan,
jonka jo kuolleen luulin.
-eino leino-
Tervetuloa keskustelupalstalle.
t.erätyttö
Eikka-vainaan runot ovat todellakin kuolemattomia, kuten eräs kirjoittaja mainitsi eräässä aikaisemmassa ketjussa.Olen siis jo pitemmän aikaa seurannut palstan menoa, kuitenkaan osallistumatta keskusteluun. Eino Leinosta ja runoista yleensäkin, minua on todella alkanut viime aikoina harmittamaan ns. "riimirunojen" melkein täydellinen sukupuutto suomalaisessa kirjallisuudessa. Kyllähän vapaamuotoisessa runossa ehkä voi tarkemmin kertoa tarkoittamansa, mutta riimit ja ajatus yhteensovitettuna on kuitenkin mielestäni vieläkin se ainoa oikea muoto. Siis proosa proosana ja runot runoina.