Minun on vaikea lähestyä ihmisiä ja mahdottomaksi se menee jos kyseessä
on ihastus. Kokemusta ei tosin ole paljoa, sillä olen nyt vasta toista kertaa
elämässäni kunnolla ihastunut. Ensimmäinen kerta oli noin 4 vuotta sitten ja
se ei tietenkään edennyt mihinkään. Tyydyttiin vaan tuijottelemaan toisiamme
muutaman kuukauden ajan.
Nyt kun koulu taas alkoi niin kiinnitin huomioni yhteen tuntemattomaan tyttöön
ja ihastuin heti. Harmi vain etten näe häntä kovin paljoa viikossa. Näitä viikkoja
on kuitenkin jo kulunut ja melkein aina kun vilkaisen tätä tyttöä, hän katsoo
silmiini. Todennäköisesti sattumaa tai sitten ei. Muuten hän meinaan katselee
lähinnä lattiaan. Tyttö on ujon oloinen ja tuntuu, että hän on pikkasen syrjässä
eli ei siis missään äänekkäässä girlpower -ringissä.
Oikeastaan mitään hänestä tiedä. Luokkatunnuksen ja sitä kautta lukujärjestyksensä
mutta sehän paljon auttaa! Kohta vaihtuu myös jakso ja siinä voi tietenkin käydä
niin, että näen häntä yhä vähemmän.
Pointti tässä on se, etten pysty käyttämään niitä vähäisiä hetkiä hyväksi. Muualla
oon kyllä niin itsevarmana mutta koulussa meen jotenkin lukkoon, enkä pysty niitä
katsekontaktejakaan tekemään niin paljon kuin voisin. Kun kotona ajattelee, että
seuraavalla kerralla menen moikkaamaan niin kynnys vaan kasvaa. Pitäisi nollata
ajatukset ja hoitaa juttu spontaanisti. Yritin sitä tänään mutta tuloksena oli
se, että hyvä jos tiesin mikä oli aika ja paikka. Mahdollisuus meni kun piti mennä
tunnille.
Yksi vaikeuttava asia on se, että yleensä "kaverini" ovat siinä vieressä kun näen
tämän tytön. He tytön kuulematta(kai?) mollaavat hänestä, että "kattokaa nyt
totaki!" yms. typerää. Heidän silmissään nolaisin itseni jos menisin tälle tytölle
puhumaan. Toisaalta mua ei se paskaakaan haittais, mutta kun en ole yhtään
varma ajatteeko tyttö minusta edes mitään niin ei tälläset ainakaan helpota.
Siitä ei mulla ole ollenkaan epäselvyyttä, että miten lopulta lähestytään ja
aloitetaan keskustelua. Pääasia että on oma itsensä.
Pääsis vaan tän kynnyksen yli.. eihän se mahdotonta ole? Pakko oli kirjoittaa
tämä, koska olen ollut koko päivän surkeana siitä etten pystynyt taaskaan mihinkään.
on ihastus. Kokemusta ei tosin ole paljoa, sillä olen nyt vasta toista kertaa
elämässäni kunnolla ihastunut. Ensimmäinen kerta oli noin 4 vuotta sitten ja
se ei tietenkään edennyt mihinkään. Tyydyttiin vaan tuijottelemaan toisiamme
muutaman kuukauden ajan.
Nyt kun koulu taas alkoi niin kiinnitin huomioni yhteen tuntemattomaan tyttöön
ja ihastuin heti. Harmi vain etten näe häntä kovin paljoa viikossa. Näitä viikkoja
on kuitenkin jo kulunut ja melkein aina kun vilkaisen tätä tyttöä, hän katsoo
silmiini. Todennäköisesti sattumaa tai sitten ei. Muuten hän meinaan katselee
lähinnä lattiaan. Tyttö on ujon oloinen ja tuntuu, että hän on pikkasen syrjässä
eli ei siis missään äänekkäässä girlpower -ringissä.
Oikeastaan mitään hänestä tiedä. Luokkatunnuksen ja sitä kautta lukujärjestyksensä
mutta sehän paljon auttaa! Kohta vaihtuu myös jakso ja siinä voi tietenkin käydä
niin, että näen häntä yhä vähemmän.
Pointti tässä on se, etten pysty käyttämään niitä vähäisiä hetkiä hyväksi. Muualla
oon kyllä niin itsevarmana mutta koulussa meen jotenkin lukkoon, enkä pysty niitä
katsekontaktejakaan tekemään niin paljon kuin voisin. Kun kotona ajattelee, että
seuraavalla kerralla menen moikkaamaan niin kynnys vaan kasvaa. Pitäisi nollata
ajatukset ja hoitaa juttu spontaanisti. Yritin sitä tänään mutta tuloksena oli
se, että hyvä jos tiesin mikä oli aika ja paikka. Mahdollisuus meni kun piti mennä
tunnille.
Yksi vaikeuttava asia on se, että yleensä "kaverini" ovat siinä vieressä kun näen
tämän tytön. He tytön kuulematta(kai?) mollaavat hänestä, että "kattokaa nyt
totaki!" yms. typerää. Heidän silmissään nolaisin itseni jos menisin tälle tytölle
puhumaan. Toisaalta mua ei se paskaakaan haittais, mutta kun en ole yhtään
varma ajatteeko tyttö minusta edes mitään niin ei tälläset ainakaan helpota.
Siitä ei mulla ole ollenkaan epäselvyyttä, että miten lopulta lähestytään ja
aloitetaan keskustelua. Pääasia että on oma itsensä.
Pääsis vaan tän kynnyksen yli.. eihän se mahdotonta ole? Pakko oli kirjoittaa
tämä, koska olen ollut koko päivän surkeana siitä etten pystynyt taaskaan mihinkään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miten voikin olla niin samanlainen tilanne ja samanlaiset ajatukset? (Olen vain itse tyttö ja kiinnostuksenkohteeni poika)Siis aivan tismalleen...Tää oli jo melkein pelottavaa...
Mutta koska painiskelen saman ongelman kanssa, en ikävä kyllä osaa auttaa... :( Kunpa tietäisinkin mitä tehdä...*huokaus*
Itse olen juuri hieman kuvailemasi tytön kaltainen henkilö, ja itse ainakin olisin hyvin positiivisesti yllättynyt kun joku tulisi juttelemaan.
Toisaalta, negatiivista on tietty se, että liikut porukassa joka mollaa kyseistä tyttöä.
Jos minun taannoisista morkkaajista joku, edes heidän kaverinsa joka ei moiseen olisi osallistunut, olisi tullut juttelemaan niin olisin ollut aika hämmentynyt.
Olisin lähinnä ajatellut "jaaha, mikähän tämä homma nyt on... joku pila mun kustannuksella perhaps..."
Voit tietysti mennä juttelemaan ja toivoa että kyseinen tyttö ei ole yhtä epäluuloinen kuin minä, eikä tosiaan ole kuullut niiden toisten poikien morkkauksia.
Joo...totuushan on et me saahaan sitä mitä uskotaan saavamme...elikkä kun saat jonkun tilaisuuden mennä jutteleen tälle tytölle nii älä mieti niitä vanhoja tunteita jotka estää juttelemasta ja äläkä myöskään mieti et munaat...anna positiivisten ajatusten juosta päässäsi ja jos jokin negatiivinen tunne tulee nii yritä jollain tavalla ajatella muuta...vaikkapa tän tytön kauniita silmiä :D...muutenki jos on kyse jostain tytöstä josta tykkäät nii sillon ei kannata välittää muitten mielipiteestä...kerron sull nää jutut ku mullaki oli melkein sama ongelma mut mie tietenki munasin siinä suhteessa ja samalla opin tämän virheitteni kautta...älä vaan tee samaa virhettä...ja onnea yritykseen :D:D:D:D:D
Ei sun ongelmaasi oo muuta ratkaisua kun että odotat vaan huonoista tilaisuuksista vähiten huonoa ja unohdat kaiken muun, kaikki kaverit sun muut ja yksinkertasesti pakotat itsesi sen kynnyksen yli.
Jos alat viivyttelemään tai pohtimaan mitä susta ajatellaan, niin kuten sanoit, tilanteen vaikeus vain kasvaa.
Psyykkaa itsesi jo valmiiksi ja heti kun näet tytön, kutsu vaikka tätä nimeltä. Älä ajattele liikoja, sillä kun olet saanut hänen huomionsa, et voi enää perääntyä, ja loppuhomma onkin pelkkää leikintekoa.
Jos ensimmäisen askeleen otto tuntuu vaikealta, mieti kaikkia hyviä asioita, joita siitä voi seurata, ja pidä mielessä että et voi hävitä mitään muuta kuin jatkuvan epätietoisuutesi.
Tuli mieleen tosta mollauksesta, että sillee voisit ainaki tehä tytsyyn vaikutuksen että jos ne kaveris mollaa sitä tyttöä, niin voit sanoa: "elkää hyvät ihmset viittikö. nätti tyttö, ettekä tunne sitä yhtään. miks sit mollaatte sitä?" tms :)
Sillon saisit ehkä pointseja tytön silmissä, sun ei tarviis enää kuunnella kavereitten haukkuja tytöstä ja ehkä saisit rohkeutta seuraavaks mennä juttelee tytölle :)