Kunhan vain kirjoitan...
Minä seurustelin naisen kanssa 3v.. taisin sanoa hänelle että hän on viimeiseni (siis viimeinen nainen, eli jos tulisin jonkun muun kanssa seurustelemaan vielä niin olisi todennäköisesti mies, koska se olisi helpompaa), sanoin tämän ollessani erittäin rakastunut häneen.
Sitten tuli huonot ajat... Perhe ei hyväksynyt yms..
Meillä meni poikki. No nyt minulla on kuin onkin uusi, ja hän nainen.
Olen exäni kanssa tekemisissä aika paljonki, ja hän sanoi minulle ETTEI KOSKAAN HYVÄKSY JOS MINULLA JOSKUS TULEE OLEMAAN JOKU MUU NAINEN KUIN HÄN.
Mitä v..ttua minä teen? Tiedän ettei sen pitäisi antaa vaikuttaa, kun minun tunteeni exääni kohtaan ovat pelkästään kaverillisia, ei mitään muuta.
Minulla on hel...tin paha mieli koko ajan kun olen tämän uuden naiseni kanssa. (Hän siis tietää). En voi mennä kotipaikkakunnallekaan tämän uuden kanssa. Kaikki on niin vaikeeta.
Minä seurustelin naisen kanssa 3v.. taisin sanoa hänelle että hän on viimeiseni (siis viimeinen nainen, eli jos tulisin jonkun muun kanssa seurustelemaan vielä niin olisi todennäköisesti mies, koska se olisi helpompaa), sanoin tämän ollessani erittäin rakastunut häneen.
Sitten tuli huonot ajat... Perhe ei hyväksynyt yms..
Meillä meni poikki. No nyt minulla on kuin onkin uusi, ja hän nainen.
Olen exäni kanssa tekemisissä aika paljonki, ja hän sanoi minulle ETTEI KOSKAAN HYVÄKSY JOS MINULLA JOSKUS TULEE OLEMAAN JOKU MUU NAINEN KUIN HÄN.
Mitä v..ttua minä teen? Tiedän ettei sen pitäisi antaa vaikuttaa, kun minun tunteeni exääni kohtaan ovat pelkästään kaverillisia, ei mitään muuta.
Minulla on hel...tin paha mieli koko ajan kun olen tämän uuden naiseni kanssa. (Hän siis tietää). En voi mennä kotipaikkakunnallekaan tämän uuden kanssa. Kaikki on niin vaikeeta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja nyt on vaikea myöntää, ettei se ehkä niin ollutkaan?
Tai sitten oli, ja mitä sanot "vain kaverillisista" tunteista, ei olekaan totta?
Teille ei siis kummallekaan pitänyt tulla toistenne jälkeen uutta naista... Isolla tykillä ammuitte harhaan.
Se ottaa aikansa, ja on nieltävä ylpeytensä. Ehkä toisen ihmisen takia kuitenkin kannattaa. Muttet varmaan enää maalaa vuosisadan syvintä rakkautta hänelle kovin kevyesti...
Kuitenkaan niitä tilaisuuksia ei tule kuin yksi jokaista hetkeä kohden. Elämä kuluu koko ajan, ja joka hetki on mennyttä kun se on takanapäin. Se tulevakin. Hiukka vaikeaa ottaa joka hetki täysillä, mutta täyspäisesti.
Siperia opettaa.
Kyllä minä myönnän jälkiviisaana ettei se ehkä ollutkaan vuosisadan rakkaustarina.
Perhe ei hyväksynyt, minun äitini ja veljeni lähinnä... "mitä ihmisetkin ajattelevat..." Oli helpompaa luovuttaa, antaa vain olla...
Kun henkisesti luovutti, tuli sitten kaikenmaailman riidat yms.
En rakasta exääni enään, ne tutneet ovat kuihtuneet korkeintaan kaverilliseksi rakkaudeksi.
saan, kun kunhan vain kirjoitit. Ehkä et sinäkään vastauksia hae, ehkä et saa edes parempaa mieltä kommenteistamme. Pelkästään se että päästää ajatuksensa ulos pääkopan paineesta usein helpottaa oloa. Sanoo vaikka itsekseen ääneen tai näkee paineensa kirjoitettuna. Monesti se onkin viisaampaa kuin kertoa jollekin, jos oikeasti luotettavaaa ja todella puolueettomasti suhtautuvaa ihmistä ei juuri silloin löydy.
Mulle vaan tuli mieleen, että olisiko sinulle päässyt käymään vahinko ja olet huomannut sen.
3 vee ei ole pitkä aika ihmissuhteena, todellakaan! Se menee nopsaan, ja jos ajat vielä ovat hyvät niin helposti aikuisilla ihmisillä. Minkä ikäinen olet? Kerroit, että tuli huonot ajat/perhe ei hyväksynyt. Ei hyväksynyt naisystävääsi, suhdettanne, erositteko siksi? Olitko rehellinen?