tyttäreni on piakkoin 13-vuotias. On aina ollut luonteeltaan yhtäaikaa hyvin temperamenttinen, mutta kuitenkin rauhallinen. On jollain tapaa myös syrjäänvetäytyvä, kaverit eivät koskaan ole olleet hyvin tärkeässä asemassa, vaikka kyllä hänellä niitä on. Tykkää vaan olla omissa oloissaan, ja on hyvin taiteellinen persoona, piirtää erittäin hyvin ja tykkääkin siitä tosi paljon. Musiikki, elokuvat, kirjoittaminen ja piirtäminen ovat hänelle kaikki kaikessa.
Asia mikä minua huolestuttaa, on se, että hän ei aina oikein tunnu ymmärtävän tai sisäistävän mitä hänelle sanotaan. Jos vaikka pyydän tekemään jotain, niin jo kohta hän kysyy että mitä minun pitikään tehdä?Unohtelee asioita, ei usko neuvoja ja ohjeita vaan tekee oman päänsä mukaan ja usein tuloksena on riita ,kun annettuja ohjeita ei ole noudatettu ja joku menee mönkään. Samaten jos kehotan tekemään jotain, niin tyttö vetkuttelee homman kanssa ja keksii ties mitä, vaikka alan jo hermostua ja hoputan häntä.
Tyttö on aina ollut ns. hitaasti syttyvä. On ollut jo pienestä asti sellainen, että vaikka tulipalo uhkaisi kulman takana ja tytön täytyisi kiirehtiä, niin tämä on kuin villasukka haaleassa vedessä. Ei ymmärrä ollenkaan että on myöhässä jostakin tapahtumasta, hiimailee vain ja ihmettelee, eikä saa nopeampaa vaihdetta päälle.
Olen pähkäillyt tämän asian kanssa jo pitkään, ja miettinyt, onko tyttäreni ainoastaan omanlaisensa persoona, vai onko taustalla jotain muuta. Koulussa hänellä menee suht hyvin, tosin jotkut aineet, esim. matematiikka, tuottavat hieman hankaluuksia, mutta on niistä kuitenkin selvinnyt läpi. Ei häiriköi koulussa, vaan istuu tunneilla kiltisti ja hiljaa, eikä siis siinä mielessä täytä tarkkaavaisuushäiriöisen tunnusmerkkejä.
Joskus näitten unohtamisten takia vain menee hermot, ja riita on valmis. Tuntuu ettei tyttö kuuntele välillä ollenkaan mitä hänelle puhutaan, ja se rassaa minua tosi paljon.
Joissakin asioissa osaa kyllä olla jämpti, esim. menee nukkumaan juuri siihen aikaan kun sanotaan, ja tietokoneelle menee/siltä poistuu tasan sillä kellonlyömällä kun on annettu lupa.
Huolehdinko turhaan murkustani, vai onko jollain kokemusta samanlaisesta? Olisin kiitollinen kaikesta tiedosta!
Asia mikä minua huolestuttaa, on se, että hän ei aina oikein tunnu ymmärtävän tai sisäistävän mitä hänelle sanotaan. Jos vaikka pyydän tekemään jotain, niin jo kohta hän kysyy että mitä minun pitikään tehdä?Unohtelee asioita, ei usko neuvoja ja ohjeita vaan tekee oman päänsä mukaan ja usein tuloksena on riita ,kun annettuja ohjeita ei ole noudatettu ja joku menee mönkään. Samaten jos kehotan tekemään jotain, niin tyttö vetkuttelee homman kanssa ja keksii ties mitä, vaikka alan jo hermostua ja hoputan häntä.
Tyttö on aina ollut ns. hitaasti syttyvä. On ollut jo pienestä asti sellainen, että vaikka tulipalo uhkaisi kulman takana ja tytön täytyisi kiirehtiä, niin tämä on kuin villasukka haaleassa vedessä. Ei ymmärrä ollenkaan että on myöhässä jostakin tapahtumasta, hiimailee vain ja ihmettelee, eikä saa nopeampaa vaihdetta päälle.
Olen pähkäillyt tämän asian kanssa jo pitkään, ja miettinyt, onko tyttäreni ainoastaan omanlaisensa persoona, vai onko taustalla jotain muuta. Koulussa hänellä menee suht hyvin, tosin jotkut aineet, esim. matematiikka, tuottavat hieman hankaluuksia, mutta on niistä kuitenkin selvinnyt läpi. Ei häiriköi koulussa, vaan istuu tunneilla kiltisti ja hiljaa, eikä siis siinä mielessä täytä tarkkaavaisuushäiriöisen tunnusmerkkejä.
Joskus näitten unohtamisten takia vain menee hermot, ja riita on valmis. Tuntuu ettei tyttö kuuntele välillä ollenkaan mitä hänelle puhutaan, ja se rassaa minua tosi paljon.
Joissakin asioissa osaa kyllä olla jämpti, esim. menee nukkumaan juuri siihen aikaan kun sanotaan, ja tietokoneelle menee/siltä poistuu tasan sillä kellonlyömällä kun on annettu lupa.
Huolehdinko turhaan murkustani, vai onko jollain kokemusta samanlaisesta? Olisin kiitollinen kaikesta tiedosta!
Vastaukset 2
Vanhimmat
jos tuntuu että oikeasti takana voisi olla jotakin niin käänny ihmeessä koulupsykologin puoleen tai koulun erityisopettajan puoleen asian kanssa. Olisi ollu thyvä hoitaa asia jo alakoulussa sillä ilmeisesti kyse on jo seiskaluokkalaisesta?
Toisaalta jos koulu menee hyvin niin tuskin on syytä huoleen missään määrin, jos taas kouluss aon ongelmaa ja numerot heikompia niin silloin voi olla jotain ongelmaa. Niin ja sii sjopa seiskan numeroilla voi olla merkitys tässä asiassa sillä jo slapsesi saisi kaiken irti itsestään niin hän voisi olla se luokan priimus jne eli ei voi katsoa vain numeroihin vaan ehkä enemmän sellainen mutu-silmäys asiaan ja esim siihen oppiiko helposti lukemalla opitavia juttuja vai huonommin.
Noi testit joita psykologi tekee on aika nopsaan tehty niin että ne antaa suuntaa. Lasten erilaiset oppimishäiriöt yms jää monasti huomaamatta jos asiat ei ole todella huonosti. Itselläni on ollut luokkatoveri jolla oli kasin keskiarvo ja lukihäiriö..
Onko opettaja kommentoinut mitenkään? Eli tuntuuko että hajamielisyys liittyy enempi kotioloihin, vai onko myös koulussa hajamielinen? Koska oma tyttäreni, kohta 11 vuotias, on aika samanlainen: tuntuu joskus kuin puhuisin seinille, mietiskelee itsekseen juttuja, kuuntelee musiikkia ja piirtää, läksyihin keskittyminen tuntuu olevan joskus ylivoimaista, vaan keksii kaikkea muuta puuhastelua. Koulu menee hänellä kuitenkin hyvin, joissakin aineissa jopa erittäin hyvin. Meilläkin tuo matikka on se heikoin, eli ehkä matemaattinen ajattelu ei näille haaveilijoille oikein sovi? Itse olen ajatellut että se on hänen luonteensa, koska jo päiväkodissa oli vähän sellainen haahuilija. Murrosiässä varmaan vielä korostuu kun tulee uusia asioita pohdiskeltavaksi.