Sinä rakennat ympärillesi kehän ihmisistä, ihmisistä joihin luotat. Teet heistä verkon, joka ottaa kiinni, jos putoat. Sinä luotat siihen sokeasti. Jos verkkoon tulee reikä, sinun verkkosi pienenee. Jos tulee uusi reikä, verkko pienenee lisää. Lopulta voi käydä niin, että hamuat pudotessasi tyhjää. Verkko on rikki, maahan on liian pitkä matka. Sinä kietoudut itsesi ympärille. Luotat enää vain itseesi. Sinä olet yksin.
Sinä putoat alas vailla kiinnekohtaa, mihin voisit tarttua. Viimeinen oljenkorsi on vedetty pois. Kaksi käsiparia hamuaa kättäsi, mutta arkun naulaajia on liikaa. Hyvät kädet jäävät naulaavien käsien viidakkoon. Sinä et jaksa enää yrittää tavoittaa pelastavia käsiä. Sinä luovutit jo puolessa matkassa.
Jokainen naulan isku särkee sieluasi. Jokainen naulan iskijä on ihminen, johon sokeasti luotit. Nyt ne kädet rikkovat sinua. Sinä luotit, sinä rakastit, sinä olisit antanut oman elämäsi näiden ihmisten vuoksi ja mitä sinä saat vastikkeeksi? –Et mitään.
Vielä pilkahdus päivänvaloa, vielä kerran sinä katsot niitä ihmisiä jotka jaksoivat puolustaa ja pyydät anteeksi kaikkea. Elämä ei ole kaunista, elämä ei ole aina sitä, miltä se näyttää. Sinä olet pahoillasi. Niille kahdelle käsiparin omistajalle hymyilet väsyneesti, sinä et vain jaksa enää taistella. Tämä sota oli liian pitkä ja alusta asti sinut oli tuomittu häviämään.
Tulee pimeää.
Sinä putoat alas vailla kiinnekohtaa, mihin voisit tarttua. Viimeinen oljenkorsi on vedetty pois. Kaksi käsiparia hamuaa kättäsi, mutta arkun naulaajia on liikaa. Hyvät kädet jäävät naulaavien käsien viidakkoon. Sinä et jaksa enää yrittää tavoittaa pelastavia käsiä. Sinä luovutit jo puolessa matkassa.
Jokainen naulan isku särkee sieluasi. Jokainen naulan iskijä on ihminen, johon sokeasti luotit. Nyt ne kädet rikkovat sinua. Sinä luotit, sinä rakastit, sinä olisit antanut oman elämäsi näiden ihmisten vuoksi ja mitä sinä saat vastikkeeksi? –Et mitään.
Vielä pilkahdus päivänvaloa, vielä kerran sinä katsot niitä ihmisiä jotka jaksoivat puolustaa ja pyydät anteeksi kaikkea. Elämä ei ole kaunista, elämä ei ole aina sitä, miltä se näyttää. Sinä olet pahoillasi. Niille kahdelle käsiparin omistajalle hymyilet väsyneesti, sinä et vain jaksa enää taistella. Tämä sota oli liian pitkä ja alusta asti sinut oli tuomittu häviämään.
Tulee pimeää.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Luin sun kaksi tekstiäsi, ja sain aika nopeesti tän:
ei aikaakaan kun
tahkoat rahaa
kirjasarjalla
onhan Sinulla
taito koota sanat
yhtenäiseksi
tiiviiksi
kiinnostavaksi
tarinaksi
isket paketiksi
huojuvat kuvakulmat
ja vaikka
sisikuntasi jyskyttää
musertavasti puristaa
kurkottelet
kurkottelemaan
muistathan
aina selkä seinää vasten
valmiina näkemään
kuka
ovesta
seuraavana
on tulossa
pidä yllä
vaihteleva tempo
jo kuulethan
rantatyrskyjen kohinan
ei aikaakaan
siellä kirppuna hypellen
pillin mukaan tanssit tanssit tanssit ja läähätät
vain kissat kehräten makaa
¤
... että näin inspiroit.
Näin tekstisi sisäistin.
Kiitokset kauniista jatkosta ja niin se oikeasti jatkuikin (paitsi kirjasarjan ja rahan osalta), mutta en osaa kirjoittaa kauniista asioista. Kirjoitan vain silloin ku kaikki menee päin mäntyä. Nuo mitä tänään tänne laitoin, oli parin vuoden takaisia jupinoita. :)
mutta tarvitsee kehyskertomuksen, josta käy ilmi, mikä tyyppi puhuu ja mille tyypille ja mikä joukko on se, joista muodostuu se verkko.
Minulle tulee mieleen, että puhuja on voimatonta vihaa kokeva psykopaatin uhri, joka on vihan, väkivallan ja halveksunnan voimalla eristettynä muista ihmisistä.
Se jolle hän puhuu, on psykopaatti, joka on haalinut ympärilleen hovin, joka tukee ja todistaa aina psykon puolesta.
Arvailua vain, mutta kiinnostaisi tietää, mitä kertomuksen tyypit ovat.
Jokaisella kirjoituksellani on takana tai olemassa jokin tapahtuma, mutta tarkoitukseni ei ole niistä kertoa. Jokainen saa käyttää omaa mielikuvitustaan kehyskertomuksen luomisessa.
Maailma ei ole kovin kaunis aina.
Mun makuun tässä oli joissakin kohdissa liikaa toistoa ja alleviivausta.
Esim. ekan kappaleen loppu: "Sinä kietoudut itsesi ympärille. Luotat enää vain itseesi. Sinä olet yksin. "
Minusta pelkkä " Sinä kietoudut itsesi ympärille." olisi riittänyt. Hieno ilmaisu, jota nuo viimeiset kliseiset lauseet vain laimentaa.
Sitten ehkä pois tuo kulunut ilmaisu "viimeinen oljenkorsi". Tästä tekstistä näkee, että pystyt itsekin keksimään ilmaisuja ja vertauskuvia - turha käyttää vanhoja sanontoja.
Yritän välttää toistamasta itseäni sitten seuraavalla kerralla. :)
Ahdistus oli hyvin luotu. Harmaus ja toivottomuus.
Näin käy monelle.
Hienosti kuvattu, ehkä jopa sairastuva ihminen on kyseessä.
Mutta koetan kritisoida jotain:
- olisiko runomuoto parempi? Vai sanoisinko selvempi runomuoto.
- loppua kohden vielä raskaampaa ahdistusta? Saisitko puristettua?
"ehkä jopa sairastuva ihminen on kyseessä."
Tarkoitatko kirjoittajaa, vai tarinan henkilöä?
Itse en kovin kummoisena pitänyt. Noita muutaman rivin lurinoita kirjoittaa vaikka tyhmä simpanssi pimeässä, kun sille kirjaimet opettaa ja tietsikan antaa.
:D Tää oli hyvä kommentti!
Kuitenkin pitää kertoa, että kyllä joo, tarinan henkilö sairastui. Ja kirjoittajakin sairasti, just sillä hetkellä kun kirjoitti ton jutun. Eikä silloin kirjoiteta romaania, silloin kirjoitetaan se sekaisin oleva, sairastunut mieli paperille.
Pimeässä kirjoittavaksi simpanssiksi ihan hyvä vuodatus, usko pois. ;)