tulee apuun anja

kun ei jaksa mutta pitää ja...

Itse olen todella väsynyt, sekä henkisesti että fyysisesti läheisiini.
Vanhempani ovat jo iäkkäitä ja asuvat toisella paikkakunnalla ja viimevuosina minä olen ollut se ainoa joka heitä auttaa.
Minulla on yksi isoveli, joka sairastui vakavasti pari vuotta sitten. Tästä johtuva suru, sairaallassa olot, veljen perheen auttaminen, heidän lastensa lastenvahtina oleminen, henkinen apu heille kaikille ja omille vanhemmilleni.
Olen itse 42v, työssä suht vaativassa ammatissa jossa odotetaan joustoa ja 'työlleen uhrautumista'. Minulla ei ole miestä eikä omia lapsia, aika ei edes riitä mihinkään omaan, ainakin siltä' tuntuu.
Olen lykännyt hyvää työtilaisuutta lähteä ulkomaille pariksi vuodeksi juuri läheisen sairauden takia, koska kukaan muukaan ei olisi heitä auttanut enkä ole halunnut jättää heitä pulaan.
Onneksi minulla on kuitenkin hyviä ystäviä, keille olen voinut purkaa omaa henkistä kriisiäni, surua sairaudesta ja huoliani, muuten olisin varmasti itse jo katkenut ja murtunut.

Nyt tilanne jatkuu riitaisana veljen perheessä ja sairaus näyttää taas nostaneen kättään, ei ole tietoa paraneeko enää koskaan, mikä on tulevaisuus.
Mitä tehdä, jättääkkö kaikki ja vaan lähteä ulkomaille ja alkaa elää OMAA elämää, tuntuu surulliselta ja voimattomalta kun jää ilman rakkautta ja henkilökohtaista onnea (tai onko se edes enää tässä iässä mahdollista ketään tavata).
Meiltä lapsettomiltahan odotetaan apua ja huolenpitoa, koska 'meillä rajattomasti aikaa'?
Miessuhteet ovat jääneet lyhyiksi, mutta tuskin kuitenkaan näiden murheiden takia, nuorempana olin vain ujo, hiljainen ja ahkera opiskelijatyttö joka ei ollut bileiden keskipisteenä.
Taidan sairastaa liian kilttien naisten tautia, mutta olen aidosti ristiriidassa oman itseni ja tarpeideni kanssa. Kaipaan huolista vapaata elämää, jossa on oman työni ja harrasteiden lisäksi iloa, naurua ja iloisia ystäviä ympärilläni. Toisessa vaakakupissa painavat yhä enemmän apua tarvitsevat vanhempani ja veljen perhe joka elää kriisiään ja tukeutuu minuun, olenhan se ainoa läheinen kehen voi luottaa.
Jättääkkö kaikki ja elää itsekkäästi vai uhrata omasta elämästään (onko se uhrausta vai kadunko lopun elämäni kun en auttanutkaan?) kenties seuraavat 5v tai 10v toisille. En kuitenkaan lapsettomanan ikinä tule saamaan vanhana mitään apua ja hoitoa keneltäkään, eli vastaavaa huolenpitoa en saa 'vastalahjana'.

Taisi olla tyhmä purkaus, mutta kyseessä on taas yksi raskas pvä ja monta puhelinsoittoa joissa soittajat purkavat ja itkevät ahdistustaan.
Niin ja 'ammattiapu' :D saanen vähän hymyillä.... ei ole saatavilla kun sitä tarvitaan.

6

2410

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • hyväksi

      Sinulla on "kiltin ihmisen syndrooma". Luepa vaikka Anna-Liisa Valtavaaran kirjoja, kuten
      "Kiltteydestä kipeät", "Oikein kiltit" ja sitten on myös "Ainako anteeksi".

      Uskon, että et saa sulkaa hattuusi uhrauksistasi, mutta itsehän sen loppujen lopuksi päätät miten elämäsi käytät.

      Jospa saisit Valtavaaran kirjoista vähän lisää näkökulmaa elämääsi ja suunnitelmiesi toteuttamiseen ilman huonoa omaatuntoa.

      Muista, että kilttejä ihmisiä käytetään AINA hyväksi niin pitkälle,kuin pinna venyy.

      Kun kiltille tulee se heikko hetki, että itse tarvitsee apua, ei kyllä kukaan (yleensä) ole oven takana kolkuttamassa ja apua tarjoamassa.
      Olethan varmaan huomannut, että itsekkyys on ajan henki?

      Tsemppiä Sinulle.

    • welpe

      Itse hieman samanlaisessa tilanteessa, en tosin noin sitovassa.
      Mutta olen oppinut että johonkin se raja on vedettävä. Ei tarkoita sitä että katkaisee välit läheisiin totaalisesti, mutta joskus täytyy myös osata sanoa EI!
      Varmasti sitä apua löytyy muualtakin kun ko ihmiset sitä vaan joutuvat itse hakemaan.
      Oma elämä on kumminkin se tärkein juttu, kerran täällä vaan eletään, niin miksi siitä ei saisi nauttia...

    • Melkein Anja, Anjantytär ;D

      Kun äiti kuoli,isä jäi yksin,niin hommasin seurakunnalta sellaisen diakonissaksi opiskelevan tai diakonissan,joka kävi isän luona juttelemassa. Olivat kuulema mukavia tyttöjä!
      Kysy apua siis seurakunnasta. Ei sunkaan reppusi mahdottomia vedä.
      Lähde ulkomaille, järjestä veli ja veljen lapset muualle hoitoon.
      Tsemmppiä!
      Voisit kirjoittaa...mutta kun ei täällä voi jättää sposti-osoitettakaan ...

    • Kuinka voin

      olla avuksi?

      Jos haluat neuvon, tee kuten minä - muuta ulkomaille. Jätä suku yhteiskunnan haltuun, jos eivät toinen toisiaan saa hoidettua. Suomessa kyllä pidetään vanhoista ja sairaista huolta. Tule pois vaan, ja elä omaa elämääsi! Liika kiltteys on pahasta. Kullakin on vain yksi elämä.

    • tiiiijäään

      En tiijä mitä muuta voisin sanoa kun voimia sulle,Ei varmaan oo helppoa,Eikä ollu mikään turha purkaus.

    • pystyt purkamaan

      tunteitasi. Itse olen ainoa tyttö, nyt 42-vuotias jolla 3 veljeä.

      Olin 24-vuotiaana oman isäni saattohoitaja, ja nyt olen keväästä asti "hoitanut" äitini jolla todettiin paha keuhkosyöpä. Tähän asti olen yksin joutunut kantamaan taakkaa, mutta viime perjantaina keuhkolääkärin puhelun jälkeen soitin veljilleni, taas kerran, ja sanoin, että nyt on teidänkin aika alkaa ottaa vastuuta ja olla enemmän läsnä. Onhan äiti meidän kaikkien äiti.

      Olen pienen lapsen yh, ja siksi on tärkeää että jaksan. Vaikka ei olisikaan lapsia tai perhettä, on tärkeää että itse jaksaa ja tässäkin tapauksessa ystävillä on suuri merkitys.

      Ei sinun velvollisuutesi ole pitää huolta veljesi perheestä, et ole itsekäs jos haluat enemmän aikaa itsellesi. Sinulla on oikeus omaan elämään.

      Sinä olet liian kiltti ja uhrautuvainen, ihan niin kuin minä.

      Toki voit olla apuna ja läsnä, mutta älä anna sen viedä liikaa omasta ajastasi. Pidä kaikesta huolimatta tietty etäisyys vaikka hän kuinka olisi veljesi.

      Jaksamista sinulle - ja sen saat syventymällä enemmän itseesi, ajattelemalla enemmän itseäsi. Se on oikeutettua ja laillista ja pakollista :)

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nyt tuli Suomen somaleista todella ikävää faktaa

      sillä osa somalivanhemmista lähettää lapsiaan kotimaahansa kurinpitolaitoksiin, joissa heitä pahoinpidellään. Illan MOT
      Maailman menoa
      356
      4155
    2. Häirintäkohun keskellä olevalta kansanedustajalta Jani Kokolta (sd) rajua tekstiä somessa.

      https://www.is.fi/politiikka/art-2000011772322.html Ajaakohan tämä SDP:n kansanedustaja Jani Kokko oikein täysillä valoi
      Maailman menoa
      130
      3662
    3. Kommentti: oikeuslaitos korvattava SDP:n johdolla

      Näkisin että Suomessa tuomiovalta pitäisi olla demareiden johtoportaalla. Koska porvarimedia säestettynä persujen kirku
      Maailman menoa
      9
      2381
    4. Mikä siinä on ettei persuille leikkaukset käy?

      On esitetty leikkauksia mm. haitallisiin maataloustukiin, kuin myös muihin yritystukiin. Säästöjä saataisiin lisäksi lei
      Maailman menoa
      9
      2213
    5. Lindtman haluaa leikata Kela-korvauksista...oho!

      Antti Lindtman sanoo Kauppalehdessä, että vuodesta 2028 voi tulla erittäin hankala, mikäli nykyinen hallitus ei tee riit
      Maailman menoa
      149
      1854
    6. Onko kaivattusi spesiaali?

      Millä tavalla ja miten?
      Ikävä
      118
      1769
    7. Huono päivä

      Tänään on ollut tosi raskas päivä töissä. Tekis mieli itkeä ja huutaa. En jaksa just nyt mitään. Minä niin haluaisin ja
      Ikävä
      18
      1758
    8. Typeryyttä

      Se on kummallista, kun kaksi ihmistä tuntee selittämätöntä vetoa toisiinsa, mutta eivät vain pääse toistensa luokse. Mik
      Ikävä
      124
      1389
    9. Martina mukana erikoisjoukossa

      Huippurankka Erikoisjoukot-ohjelma jatkuu, Martina mukana. Kerrankin Martinalle hyvä ohjelma, hänellä on voimaa, sisua j
      Kotimaiset julkkisjuorut
      151
      1048
    10. Häneen rakastuminen oli sellaista

      että aina uskoi ja luotti että kyllä tästä vielä edetään jotenkin. Se olikin vain rakastuneen toiveajattelua kaikki. Ta
      Ikävä
      79
      925
    Aihe