Mikä on, kun peruskoululaiset eivät tätä tajua? Omalla perheellä on mennyt yläasteen pihassa jo pyörästä pinnat tuhannen solmulle, nyt ollaan jo skootterin kimpussa. Vilkku vasemmalle, hätävilkku päälle, valot pois päältä tai lyhyelle, peilit ympäri, pukataan skootteria pitkin ja poikin koulun pihalla. Omalle kohdalle ei ole vielä pahempaa sattunut, vaikka jotkut ovat saaneet sokeria tankkiin, jostain skootterista oli jopa katteet revitty irti. Herää kysymys että mitä ihmettä ne valvojat puuhaa välitunneilla?
Toistaiseksi on lukiolaisten autot säilyneet, vaikka erään vierailijan auton konepellille kyllä tumpattiin tupakka. Koululle soitettaessa sanotaan että ei voi mitään, kuulutuksia on kyllä pidetty. Mutta että mopoista voidaan katteet repiä kenenkään huomaamatta?? Missä valvonta?? Miksei lapsille opeteta jo kotona että toisen omaan EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA KOSKETA?
Toistaiseksi on lukiolaisten autot säilyneet, vaikka erään vierailijan auton konepellille kyllä tumpattiin tupakka. Koululle soitettaessa sanotaan että ei voi mitään, kuulutuksia on kyllä pidetty. Mutta että mopoista voidaan katteet repiä kenenkään huomaamatta?? Missä valvonta?? Miksei lapsille opeteta jo kotona että toisen omaan EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA KOSKETA?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sellainen lapsi kokee turvattomuutta, jolle ei opeteta ja laiteta rajoja.
Ja hyvä näistä asioista olis puhua toisten vanhempien ja opettajienkin kesken, että mitä tehdä, jos on ilkivaltaa.
Ehkä vanhempien kokous koululla olis tarpeen.
eikös täälläkin aina vaahdota ettei lasta voi velvoittaa ja ei lapsella ole vastuuta jne? Meillä sen sijaan ainakin on. Eli jo stekee jotakin mistä tulee vahinkoa taloudellisesti niin se kyllä korvataan ihan omalla rahalla joka ansaitaan työllä.
Jos koskaan ei seuraa mitään mistään niin miksi välittää? Varsinkin kun kukaan ei tunnu välittävän mistään? Moniko tekee tyhmiä vain siksi että edes silloin huomattaisiin ja jos ei silloinkaan niin mitäs sitten? Aika epätoivoista on kun ns pahoilla teoilla kerjätään huomiota melkein keltä tahansa..
Näin äkkiä tulee mieleen useampikin kerta kun poikakööri on ollut asialla ja aina joukossa on joku joka selittää lapsensa osuuden mitättömäksi ja niin myös osattomaksi vahinkoon. Hyvä opetus lapselle? Tai kun asiasta ei oteta muuten vastuut avaan lähinnä aletaan haukkua muita asianosaisia. Isompi opetus on kun joutuu vastaamaan teostaan vaikka se joskus kirpaiseekin. Yhden isän kommentti on myös ihan oiva kun pojat teki pienen källin ja hajoittivat pienen ja halvan ikkunan; ensi kerralla se voi olla iso ja moniruutuinen ja se on kivempi maksaa porukassa. Jokaisella oli oma rooli koko tapahtumaan eli oli se joka keksi koko jutun, se joka toteutti ja se joka olisi jos olisi uskaltanut (tuon isän poika) eli ajatus oli hänestä ihan yhtä paha kuin itse tekokin. Kukaan ei ikkunoihin ole sen jälkeen koskenut paitsi se jonka vanhemmat olivat sitä mieltä että kuka käskee tehdä niin kuin joku sanoo..
että toisen omaan EI kosketa,silti lapsi on syyllistynyt mm.pyörien varastamiseen!
On sanottu useita kertoja,koko lapsuus/nuoruusiän ajan että TOISTEN rahoihin,tms. EI kosketa...silti varastaa rahaa äidin lompakosta ja isäpuolen säästöpossusta.
Olemme kertoneet että toisen koskemattomuus on ehdoton,ketään EI saa lyödä.Kenelläkään EI ole oikeutta satuttaa toista.
Jos kotonamme sattuu olemaan alkoholia,varastaa pullon.Emmekä me aina huomaa sellaista heti tapahtuneen,koska nautimme alkoholia tosi harvoin.
Rahan viemistä tapahtunut myös mummilta,vaikka olen mummia varoittanut ettei pidä rahoja ees näkyvillä,(mummi ei ole vielä vanha,eikä höppänäkään),ettei tilaisuutta pojalle suoda.
Lapsi on koko elämänsä ajan enemmän tai vähemmän kiusannut sisaruksiaan,lyönyt äitiään...kotona hajottanut paikkoja sauutuspäissään.
Nyt murkkuikäisenä lintsailee koulusta,lähtee kyllä kouluun..muttei sinne ikinä saavu.
Lapsella on ollut yli 8.n keskiarvo,ja muutenkin hän on sosiaalinen..kavereita löytyy ja hän ystävystyy helposti.
Mutta..tilanne kotona kaoottinen(useimmiten).Hän EI noudata kotiintuloaikoja,EI ilmoita missä päin mahtaa olla ja koska olisi edes aikeissa tulla kotiin.
Olemme koittaneet puhua asiallisesti,neuvoa ja opastaa.Mikään hyvä ei ole auttanut.
On "tiukennettu"ohjaksia,mutta siitäkään ei liiemmin ole apua.Enhän voi lapsen perässä koko ajan kulkea.
Kun hän ei ilmesty kotiin yöksi,voin vain valvoa,odottaa ja toivoa ettei mitään pahaa ole tapahtunut!
On mahdoton tehtävä lähteä koko kaupunkia iltayöstä "haravoimaan",kun ei tiedä edes hänen kavereitaan.Joistakin vain etunimen(tai lempinimen).
Tosin olen nuo tienoot yöaikaankin käynyt katsastamassa,ja toivonut että poikani löytäisin.
Lupaa toisinaan yrittää ja parantaa tapansa,mutta lupaukset eivät ikinä pidä.
Pojan mielestä minä olen epäonnistunut,ja syy on vain minun kun hän ei sovittuja asioita noudata.Poika ajattelee että se olen minä,joka sosiaaliviranomaiset kimppuunsa saa..minä joka saan moitteet siitä että olen hänen kohdallaan epäonnistunut.
Olen eronnut/erotettu lasten isästä(4v sitten),koska hällä oli suhde toiseen ja halusi eron.
Erossa lapset jäivät minulle,vaikka tuo poika olisi isälleen halunnutkin muuttaa.Isän uusi vaimo pisti ilmeisen vastaan,joten sitä muuttoa ei koskaan tullut...ja siihen asiaan poika aina palaakin.Varmasti isäänsä kaipaakin,mutta isä ottaa lapsia vain harvoin.
Poika syyttää minua,koska en muka päästänyt häntä isälleen..olisin niin tehnyt jos toinen olisi pojan halunnut,ja lupautunut hänestä HUOLTA pitämään.
Pojalla ja isällään kun oli aina isoja riitoja,ja isä on useasti poikaan käsiksi käynytkin.
Niistä tilanteista pojalla muistona mm. arpi otsassa,myös käsi murtui pari vuotta sitten kun isänsä suutuspäissään oli pojan kättä vääntänyt.
Voin sanoa että tuon pojan(14v)kohdalla itseltäni on vanhemmuus hukassa!
Perheessämme on muitakin lapsia,joista pitää huolehtia.Oma avioliitto on pojan toilailujen takia tosi koetuksella.Oma uupumus hyvin lähellä.
Poika tulee hyvin toimeen isäpuolensa kanssa.Hän luottaa mieheeni,ettei tuo ikinä satuttaisi häntä fyysisesti.
Hänen ei siis tarvitse pelätä kotona!
Emme ymmärrä miksi lapsi meitä näin kohtelee.Onhan hällä kodin turva täällä,on perustarpeista huolehdittu.On käyttörahaa annettu,vaikkemme rikkaita olekkaan.
Olen itse opiskelija,joten lapsen tekemien tuhojen korvaus on todellakin tuntunut(viimeisin 1600euroa).
Kaiken hänen tekemänsä olen aina korvannut rahallisestikin yksin.Lapsen isä ei ole niihin mitenkään osallistunut.
Olen ollut kuulemassa poliisilaitoksella,milloin minkäkin syyn takia.ottanut vastuun lapsen tekemisistä,maksanut pyydetyn,hävennyt..sekä anteeksi lapseni tekoja pyytänyt..
Jokainen vanhempihan haluaisi että ne omat lapset olisivat kuuliaisia ja kilttejä.Noudattaisivat lakeja ja asetuksia..valitettavasti niin ei aina ole.Perheeseen mahtuu monenlaista persoonaa..jokaisella on ne hyvät ja huonot puolensa.
Vaikka poikani on huolta ja murhetta aiheuttanut,on hän osannut iloakin tuottaa.On ollut auttavainen ja hyvä poika,jotenkin nyt vain on elämä kääntynyt päälaelleen.
Onneksi hällä on hyvä opettaja,ja koulukuraattoriakin apuun jo pyysin.Yksin en tästä selviä.
En halua luovuttaa,haluan uskoa että pojalla on toivoa jos hän nyt kaiken mahdollisen avun saa,ja alkaisi sitä kautta ymmärtämään että tämä on hänen oma elämänsä ja että niitä elämiä on meille jokaiselle annettu vain yksi elettäväksi.
..voi olla viisainta turvautua järeämpiin konsteihin. Lapsesi tulevaisuus tässä on vaakalaudalla. Lue:
http://therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Lasten_käytöshäiriöt
kotikasvatukseen kuulu enää säännöt ja toisen omaisuuden kunnioittaminen.
Niin valitettavaa kuin se onkin,niin tuloeroista tässä on suurimmaksi osaksi kysymys.
Elikkä ne lapset jotka saavat kaikkea ovat yleensä hyvin toimeentulevista perheistä ja heillä on jopa säännöt,mutta työttömien ja muuten alle keskitason tienaavien vanhempien lapset ovat näitä rikkojia.
Tämä on nähty ihan omakohtaisesti ja se alkaa jo ala-asteiässä.
Mikäli käyt asiasta huomauttamassa rikkojien kotona saat pahimmassa tapauksessa turpaasi,kuten minulle meinasi käydä vaikka asiallisesti menin keskustelemaan asioista.
Sama koskee taloyhtiömme autoja,mikäli olet huomauttanut jsotakin rikkeestä,niin autossa on ovet anaarmutettu,tuulilasinpyyhkijät katkottu ym.
Kyllä kaikki tapakasvatus lähtee kotoa hja sen pitäisi olla hallussa kaikilla ikään,sukupuoleen,sosiaaliseen taustaan tai kansalliuuteen katsomatta.
Muttä eihän millään ole nykyään mitään väliä...eikös se asenne mene juuri niin!
"Niin valitettavaa kuin se onkin,niin tuloeroista tässä on suurimmaksi osaksi kysymys.
Elikkä ne lapset jotka saavat kaikkea ovat yleensä hyvin toimeentulevista perheistä ja heillä on jopa säännöt,mutta työttömien ja muuten alle keskitason tienaavien vanhempien lapset ovat näitä rikkojia. "
-Niinkö? Eikös ne ole yleensä "hyvistä perheistä" nämä lainrikkojateinit, kuten esim. takavuosina ne neljä poikaa, jotka murhasivat pariskunnan.
Ne lapset, jotka saavat kaiken pienestäkin vihjeestä, eivät osaa arvostaa sitä mitä saavat, vaan aina on saatava parempaa. Jos kallis tavara menee rikki, ei kun roskiin ja uutta tilalle. Saman kaavan mukaan ei tarvi välittää toistenkaan omaisuudesta, kato rahallahan saa uutta. Ja jos "hyvän perheen" teini onkin joskus vähän vanhempien tiellä, niin satanen vaan kouraan ja kartsalle. Yleistäminen on mukavaa, eikö?