Miksiköhän pitää naisen aina moittia miestä.
Minun vaimon normaali puhetta on minun moitiskelu.
Minun vaimon normaali puhetta on minun moitiskelu.
Miksiköhän pitää
naisen aina...
18935
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
lukee näitä naietenlehtiä, ja huomaa, minkälainen Eurooppalainen mies on. Ja siinä vertailussahan sinä et pärjää. Sinähän oot se lökäpöksy automies, jonka maailma on työn ja autojen ja koneiden maailma. Eipä semmone naista kiinnosta. Nainen kun huolehtii ihmisen tulevaisuudesta, elikkä jälkikasvusta. Tässä se suuri erovaisuus. Nainen synnyttää elämää, ja mies tuhoaa sitä. (naiset vastustaa Natoa)
etkä vie häntä shampanjaillalliselle Pariisiin, et vie Moskovan Bolshoi-teatteriin etkä muuallekaan vastaavaan kuten kaikki naistenlehtien miehet tekevät. Etkä löyhkää haisuvedelle vaan omalle itsellesi. Paitasikaan ei ole joka päivä uusi ja valkoinen, kravattikin saattaa joskus olla vinossa. Ja kengissäsi voi olla pölyä.
Kyllä niitä syitä löytyy. Lue joskus samoja lehtiä kuin vaimosi, niin kyllä eron huomaat!
että kun sanoo, että mikään ei ole muuttunut, kerron jos muuta uutta on, niin naisen pitää olla ja luulla että se kaikki sexy ym. on ennallaan, vaikka mies tarkoittaa että rakastaa sua vieläkin, ja vaikkei hän pystykkään enää tekemään naista onnelliseksi kuten ennen, niin naisen pitää vain olla ja kestää se ns. yksin oleminen, ei sua viedä mihinkään, miksi pitäisi? ollaan vain kotona ja "nautitaan olemisesta yhdessä"!
Katotaan telkkaa, tai siis mies jo nukkuu ja sä vaimo-pieni katsot yksin jos jaksat!
Tätähän se on tässä n. 60v iässä, mutta minä nainen kun vielä haluaisin muutakin ja paljonkin!
EI auta kuin alistua miehen tahtoon vaikka suoranaisesti se v*****aisikin ja tympäisee, ja usein!
Jos tarjoot miehelle naistenlehtiä, se nauraa, joo-o, niitä naisten kuvitelmia vaan ja unelmointeja "tosi miehistä"!
Siinäpä sitä sitten ollaan puhtaan paidan kanssa!
Jaa-a tulikohan tämä naisen vuodatus nyt oikeaan kategoriaankaan, edes!
No, tuskinpa kukaan mies tuosta välittää, nauraa vaan, että siinäpähän akka valitat!
Tee jotain itselles tai ukolles!
No miten teen enää muuta kuin olen oma itseni ja yritän kaikkeni, hän vain olla öllöttää!
Periaatee ratkaistiin ennen "shampanjaillallisia", talovelkoja ym.
Palkkatyöläisen tulot eivät perusasioiden lisäksi ole kaikkeen riittäneet.
Kuitenkin, kun vaimo löysi ajoissa oikean asenteen niin tarvittavat turkikset, korut ym on hankittu.
Oma rinnakkais luottokortti.
Yhteensä yli 3-vuotta olemme olleet matkoilla.
Moskova puuttuu mutta muuten Karibialta Kiinaan, Azoreilta Afrikkaan, meriristeilyiltä Mexicoon, Veronan festareilta Savonlinnan oopperoihin on kuljettu.
Lisänä viimevuosina vaimon kertavuotiset tyttömatkat tekstiilejä hämmästelemään.
Tänä aamuna tulimme juuri Espanjan asunnoltamme.
Nyt hän meni juuri uupuneena nukkumaan.
Kouluttamaton liikeapulainen olisi tyytynyt vähempäänkin.
On vaikuttanut nämä vuodet tyytyväiseltä eikä minullakaan ole valittamista.
Ratkaisevaa on siis ajoitus ja päättävyys.
Alkuun peli selväksi ilman mitään lahjontaa tai mielistelyä.
Myöhemmin on turha kipristellä.
Kuten Tapio Rautavaa eräässä ballaadin omaisessa sanoi: Tämä tarina on totta!
Ps. Ulkoisen olemukseni suhteen vaimo on hyvin suvaitsevainen.
Arkisen pukeutumisen edellytykset hän hoitaa minulle.
Ympäri maailmaa kierretty, mutta en nyt ole kateellinen, kun en ymmärrä mistä olen vaille jäänyt.
Matkustettiin mekin,käytiin Tuupovaarat,Luutalahdet ja Öllölät ja vein samalla eukon puolukkametsään.Poimin kyllä minäkin.Että ei tässä ihan tyhjällä.
"Kouluttamaton liikeapulainen olisi tyytynyt vähempäänkin. On vaikuttanut nämä vuodet tyytyväiseltä eikä minullakaan ole valittamista.
Ratkaisevaa on siis ajoitus ja päättävyys.
Alkuun peli selväksi ilman mitään lahjontaa tai mielistelyä. Myöhemmin on turha kipristellä."
Sinullako on varaa puhua vaimostasi noin ylimielisesti ja alentavasti? Oletko latistanut hänet aivan alamaiseksesi, kun ei ymmärrä puhaltaa peliä poikki kanssasi. Olisiko aika puhua vaimostasi arvostavammalla tavalla? Mietipä sitä.
Jos vuosikymmeniä sitten, kun mieheni oli muuttanut minun kotipaikkakunnalleni perässäni, kysyi joku tuttava, että mites mies viihtyy nyt. Tähän hän vastasi, että ihan hyvin, hän on vähään tyytyväinen... No, siitähän on sitä on riittänyt sanomista. Meillä on ollut oikein kiva ja mukava liitto, mies on kaikin puolin OK, itse en ehkä aina sitä ole. Siitä huolimatta, minä se olen joka muistan motkottaa, valittaa ja sanoa joka asiasta - kuitenkaan tarkoittamatta sitä pahaksi. Se on osaltaan taitamattoman keskustelun avausta, odottaa ehkä toiselta palautetta keskusteluun. Mies kun on niin vähään tyytyväinen, ei viitsi kaikesta sanoa...
Muutaman vuoden avioliiton jälkeen, 70-luvun puolivälissä, vaimollani alkoi ilmenemään samantyyppisiä oireita.
Lyhyt ilmoitus.
Jos ei ole mitään asiallista sanottavaa niin turpa kiinni tai nostan sinut niska/perse käytävän puolelle tavaamaan kenen nimi siinä lukee.
Tämä on totta! Auttoi kerralla.
Olemme edelleen aviossa.
Sanoman sisältö.
Viestin karkeudesta vaimoni päätteli tulleensa minun sietokykyni rajoille.
Ko. tilanteessa minä tulin pirunmoisten työpaineiden keskellä käymään siellä.
Säälin vaimoasi. Hänellä ei liene ollut todellakaan helppoa.
Turhaan säälit!
Vaimo on perhedemokratiaamme tyytyväinen.
Minä päätän mitä mieltä olemme mm. jenkkien Irak-politiikasta.
Hän saa hoitaa muut asiat.
Todellisuudessa keskustelemme kaikista yhteisistä asioista.
Me ihmiset olemme erilaisia.
Kaikkien arvomaailma ei ole samanlainen vaikka useimmat itsekkyydessään niin ajattelevat.
Yksi, likimain todellinen, lyhyt kriisi meillä oli talon valmistuttua.
Jalkani oli 2,5kk kipsissä ja siitä huolimatta kävin hakemassa marginaalimarkat ympäri Etelä-Suomea luentomatkoilla.
Penskat olivat 2 ja 4 vuotiaita.
Sen puristuksen (vaimo hoiti käytännössä kaiken) jälkimainingeissa, rahojen ollessa loppu, muutaman kuukauden ajan oli parisuhde lujilla mutta mattojen halkileikkausta emme silti harkinneet.
Turhaan säälit senkään vuoksi että kyllä vaimollani tulevat rajat vastaan.
Lujatahtoinen, tempperamenttinen ihminen.
Puolin ja toisin tiedämme toistemme reviirit.
Turha ärsyttää toista tietoisesti!
Jos lasten kasvatuksen ja perhebudjetin suhteen on aidosti yhteiset periaatteet.
Lisäksi keskinäinen kunnioitus sekä yhteisiä harrastuksi ( penkkiurheilu, matkailu ) niin miksi rätkyttää pikkuasioista?!
Kenelläkään ei ole oikeutta päättää, mitä mieltä toinen saa olla maailman asioista. Ehkä elämäsi on elämältä tuntuvaa vain jatkuvalla törmäyskurssilla.
Et siis vakuuttanut ainakaan minua tuosta tasa-arvoisuudesta ja toisen kunnioituksesta, mutta enpä joudu kanssasi asumaankaan, joten se siitä.
Aloitukseni päätöksenteosta!
Ketjun alottaja kysyi naisten ratkutuksesta.
Minä toteutin tasa-arvoa tekemällä pelin selväksi etten viitsi kuunnella turhaa rätkytystä.
Eikös se ole tasa-arvoa?
Muuten ei kuvaamillani asioilla ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa.
Perheen tehtävien suhteen se lienee epätasa-arvoa että kukin tekee tilanteen vaatimusten ja kykyjensä mukaan tarpellisen.
Myös lapset osallistuivat hyvin nuorina touhuihin.
Tasa-arvottomuutta lienee sekin että tietenkin minä olen aina ottanut täyden vastuun perheen toiminnasta ja elämisen puitteista!
Tasa-arvo on feministien joutavaa hömpötystä joka on saanut epäterveitä muotoja!
Tarvitseeko olla tosikko tai yltiöfeministi, jos saa väristyksiä, kun huomaa jonkun puhuvan elämänkumppanistaan alentuvaan sävyyn. Jos niin OK. Ajatusratoihisi jumiutuneena et sävyä itse huomaa. Mitähän esim. pitäisit näistä, jos vaimosi osoittaisi ne sinulle:
- "Jos ei ole mitään asiallista sanottavaa niin turpa kiinni tai nostan sinut niska/perse käytävän puolelle tavaamaan kenen nimi siinä lukee."
- "Minä päätän mitä mieltä olemme mm. jenkkien Irak-politiikasta. Hän saa hoitaa muut asiat."
- "Ratkaisevaa on siis ajoitus ja päättävyys.
Alkuun peli selväksi ilman mitään lahjontaa tai mielistelyä."
Noin raakaa kieltä, uhoa ja asennetta en itse kestäisi, siksi toivon sinun vaikka vain tämän kerran ajattelevan asiaa.
Vahvistat itse aloittajan toteamuksen vaikka se on kysymysmuodossa!
Juuri noin arvasinkin sinun vastaavan. :))
minä ainakin näin mieheni parhaat puolet, sillä katselin häntä vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Liittomme oli onnellinen.
kuinka hänen puhetapansa pahoittaa mieltäsi?
Jos siitä on tullut tapa, eikä hän edes huomaa kielensä terävyyttä?
Puhukaa asioista keskenänne.
Itsellä oli joskus aikoinaan tapana sanoa liian napakasti asioista, mutta kun mieheni sitten vastasi tahallaan samalla lailla, huomasin, ja korjasin käytöstäni.
Enkä usko, että naiset tai miehet ovat jonkunlaisia, yksilöt ovat.
pilvenreunalla, mutten häntä tuttavilleni arvostellut tai tekosistaan kertonut. Itse olin hänet alttarille taluttanut, eli valinnut. Olisinpa ollut tyhmä, jos rutjakkeen olisin ottanut. Vakavasti ottaen: kielteiset asiat on suomalaisten helpompi sanoa, kuin kehut.