kristittyjen yhteys

On mielenkiintoista, kun esität ajatuksia myös kristinuskon ulkopuolella havaittavista yhteyksistä, mutta yritän nyt hakea ajatuksia nimenomaisesti kristittyjen välisestä yhteydestä ja sen erityispiirteistä.

Erästä asiaa tahtoisin tarkentaa, nimittäin kysyisin sellaista, sanoisitko sinä mormonina ihmisellä olevan mahdollisuuden päästä ykseyteen Jumalan kanssa?

Mene vain Tapani sinne mormonismipalstallesi, äläkä sotkeudu kristittyjen asioihin.

Tutki tuosta mormonismiasi:

http://www.mormonismi.net/

Crypticall kirjoitti:

On mielenkiintoista, kun esität ajatuksia myös kristinuskon ulkopuolella havaittavista yhteyksistä, mutta yritän nyt hakea ajatuksia nimenomaisesti kristittyjen välisestä yhteydestä ja sen erityispiirteistä.

Erästä asiaa tahtoisin tarkentaa, nimittäin kysyisin sellaista, sanoisitko sinä mormonina ihmisellä olevan mahdollisuuden päästä ykseyteen Jumalan kanssa?

Lue lisää

olemme ykseydessä Jumalan kanssa. Ykseys on samanmielisyyttä.

Tapani1 kirjoitti:

olemme ykseydessä Jumalan kanssa. Ykseys on samanmielisyyttä.

pitamaan.
Room. 3:23 sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta

ei pysty kaskyja kirjoitti:

pitamaan.
Room. 3:23 sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta

höyryämään

ei pysty kaskyja kirjoitti:

pitamaan.
Room. 3:23 sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta

eli käskyjen rikkomisesta huolimatta meille on varattuna armo, kun koetamme tehdä parhaamme. Käskyjen pitämistä on sekin, kun teemme parannuksen. Ilman parannusta kukaan vastuullinen henkilö ei voi pelastua eikä liioin ilman upotuskastetta syntien anteeksisaamiseksi. Sen jälkeen kätten päällepanon kautta vastaanottamamme Pyhä Henki eli tulikaste puhdistaa meitä, kunnes tulemme puhtaiksi. Usko ja parannus ovat jatkuvia periaatteita. Jatkuvuus on myös kasteen liitolla, sillä voimme uudistaa sen sakramenttia nauttimalla. Pyhän Hengen osallisuus meillä on, kun rakastamme totuutta ja toimimme sen mukaan.

onko sitä enää olemassa?
Alkaa vaan tuntua , että kristittyjen piireissä rakkaus on muuttumassa enenevässä määrin itserakkaudeksi.
Oman kunnian ja mukavuuden tavoittelu valtaa alaa.Loukkaannutaan pienestä ,ei anneta anteeksi.Ei voi olla avoin ja vapaa kun kaikesta pienestä joku voi vetää herneen nenäänsä ja tulkitsee asioita väärin.
Eli katsotaan ja kuunnellaan ihmistä sen sijaan että katse olisi käännettynä Kristukseen Vapahtajaan.

pettynyt kirjoitti:

onko sitä enää olemassa?
Alkaa vaan tuntua , että kristittyjen piireissä rakkaus on muuttumassa enenevässä määrin itserakkaudeksi.
Oman kunnian ja mukavuuden tavoittelu valtaa alaa.Loukkaannutaan pienestä ,ei anneta anteeksi.Ei voi olla avoin ja vapaa kun kaikesta pienestä joku voi vetää herneen nenäänsä ja tulkitsee asioita väärin.
Eli katsotaan ja kuunnellaan ihmistä sen sijaan että katse olisi käännettynä Kristukseen Vapahtajaan.

Lue lisää

Nyt kyllä juuri kerroit vain sen jota yleensä tämä ihmiskunta nykyisin on. Itserakkaus ja oman voiton pyynti sekä kerskaus hallitsee näkyvästi kaikkea. Mutta aidot kristityt eivät sitä tee. Jokapäivä voi jokainen meistä auttaa ketä tahansa hädässä olevaa tai puuuteen alaista lähimmäistä.
Ja tehdä sen pyyteettömästi ja vilpittömin mielin.
Eikä kukaan voi sitäkään estää!

veren voima.ja yhteys keskenamme..
Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

pettynyt kirjoitti:

onko sitä enää olemassa?
Alkaa vaan tuntua , että kristittyjen piireissä rakkaus on muuttumassa enenevässä määrin itserakkaudeksi.
Oman kunnian ja mukavuuden tavoittelu valtaa alaa.Loukkaannutaan pienestä ,ei anneta anteeksi.Ei voi olla avoin ja vapaa kun kaikesta pienestä joku voi vetää herneen nenäänsä ja tulkitsee asioita väärin.
Eli katsotaan ja kuunnellaan ihmistä sen sijaan että katse olisi käännettynä Kristukseen Vapahtajaan.

Lue lisää

Pettymyksiä ihmisten kanssa tulee aina, mutta jos niitä tulee jatkuvasti, niin silloin voisi mielestäni pohtia myös sitä, millaisia ovat ne odotukset, jotka jäävät täyttymättä. Pettymys seuraa sitä, että odottaa ihmisten toimivan jollain tavalla, mutta niin ei käykään.

Tuossa aloituksessani yritän hieman kysellä sitä, millaisia odotuksia kristittyjen on perusteltua asettaa suhteessa toisiin. Jos ajatellaan, että ollaan vaikka vapaasti avoimia ja odotetaan sitä toisilta, niin esimerkiksi ujo ihminen ei pysty vastaamaan sellaiseen odotukseen.

Aika usein Raamatusta puhuttaessa huomautetaan, ettei se ole historian tai biologian oppikirja. Mielestäni tuohon voisi lisätä myös sen, ettei se ole myöskään psykologian oppikirja. Raamattu ei piirrä sellaista ihmiskuvaa, jossa otettaisi kantaa ihmisen persoonallisuuteen, siihen, millainen sen pitäisi olla.

Tämä ei ole kritiikkiä ihan asiasta kertovaan viestiisi, vaan sen miettimistä, millä tasolla on oikein odottaa kristittyjen välillä olevan yhteyden. Omasta mielestäni kysymys on hengellisestä yhteydestä, joka ei silottele ihmisten persoonallisia eroja tai eroja mielipiteissä erilaisten hengellisyyden ulkopuolelle jäävien kysymysten kohdalla.

Hengellinen yhteys on yhteyttä Kristuksessa. Se on välitöntä, suoraa yhteyttä Jumalaan ja koska kristityillä on tuo yhteys samaan Kristukseen, he siinä Kristuksessa ovat yhtä. Kaikki ihmisten välinen vuorovaikutus jää helposti tämän asian ulkopuolelle, poikkeuksena se, että he voivat yhtyä samaan rukoukseen, jonka osoittavat samalle Jumalalle. Sama Henki heissä vaikuttaa sen, että he ymmärtävät Jumalan pääpiirteittäin samalla tavalla.

Sitten kun hengellisyyttä tulkitaan ja siitä muodostetaan oppia, niin jo noissa opillisissa asioissa eroja mielipiteissä löytyy. Kristittyjen kokemus Jumalasta on yhteinen, mutta jo sen sanoiksi pukeminen voi aiheuttaa mielipide-eroja, varsinkin jos käytetään käsitteitä hyvin rajaavassa merkityksessä. Lopulta on vain vähän asioita, joita Jumalasta voidaan ehdottomasti sanoa ja ne on jo sanottu Raamatussa.

Odotus siitä, että yhteys kristittyjen ihmisten kesken olisi yhtä välitöntä ja suoraa kuin kristityn ja Jumalan välillä, täydessä yhteisymmärryksessä tapahtuvaa, ei vaikuta perustellulta. Se vaatisi ihmisten puristamista samaan muottiin ja se ei saa olla seurakunnan tavoite tai vaikutus. Ei silloinkaan, vaikka se muotti edellyttäisi ihmisiltä vapautta, avoimuutta ja rakkaudellisuutta.

Kaikki elävät elämäänsä omassa tilanteessaan ja katsovat asioita siitä käsin. Siihen liittyy erilaisia käsityksiä monista asioista ja ennen kaikkea siihen liittyy se, että jokainen on oman kasvuprosessinsa jossain vaiheessa, ei valmis. Jos ujolle esitetään vaatimus avoimuudesta, hän kokee, ettei voi olla seurakunnassa omana itsenään ja jättää seurakunnan. Ujous on persoonallisuuden piirre ja joitakin se vaivaa itseäänkin, sitä ei helpoteta käskemällä avoimuuteen.

Rakkaudellisuus on myös sellainen piirre, jota voi ilmetä vain niissä ihmisissä, jotka itse ovat saaneet rakkautta. Kristitty saa Jumalalta rakkautta ja niinpä helposti odotetaan hänen olevan hyvin rakkaudellinen toisia kohtaan. Kuitenkaan kaikille ihmisille jo rakkauden vastaanottaminen voi olla vaikeaa ja vasta pitkän sisäisen prosessin tulosta. Näitä toisten ihmisten sisäisiä asioita ei kenelläkään ole oikeutta mennä mestaroimaan vaikkapa hengellisen yhteyden nimissä. Prosessit voivat toki edetä paremmin hyväksyvässä ja turvallisessa ilmapiirissä, mutta se juuri edellyttää sitä, että jokainen saa olla oma itsensä, juuri sellainen vajavainen ja keskeneräinen kuin on.

Täytyy sanoa, etten henkilökohtaisesti paljon perusta sellaisesta sielunhoidollisesta julistuksesta, jossa painotus on noissa ihmisen vajavuuksissa. Niihinkin voi kiinnittää aivan liikaa huomiota ja alkaa pyörimään vain niiden ympärillä, vaikka seurakunnan tehtävä olisi tukea ihmisen Jumala suhdetta ja kiinnittää siis katse Jumalaan, ei vain omaan keskeneräisyyteen. Ihmisten vajavuudet kuitenkin on todellisuutta ja sekin on vain hyväksyttävä sellaisenaan, aivan kuten ihmisetkin.

Tässä nyt tulee ajatuksia ohi tuon vastauksesi aihepiirin, mutta mielestäni näitäkin asioita on ihan aiheellista joskus pohtia.

Crypticall kirjoitti:

Pettymyksiä ihmisten kanssa tulee aina, mutta jos niitä tulee jatkuvasti, niin silloin voisi mielestäni pohtia myös sitä, millaisia ovat ne odotukset, jotka jäävät täyttymättä. Pettymys seuraa sitä, että odottaa ihmisten toimivan jollain tavalla, mutta niin ei käykään.

Tuossa aloituksessani yritän hieman kysellä sitä, millaisia odotuksia kristittyjen on perusteltua asettaa suhteessa toisiin. Jos ajatellaan, että ollaan vaikka vapaasti avoimia ja odotetaan sitä toisilta, niin esimerkiksi ujo ihminen ei pysty vastaamaan sellaiseen odotukseen.

Aika usein Raamatusta puhuttaessa huomautetaan, ettei se ole historian tai biologian oppikirja. Mielestäni tuohon voisi lisätä myös sen, ettei se ole myöskään psykologian oppikirja. Raamattu ei piirrä sellaista ihmiskuvaa, jossa otettaisi kantaa ihmisen persoonallisuuteen, siihen, millainen sen pitäisi olla.

Tämä ei ole kritiikkiä ihan asiasta kertovaan viestiisi, vaan sen miettimistä, millä tasolla on oikein odottaa kristittyjen välillä olevan yhteyden. Omasta mielestäni kysymys on hengellisestä yhteydestä, joka ei silottele ihmisten persoonallisia eroja tai eroja mielipiteissä erilaisten hengellisyyden ulkopuolelle jäävien kysymysten kohdalla.

Hengellinen yhteys on yhteyttä Kristuksessa. Se on välitöntä, suoraa yhteyttä Jumalaan ja koska kristityillä on tuo yhteys samaan Kristukseen, he siinä Kristuksessa ovat yhtä. Kaikki ihmisten välinen vuorovaikutus jää helposti tämän asian ulkopuolelle, poikkeuksena se, että he voivat yhtyä samaan rukoukseen, jonka osoittavat samalle Jumalalle. Sama Henki heissä vaikuttaa sen, että he ymmärtävät Jumalan pääpiirteittäin samalla tavalla.

Sitten kun hengellisyyttä tulkitaan ja siitä muodostetaan oppia, niin jo noissa opillisissa asioissa eroja mielipiteissä löytyy. Kristittyjen kokemus Jumalasta on yhteinen, mutta jo sen sanoiksi pukeminen voi aiheuttaa mielipide-eroja, varsinkin jos käytetään käsitteitä hyvin rajaavassa merkityksessä. Lopulta on vain vähän asioita, joita Jumalasta voidaan ehdottomasti sanoa ja ne on jo sanottu Raamatussa.

Odotus siitä, että yhteys kristittyjen ihmisten kesken olisi yhtä välitöntä ja suoraa kuin kristityn ja Jumalan välillä, täydessä yhteisymmärryksessä tapahtuvaa, ei vaikuta perustellulta. Se vaatisi ihmisten puristamista samaan muottiin ja se ei saa olla seurakunnan tavoite tai vaikutus. Ei silloinkaan, vaikka se muotti edellyttäisi ihmisiltä vapautta, avoimuutta ja rakkaudellisuutta.

Kaikki elävät elämäänsä omassa tilanteessaan ja katsovat asioita siitä käsin. Siihen liittyy erilaisia käsityksiä monista asioista ja ennen kaikkea siihen liittyy se, että jokainen on oman kasvuprosessinsa jossain vaiheessa, ei valmis. Jos ujolle esitetään vaatimus avoimuudesta, hän kokee, ettei voi olla seurakunnassa omana itsenään ja jättää seurakunnan. Ujous on persoonallisuuden piirre ja joitakin se vaivaa itseäänkin, sitä ei helpoteta käskemällä avoimuuteen.

Rakkaudellisuus on myös sellainen piirre, jota voi ilmetä vain niissä ihmisissä, jotka itse ovat saaneet rakkautta. Kristitty saa Jumalalta rakkautta ja niinpä helposti odotetaan hänen olevan hyvin rakkaudellinen toisia kohtaan. Kuitenkaan kaikille ihmisille jo rakkauden vastaanottaminen voi olla vaikeaa ja vasta pitkän sisäisen prosessin tulosta. Näitä toisten ihmisten sisäisiä asioita ei kenelläkään ole oikeutta mennä mestaroimaan vaikkapa hengellisen yhteyden nimissä. Prosessit voivat toki edetä paremmin hyväksyvässä ja turvallisessa ilmapiirissä, mutta se juuri edellyttää sitä, että jokainen saa olla oma itsensä, juuri sellainen vajavainen ja keskeneräinen kuin on.

Täytyy sanoa, etten henkilökohtaisesti paljon perusta sellaisesta sielunhoidollisesta julistuksesta, jossa painotus on noissa ihmisen vajavuuksissa. Niihinkin voi kiinnittää aivan liikaa huomiota ja alkaa pyörimään vain niiden ympärillä, vaikka seurakunnan tehtävä olisi tukea ihmisen Jumala suhdetta ja kiinnittää siis katse Jumalaan, ei vain omaan keskeneräisyyteen. Ihmisten vajavuudet kuitenkin on todellisuutta ja sekin on vain hyväksyttävä sellaisenaan, aivan kuten ihmisetkin.

Tässä nyt tulee ajatuksia ohi tuon vastauksesi aihepiirin, mutta mielestäni näitäkin asioita on ihan aiheellista joskus pohtia.

Lue lisää

Ilokseni kuulen sanoistasi opastusta kärsivällisyyteen ja armollisuuteen toisiamme ja toistemme vajavuuksia kohtaan.

se on Jeesuksen kirjoitti:

veren voima.ja yhteys keskenamme..
Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Lue lisää

Eipä ole Jeesuksella poikaa vieläkään! Eikä kukaan voi olla itsensä isä eikä itselleen poika.
Toki ymmärrän tarpeesi sanoa. Mutta itse veri ei ketään sittenkään pelasta. Eikä se ole jokin voima, jonka voisi laittaa jylläämään. Eikä toinen krisitty tunne toista kristittyä kuin keskinäisestä rakkaudestaan. Ja tuo on enemmän kuin sääntö! Sillä sitä ei voi kenkään rikkoa.
Ja kyllä ehtoollinen on enemmän kuin pelkkä leipä ja viini, sillä juuri siinä se Rakkaus ilmenee.
Mutta ettehän te ymmärrä, te tyhjän tyrkyttäjät.

Crypticall kirjoitti:

Pettymyksiä ihmisten kanssa tulee aina, mutta jos niitä tulee jatkuvasti, niin silloin voisi mielestäni pohtia myös sitä, millaisia ovat ne odotukset, jotka jäävät täyttymättä. Pettymys seuraa sitä, että odottaa ihmisten toimivan jollain tavalla, mutta niin ei käykään.

Tuossa aloituksessani yritän hieman kysellä sitä, millaisia odotuksia kristittyjen on perusteltua asettaa suhteessa toisiin. Jos ajatellaan, että ollaan vaikka vapaasti avoimia ja odotetaan sitä toisilta, niin esimerkiksi ujo ihminen ei pysty vastaamaan sellaiseen odotukseen.

Aika usein Raamatusta puhuttaessa huomautetaan, ettei se ole historian tai biologian oppikirja. Mielestäni tuohon voisi lisätä myös sen, ettei se ole myöskään psykologian oppikirja. Raamattu ei piirrä sellaista ihmiskuvaa, jossa otettaisi kantaa ihmisen persoonallisuuteen, siihen, millainen sen pitäisi olla.

Tämä ei ole kritiikkiä ihan asiasta kertovaan viestiisi, vaan sen miettimistä, millä tasolla on oikein odottaa kristittyjen välillä olevan yhteyden. Omasta mielestäni kysymys on hengellisestä yhteydestä, joka ei silottele ihmisten persoonallisia eroja tai eroja mielipiteissä erilaisten hengellisyyden ulkopuolelle jäävien kysymysten kohdalla.

Hengellinen yhteys on yhteyttä Kristuksessa. Se on välitöntä, suoraa yhteyttä Jumalaan ja koska kristityillä on tuo yhteys samaan Kristukseen, he siinä Kristuksessa ovat yhtä. Kaikki ihmisten välinen vuorovaikutus jää helposti tämän asian ulkopuolelle, poikkeuksena se, että he voivat yhtyä samaan rukoukseen, jonka osoittavat samalle Jumalalle. Sama Henki heissä vaikuttaa sen, että he ymmärtävät Jumalan pääpiirteittäin samalla tavalla.

Sitten kun hengellisyyttä tulkitaan ja siitä muodostetaan oppia, niin jo noissa opillisissa asioissa eroja mielipiteissä löytyy. Kristittyjen kokemus Jumalasta on yhteinen, mutta jo sen sanoiksi pukeminen voi aiheuttaa mielipide-eroja, varsinkin jos käytetään käsitteitä hyvin rajaavassa merkityksessä. Lopulta on vain vähän asioita, joita Jumalasta voidaan ehdottomasti sanoa ja ne on jo sanottu Raamatussa.

Odotus siitä, että yhteys kristittyjen ihmisten kesken olisi yhtä välitöntä ja suoraa kuin kristityn ja Jumalan välillä, täydessä yhteisymmärryksessä tapahtuvaa, ei vaikuta perustellulta. Se vaatisi ihmisten puristamista samaan muottiin ja se ei saa olla seurakunnan tavoite tai vaikutus. Ei silloinkaan, vaikka se muotti edellyttäisi ihmisiltä vapautta, avoimuutta ja rakkaudellisuutta.

Kaikki elävät elämäänsä omassa tilanteessaan ja katsovat asioita siitä käsin. Siihen liittyy erilaisia käsityksiä monista asioista ja ennen kaikkea siihen liittyy se, että jokainen on oman kasvuprosessinsa jossain vaiheessa, ei valmis. Jos ujolle esitetään vaatimus avoimuudesta, hän kokee, ettei voi olla seurakunnassa omana itsenään ja jättää seurakunnan. Ujous on persoonallisuuden piirre ja joitakin se vaivaa itseäänkin, sitä ei helpoteta käskemällä avoimuuteen.

Rakkaudellisuus on myös sellainen piirre, jota voi ilmetä vain niissä ihmisissä, jotka itse ovat saaneet rakkautta. Kristitty saa Jumalalta rakkautta ja niinpä helposti odotetaan hänen olevan hyvin rakkaudellinen toisia kohtaan. Kuitenkaan kaikille ihmisille jo rakkauden vastaanottaminen voi olla vaikeaa ja vasta pitkän sisäisen prosessin tulosta. Näitä toisten ihmisten sisäisiä asioita ei kenelläkään ole oikeutta mennä mestaroimaan vaikkapa hengellisen yhteyden nimissä. Prosessit voivat toki edetä paremmin hyväksyvässä ja turvallisessa ilmapiirissä, mutta se juuri edellyttää sitä, että jokainen saa olla oma itsensä, juuri sellainen vajavainen ja keskeneräinen kuin on.

Täytyy sanoa, etten henkilökohtaisesti paljon perusta sellaisesta sielunhoidollisesta julistuksesta, jossa painotus on noissa ihmisen vajavuuksissa. Niihinkin voi kiinnittää aivan liikaa huomiota ja alkaa pyörimään vain niiden ympärillä, vaikka seurakunnan tehtävä olisi tukea ihmisen Jumala suhdetta ja kiinnittää siis katse Jumalaan, ei vain omaan keskeneräisyyteen. Ihmisten vajavuudet kuitenkin on todellisuutta ja sekin on vain hyväksyttävä sellaisenaan, aivan kuten ihmisetkin.

Tässä nyt tulee ajatuksia ohi tuon vastauksesi aihepiirin, mutta mielestäni näitäkin asioita on ihan aiheellista joskus pohtia.

Lue lisää

oikeastaan puhuin vaan yhdestä seurakunnan työntekijästä, joka toistuvasti vetää ns herneen nenäänsä kun rakennetaan jotain yhteistä tilaisuutta.( olen vapaaehtoistyössä joutunut tällaista toteamaan .)
Inhimilliset ominaisuudet kuten kilpailu omasta kunniasta ja viimeisen sanan sanominen olisi jätettävä minun mielestäni taka-alalle kun palvellaan sanan kuuloon tulevia.
Mitenkähän tällaiseen ihmiseen olisi suhtauduttava muuten kuin että alituiseen moni joutuu pyytämään tekemisiään häneltä anteeksi.
Jotkut nuoret työntekijät ovat lähteneet pois.

Minä en koe tätä työpaikkakiusaamiseksi, koska en ole työssä siellä.
Sanottakoon että ns vaikea ihminen ei ole johtaja.

pettynyt kirjoitti:

oikeastaan puhuin vaan yhdestä seurakunnan työntekijästä, joka toistuvasti vetää ns herneen nenäänsä kun rakennetaan jotain yhteistä tilaisuutta.( olen vapaaehtoistyössä joutunut tällaista toteamaan .)
Inhimilliset ominaisuudet kuten kilpailu omasta kunniasta ja viimeisen sanan sanominen olisi jätettävä minun mielestäni taka-alalle kun palvellaan sanan kuuloon tulevia.
Mitenkähän tällaiseen ihmiseen olisi suhtauduttava muuten kuin että alituiseen moni joutuu pyytämään tekemisiään häneltä anteeksi.
Jotkut nuoret työntekijät ovat lähteneet pois.

Minä en koe tätä työpaikkakiusaamiseksi, koska en ole työssä siellä.
Sanottakoon että ns vaikea ihminen ei ole johtaja.

Lue lisää

lisäisin viimeiseen lauseeseen vielä että kyseinen henkilö on korkeasti koulutettu mutta ei pappi.

Trubaduuri kirjoitti:

Eipä ole Jeesuksella poikaa vieläkään! Eikä kukaan voi olla itsensä isä eikä itselleen poika.
Toki ymmärrän tarpeesi sanoa. Mutta itse veri ei ketään sittenkään pelasta. Eikä se ole jokin voima, jonka voisi laittaa jylläämään. Eikä toinen krisitty tunne toista kristittyä kuin keskinäisestä rakkaudestaan. Ja tuo on enemmän kuin sääntö! Sillä sitä ei voi kenkään rikkoa.
Ja kyllä ehtoollinen on enemmän kuin pelkkä leipä ja viini, sillä juuri siinä se Rakkaus ilmenee.
Mutta ettehän te ymmärrä, te tyhjän tyrkyttäjät.

Lue lisää

ei mitaan uutta
1. Joh. 1:7
Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
hänen Poikansa.... tarkoittaa Jumalan poikaa Jeesusta
tuossa sinulle kiukkupussille rautalankaa

sekaisin, kirjoitti:

ei mitaan uutta
1. Joh. 1:7
Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
hänen Poikansa.... tarkoittaa Jumalan poikaa Jeesusta
tuossa sinulle kiukkupussille rautalankaa

Lue lisää

Tuo yksittäisten jakeiden lainaaminen Raamatusta ilman asiayhteyksiään on kyllä aivan turhaa touhua ja todella yhtä tyhjän kanssa. Koitappa sinäkin tehdä jotakin sellaista järkevää, jossa olisi edes hitunen rakautta mukana. Mene vaikka auttamaan jotakin hädän alaista ihmistä!

Trubaduuri kirjoitti:

Tuo yksittäisten jakeiden lainaaminen Raamatusta ilman asiayhteyksiään on kyllä aivan turhaa touhua ja todella yhtä tyhjän kanssa. Koitappa sinäkin tehdä jotakin sellaista järkevää, jossa olisi edes hitunen rakautta mukana. Mene vaikka auttamaan jotakin hädän alaista ihmistä!

Lue lisää

Perheyhteisön kaltaiseen oloon päästään jos jäsenet ovat uudestisyntyneitä, jolloin ihminen on saanut kokea oman syntisyytensä ja pienuutensa Jumalan edessä ja ottanut vastaa Jeesuksen sovitustyön omakohtaisesti.
muuta ei tarvita

ystäväiseni?? kirjoitti:

Perheyhteisön kaltaiseen oloon päästään jos jäsenet ovat uudestisyntyneitä, jolloin ihminen on saanut kokea oman syntisyytensä ja pienuutensa Jumalan edessä ja ottanut vastaa Jeesuksen sovitustyön omakohtaisesti.
muuta ei tarvita

Lue lisää

Kokenut kyllä, ja jopa paljon enemmän.

Sinäkin voisit nyt vihdoin ja viimein kyllä mennä jo aivan oikeasti tutustumaan lähimmäisiisi jotka ovat avun tarpeessa ja/tai puutteen alaisia. Niin sitten voisit sinäkin sanoa 'olen kokenut'!

Trubaduuri kirjoitti:

Tuo yksittäisten jakeiden lainaaminen Raamatusta ilman asiayhteyksiään on kyllä aivan turhaa touhua ja todella yhtä tyhjän kanssa. Koitappa sinäkin tehdä jotakin sellaista järkevää, jossa olisi edes hitunen rakautta mukana. Mene vaikka auttamaan jotakin hädän alaista ihmistä!

Lue lisää

auttajat kuten esim lähetystyössä mukana olevat/olleet lähimmäisemme ovat hyvä esimerkki kristittyjen yhteydestä.
Eläkepäivätkin kuluvat "perheen" (entisten työtovereiden ja lähetysystävien )parissa.
Näyttää , että työtä piisaa kotimaassakin.

pettynyt kirjoitti:

auttajat kuten esim lähetystyössä mukana olevat/olleet lähimmäisemme ovat hyvä esimerkki kristittyjen yhteydestä.
Eläkepäivätkin kuluvat "perheen" (entisten työtovereiden ja lähetysystävien )parissa.
Näyttää , että työtä piisaa kotimaassakin.

Lue lisää

Sinä kyllä nyt tarkoittanet tuota normaalia kanssakäymistä ihmisten kesken joka on aivan erilaista tomintaa kuin kristittyjen yhteys sillä ei minullakaan ole mitään plakaattia pääni päällä sillon kun olen liikkeellä kotioveni ulkopuolella
, joko töissä tai jossakin asioimassa. Ja tottahan toki jokaista hädänalaista kuuluu auttaa olkoon hän sitten muslimi juutalainen protestantti
katolinen ortodoksi hindu tai buddhalainen!

" kun jokainen uskova myös eläisi tämän kaiken todeksi ja antaisi uskon hedelmien myös näkyä."
On kai vaan hyväksyttävä ,että puussa on eri vaiheessa olevia hedelmiä , raakoja ,ylikypsiä ,kuivia ja jopa pahettuneita hedelmiä kuten luonnossakin.(joinain vuosina ei ole hedelmiä lainkaan)
Kaikki ne saavat /ovat saaneet voimansa samasta puusta.

Kristittyjen yhteyttä voi verrata myös perheeseen.Kyllähän sielläkin kiukutellaan ,näytetään mieltä ,ollaan suutuksissa , paiskotaan ovia jne, mutta se lämpö ja turvallisuus , minkä lapsi on saanut omilta vanhemmiltaan ,pitää hänet kiinni omissaan.

pettynyt kirjoitti:

" kun jokainen uskova myös eläisi tämän kaiken todeksi ja antaisi uskon hedelmien myös näkyä."
On kai vaan hyväksyttävä ,että puussa on eri vaiheessa olevia hedelmiä , raakoja ,ylikypsiä ,kuivia ja jopa pahettuneita hedelmiä kuten luonnossakin.(joinain vuosina ei ole hedelmiä lainkaan)
Kaikki ne saavat /ovat saaneet voimansa samasta puusta.

Kristittyjen yhteyttä voi verrata myös perheeseen.Kyllähän sielläkin kiukutellaan ,näytetään mieltä ,ollaan suutuksissa , paiskotaan ovia jne, mutta se lämpö ja turvallisuus , minkä lapsi on saanut omilta vanhemmiltaan ,pitää hänet kiinni omissaan.

Lue lisää

Olen samaa mieltä. Kristittyjen yhteys ei ole täydellisten ihmisten yhteyttä, vaan arkista ja aitoa elämää iloineen ja suruineen. Tavallisia ihmisiä tässä ollaan ja samoista ongelmista ja peloista tässä kärsitään.

Ehkäpä se erottavin piirre onkin siinä turvallisessa ja lämpimässä asenteessa muita kohtaan. Tajutaan oma vajavuus, mutta halutaan hyvää kaikesta huolimatta itselle ja muille sekä ymmärretään olla samaa perhettä. Joskus pinna kiristyy, mutta sellainenkin voidaan aina sopia ja jokainen uskaltaa olla oma itsensä. Näin minä ainakin haluaisin kristittyjn yhteyttä elää.

kaulahuivifin kirjoitti:

Olen samaa mieltä. Kristittyjen yhteys ei ole täydellisten ihmisten yhteyttä, vaan arkista ja aitoa elämää iloineen ja suruineen. Tavallisia ihmisiä tässä ollaan ja samoista ongelmista ja peloista tässä kärsitään.

Ehkäpä se erottavin piirre onkin siinä turvallisessa ja lämpimässä asenteessa muita kohtaan. Tajutaan oma vajavuus, mutta halutaan hyvää kaikesta huolimatta itselle ja muille sekä ymmärretään olla samaa perhettä. Joskus pinna kiristyy, mutta sellainenkin voidaan aina sopia ja jokainen uskaltaa olla oma itsensä. Näin minä ainakin haluaisin kristittyjn yhteyttä elää.

Lue lisää

Perheyhteisön kaltaiseen oloon päästään jos jäsenet ovat uudestisyntyneitä, jolloin ihminen on saanut kokea oman syntisyytensä ja pienuutensa Jumalan edessä ja ottanut vastaa Jeesuksen sovitustyön omakohtaisesti.
Silloin hän tajuaa että tuo toinen ihminen on samassa työssä , jonka tarkoituksena on yrittää kirkastaa evankeliumia Jeesuksen sovitustyöstä mahdollisimman monille.
Perheyhteisöstä ei pääse eroon.On vaan hyväksyttävä itsensä ja toisten mokat.