Kyselisin nyt vähän vinkkejä teiltä, miten luotettava on 12 vuotiaan lupaus huolehtia koirasta...?
Tytärpuoli himoitsee omaa koiraa ja on luvannut hoitaa sen täysin itse, mukaan luettuna rahallinen puoli(mikä ei tietenkään olisi mahdollista kun ei tytöllä ole rahaa edes säästössä eikä raha nyt niinkään ole esteenä koiran hankkimiseen vaan..)... Mutta en voi luottaa lupaukseen koska lupasin itsekin aikoinaan samaa, huonolla menestyksellä. Olen myös kuullut monen tutun sanovan että heille on käynyt samallalailla.
Toisaalta epäilyksiä herättää myös se, että rotu on reilun vuoden sisällä vaihtunut suunnilleen kuusi kertaa. Hoidossa tytöllä on koiria ollut mutta huolehtiminen on vähän niin ja näin. Esimerkiksi imurointi unohtuu vaikka on luvannut imuroida karvat pois(itse emme halua mitää pitkäkarvaista koiraa huolehdittavaksemme, enkä jaksa karvoja joka paikassa).
Miten tytön kanssa saa puhuttua asiasta? Olen yrittänyt ja tappeluhan siitä seuraa.. Miten saisi selitettyä että koira on elävä olento joka tarvitsee huomiota ja rakkautta emmekä voi pitkäkarvaista koiraa ottaa koska me vanhemmat emme kestä karvoja. Voi kuulostaa joidenkin korvissa hullulta tuo karvahomma mutta niin se on! Tyttö on nykyään aina jossain menossa, miten kävisi koiran? Me huolehtisemme? Minusta olisi julmaa jo lasta kohtaan rajoittaa kavereitten kanssa oloa siksi että hän on luvannut huolehtia koiransa itse...
Tämä on vaikea asia selittää täällä kun ei nyt viitsisi kaikkea elämästämme kertoa mutta kuitenkin kaikki liittyy kaikkeen... Enkä missään nimessä ole minkään rotuista koiraa vastaan! Omaksi en vain välttämättä kaikkia haluaisi...
Tytärpuoli himoitsee omaa koiraa ja on luvannut hoitaa sen täysin itse, mukaan luettuna rahallinen puoli(mikä ei tietenkään olisi mahdollista kun ei tytöllä ole rahaa edes säästössä eikä raha nyt niinkään ole esteenä koiran hankkimiseen vaan..)... Mutta en voi luottaa lupaukseen koska lupasin itsekin aikoinaan samaa, huonolla menestyksellä. Olen myös kuullut monen tutun sanovan että heille on käynyt samallalailla.
Toisaalta epäilyksiä herättää myös se, että rotu on reilun vuoden sisällä vaihtunut suunnilleen kuusi kertaa. Hoidossa tytöllä on koiria ollut mutta huolehtiminen on vähän niin ja näin. Esimerkiksi imurointi unohtuu vaikka on luvannut imuroida karvat pois(itse emme halua mitää pitkäkarvaista koiraa huolehdittavaksemme, enkä jaksa karvoja joka paikassa).
Miten tytön kanssa saa puhuttua asiasta? Olen yrittänyt ja tappeluhan siitä seuraa.. Miten saisi selitettyä että koira on elävä olento joka tarvitsee huomiota ja rakkautta emmekä voi pitkäkarvaista koiraa ottaa koska me vanhemmat emme kestä karvoja. Voi kuulostaa joidenkin korvissa hullulta tuo karvahomma mutta niin se on! Tyttö on nykyään aina jossain menossa, miten kävisi koiran? Me huolehtisemme? Minusta olisi julmaa jo lasta kohtaan rajoittaa kavereitten kanssa oloa siksi että hän on luvannut huolehtia koiransa itse...
Tämä on vaikea asia selittää täällä kun ei nyt viitsisi kaikkea elämästämme kertoa mutta kuitenkin kaikki liittyy kaikkeen... Enkä missään nimessä ole minkään rotuista koiraa vastaan! Omaksi en vain välttämättä kaikkia haluaisi...
Vastaukset 20
Vanhimmat
Niin pistä pariviikkoa koeaikaa. Pyydät käymään puolentunnin lenkillä joka aamu ennen koulua. Heti koulun jälkeen sama ja vielä illalla. Ajoita se vaikka jonkun vapaapäivien kohdille, niin tiedostaa sen, ettei kavereiden kanssa enään niin vaan lähdetä esim pidemmälle reissulle.
Ne karvat ovat varsin vähäinen ongelma sen hoidossa.
Eiköhän noilla saa todellista kuvaa ja jos vielä silloin kiinnostaa niin ehkä sitten.
Ai niin, pentuna sen opettaminen sisäsiistiksi vaatii ulosvientiä joka ruokailun tai esim. leikin jälkeen.
Näillä se lähtee!
12 vuotias tarvitsee hyvinkin paljon vanhempien apua koulutuksessa ja kaikessa. Ei lapsi yksin koiraa pysty pitämään se on varma. Todennäköisesti te itse joutuisitte sen koiran hoitamaan. Mielestäni hän voisi tyytyä niihin hoitokoiriin vielä ja kerätä kokemusta omaa koiraa ajatellen, etenkin koska jo hoitokoirista huolehtiminen on ollut "niin ja näin".
yleensä koiran hankinta pitäisi olla koko perheen päätös..lapsi ei ole vastuussa koirasta vaan aikuinen ihminen. Onhan noita nähty kun koira on otettu lapselle ja sitten vuoden päästä on kouluttamattomalle pilalle lellitylle pennulle uutta kotia haettu. Harkitkaa tarkaan. Koira elää 10-15 vuotta--tämä tyttö olisi silloin jo aikuinen..Riittääkö into?
Kyllä lyhytkarvaisesta irtoaa ihan yhtä paljon, luulempa että enemmänkin. Pitkäkarvaiset trimmataan, se on muistettava,eli lisäkustannusta tulee siitä, joskaan ei kohtuuttomasti, jos opettelee itse sen homman. Pitkäkarvainen on kurakelillä pestävä joka kerta kun sen tuo sisälle, jos ei halua hiekkaa lakanoille ja sohvalle. Suosittelen koiran hankintaa vain siinä tapauksessa, että olet valmis ottamaan koko koiran harteille kun tyttö kyllästyy. Aamulenkit kukonlaulun aikaan, päivälenkit, iltalenkit välilenkit uhteensä vähintään 2 tuntia päivä plus leikit ja pelit ja seurustelu. Vesisateellkin on PAKKO mennä, ellei koiraa ole opetettu pytylle, heh! Ruokinta. Eläinlääkärilaskut jne. Joutuuko se olemaan kohtuuttomat ajat yksin päivisin? Se voi tuhota irtaimiston ikävissään. Tulee kallista usko pois. Kaikenkaikkiaan koko perheen on sitouduttava kaveriin. Se ei tosiaankaan ole lemmikki, se on perheenjäsen siinä missä sinäkin. Koiran hoitorutiinit oppii nopeasti, mutta aina on muistettava, että kaveri odottaa. Se kärsii jos rutiinit muuttuu. Levolliset lomareissut ulkomaille voi melkeinpä unohtaa. Ja odotas kun tulee kunnon murrosikä tyttöön. Koira vaihtuu nopeasti poikakaveriin.
eli kannattaa ottaa koeajalle koira 2vko-kuukauteen ja katsoa hoitaako tyttö hommansa. ja kannattaa tehdä tytölle selväksi että pentu tosiaan tarvitsee kunnon koulutuksen ja sisäsiistiksi opettaminen ei ole välttämättä sitä kivointa puuhaa...
rodusta... kannattaisi ehkä ensimmäiseksi koiraksi valita joku aika helppo koulutettava kuten noutajat. ja voithan suoraan sanoa että koiran pitää olla lyhytkarvainen. huomaa että koirista joilla ei ole aluskarvaa/alusvillaa ei lähde yhtään niin paljoa karvaa kuin aluskarvaisista koirista. onnea yritykselle!
Ei kannata lapselle ottaa noutajaa.
Ulkona lenkkeillessä lapsi voi olla aivan helisemässä, kun koira näkee jotakin mielenkiintoista ja tempaisee, kun tämmönen satakiloinenkin on lentänyt päälleen pyystyyn muutaman kerran.
Ensimmäiseksi koiraksi kannattaa ottaa koira jota lapsi pystyy hallitsemaan 100% varmuudella eli mieluiten alle 10 kiloiseksi kasvava.
Suosittelen, että odottaisitte väh.pari-kolme vuotta ja sillä aikaa tyttönne voisi esim.osallistua dog sitter toimintaan missä hän saisi kokemusta koiran hoidosta.
Epäilen myös vahvasti ettei 12-vuotias pysty kouluttamaan koiraa ja epäilen lapsen pitkäjänteisyyttä viedä koiraa petuna ulos tunnin välein ja ehkä siivota koiran ulosteita sisältä monia kertoja päivässä yms.tuhoja.
Teidän vanhempien pitää myös olla 100 prosenttisesti halukkaita ottamaan koira taloon sillä varmasti tulee tilanteita, että tekin joudutte sitä hoitamaan esim.jos tyttönne on sairaana tai hänellä on koulukiireitä, tai koiralla on maha sekaisin, että sitä pitää yöllä käyttää ulkona ym...
Niin,tuosta koiran koulutuksesta sanoisin...
Itse olin 11-vuotias kun meille (tai paremminkn mulle) otettiin koira.Se oli ja on yhä =)sekarotuinen,siinä on huskya ja noutajaa.
Lupasin vanhemmilleni kouluttaa koiran ja niin myös tein,ihan yksin.Ei siinä vanhempien apua edes tarvittu sillä minä olin meidän perheessä se joka tiesi eniten koirista,olinhan lukenut kaikki mahdolliset oppaat ennen koiran hankintaa..
Hyvin onnistui koulutus,koira on todella kiltti ja ihana otus.
Vanhempani tykästyivät koiraan niin etteivät millään halunneet antaa sitä minulle mukaan kun muutin kotoa.Oli se vähän aikaa mutta isäni tuli hakemaan sitä koska oli kuulema tullut niin ikävä... =) Ja kieltämättä koiralla on hyvä olla siellä maatilalla.
Niin,meni vähän koko historian kertomiseksi nyt tämä kirjoitus mutta tarkoitukseni oli vaan sanoa että kyllä 12-vuotias pystyy koiran kouluttamaan jos todella haluaa ja viitsii ja omaa paljon tietoa koirista.Mutta kaikkihan eivät näin tee...
Minulle itselleni hankittiin koira ollessani kymmenen vuoden ikäinen. Itse hoidin koiran, tosin vanhemmat joutuivat rahallisesti avustamaan, koska eihän sen ikäisellä vielä tarpeeksi omaa rahaa ollut. Säännöllisesti, joka päivä juoksutin, harjasin, ruokin koirani ja siivosin sen pentuaikana vahinkopissat lattioilta.
Nyt olen 22-vuotias kahden koiran omistaja. Tästä voi siis päätellä, että jotkut lapsetkin pystyvät pitämään lupauksensa ja olemaan vastuuntuntoisia lemmikinomistajia. Ei todellakaan kaikki. Toisille koira on tavallaan "lelu", johon muutaman kuukauden päästä kyllästytään. Itse tunnet lapsesi parhaiten.
Muistathan vielä, että minkä tahansa rotuinen koira ei sovi lapsen lemmikiksi. Rodun on oltava hyväluonteinen ja rauhallinen, ja tietysti ohjattu koulutus on tarpeen. Muuten saadaan vain lisää ongelmakoiria tähän maahan.
Suomi24 on paska
12-vuotiaalle ei tule hankkia koiraa sillä mielellä, että lapsi hoitaa sen kokonaan itse.
Lapsiperheeseen voi ottaa koiran, mutta vanhemmat ovat koirasta vastuussa ja tämän hyvinvoinnista.
Eli, jos te vanhemmat ette olisi valmiita hoitamaan koiraa, älkää hankkiko sitä, sillä lapsi ei ole kypsä kantamaan niin suurta vastuuta yksin.
Tyttö voisi edelleen hoitaa niitä hoitokoiria ja esim.osallistua dog sitteri toimintaan.
Jos tyttö ei ole kiitettävästi hoitanut niitä hoitokoiriakaan, niin tuskimpa vain hän selviytyisi omastakaan.
Lyhytkarvaisista koirista lähtee yhtälailla karvaa ja saatte kyllä varautua siihen, että ehkä joudutte jokapäivä imuroimaan, jos otatte koiran.
Myös sisustus, ehkä pitää uusia sillä pentuna koira saa tahattomasti paljon pahaa aikaan esim. multa itseletäni on mennyt kännykkä, pari kaukosäädintä, silmälaseja, vessapaperia tolukuttomasti, kuulokkeet, laskin, kirjoja, kyniä, harjoja, pari herätyskelloa, koriste-esineitä, sohvan kangas, jalkalamppu, kukkia, ym,ym....
Mihin soppaan olet sotkemas itseäsi jos koiran otat! Omapa on valintasi...
Tämä karva-asia... Eka koira, joka siis tuli meille silloin kun olin 6-vuotias, oli pitkäkarvainen ja muistan hyvin minkä näköistä oli kun oli karvoja kaikkialla(ja nykyään ymmärrän hoitokoirien myötä hyvin äitiäni kun hän hermosi silloin niistä karvoista..).
Minulla itselläni oli aikoinaan tanskandoggi hoidossa(asui luonani käytännössä kokoajan mutta en omistanut sitä) ja tottakai siitäkin karvaa lähti, eli en sillä niistä karvoista kirjoittanut ettei saisi yhtään lähteä. Unohdin ensimmäiseen tekstiin kirjoittaa että minulla on lyhytkarvainen koira tälläkin hetkellä. Tiedän sen karvanlähdöt ja toki karvoja vaatteista ja sängystä löytyy.
Tiedän etten jaksaisi harjata ja huolehtia pitkäkarvaisesta koirasta ja siksi tämä pitkäkarvainen koira OMASSA kotonani tuntuu "vastenmieliseltä". Tykkään kyllä tutun luona harjata hänen koiriaan mutta...
Ei olla tytölle luvattu mitään niin ei minulla vielä mitään kestettävää ole ja toivottavsti ei tule sillä muutenkin on jo tarpeeksi kotiaskareita. Koirastani huolehdin innolla sillä olin monta vuotta haaveillut koirasta ennenkuin nykyisen ostin. Vai tarkoittiko "Anne" arvostella minun jaksavuutta koiranhoidossa?
"Anne", me olemme perhe ja minä olen (valitettavasti) äitipuolen asemassa ja sinällään vähän heikoilla... Tyttö kun, tietysti, kysyy asioista isältään ja aika usein isä heltyy tai muuten vaan antaa periksi tytölle. Jos olisi mahdollista(taas nämä "salaiset" perhekuviot..) olisin jo itse sanonut suoraan tytölle mitä mieltä minä olen. Epäilen kyllä tytön jo tietävän vähäisten keskustelujen perusteella mielipiteeni.
Kiitoksia kuitenkin kaikille vastanneille ja toki mielelläni luen lisääkin!!!
Jos teillä jo on koira, niin eikö se riitä? Kyllä koko perheen on 100% oltava koiranhankkimisen takana ja eritoten vanhempien, sillä heillehän se koiran hoito valitettavan usein jää.
Puhu tytölle järkeä - kai hänen pitäisi jo ymmärtää, että jos hän ei näistä hoitokoirista ole jaksanut huolehtia ja hoitaa omia kotiaskareitaan lupauksen mukaissti, niin ei hän varmasti jaksaisi paremmin omankaan koiran kanssa.
Mielestäni teidän vanhempien pitäisi tutkia eri koirarotuja ja valita niistä se/ne jotka te voisitte ottaa perheenjäseneksi.
Kannattaa valita helppohoitoinen, lempeän luonteen omaava eikä liian isoa koiraa mitä on helppo hallita hihnassa.
Sitten, kun te vanhemmat olette päättäneet, että teille tosiaan voisi tulla koira asumaan ja te olisitte siitä vastuussa ja valmiita hoitamaan koiraa jollei tyttö kykenekkään siihen,niin
menkää koko perhe pöydän ääreen keskustelemaan asiasta.
Esitä tytölle teidän vanhempien ehdot koiran hankkimiselle, jos tyttö hyväksyy ne ilman kiukutteluita mielestäni voitte ottaa koiran.
Muista, että te aikuiset valitsette koiran rodun tai jos teillä on monta vaihtoehtoa, niin niistä vaihtoehdoista antakaa tytön valita.
Siihen siivous ongelmaan suosittelen, että määräätte tytölle imurointi ajat esim. perjantaisin, maanantaisin, keskiviikkoisin koulun jälkeen ja, jos tyttö ei noudata sääntöä, niin voisitte esim.jättää viikkorahat antamatta tai kieltää kavareille menon tms.
Uskoisin kuitenkin, että kun tytölle asettaa selkeät ajat, niin se homma hoituu.
Tuli tossa mieleen, et jos teillä on jo koira niin miksi tyttö haluaa vielä omaa koiraa? Tai jos päätätte hankkia toisen koiran niin onko sen pakko olla kokonaan lapsen vastuulla.Ja kenties jossakin vaiheessa kun lapselle tulee murrosikä niin hoitointo saattaa vähentyä huomattavasti eli vanhempien tulisi päättää ovatko siinä tapauksessa valmiita hoitamaan myös toisen koiran. Lapsi on aina lapsi ja tulisi ymmärtää, että lapsilla monesti yksinkertaisesti unohtuu jotkin hänelle kuuluvat asiat, tuskin monikaan on lapsena tehnyt kaikki työt ilman muutamaa kehotusta.Kyllähän ne useasti tuppaa unohtumaan aikuisillakin. Jos ette halua pitkäkarvaista niin miksette voisi ottaa toista lyhytkarvaista koiraa?
Kokeile, että tyttö hoitaa sun koiraasi esim. kolme kuukautta joka päivä.
Vie päivittäin väh.kolme kertaa lenkille ja hoitaa koiran pesun, harjaukset, kynsien leikkuun, ruuan ym...
sekä imuroinnin ja ym. siivouksen mitä koiran takia täytyy tehdä.
Mielestäni tuo kolme kuukautta kyllä osoittaa jo melko selkeesti onko tyttö tosissaan asian suhteen.
Jos tyttö siitä selviytyy, niin sitten voitte vakavissanne pohtia toisen koiran ottamista.
Hei
millään ei voi varmasti luvata että hän hoitaa sen myös.Omakohtaista kokemusta tästä löytyy. Joten nyt minulla on hyvä lenkkikaveri.Ainoastaan jos lahjoaa tai kiristää niin poika vie koiran ulos että niin meillä kävi.Mutta kannattaa harkita siinä on 10-15 vuotta kiinni.Koirassa nimittäin.Ja nuoret tulee teini ikään niin niitä voi olla entistä vaikeampi saada hoitamaan...vastuu jää aina vanhemmalle.Lykkyä tykö!Ja harkintaa!
sillä sain itse koiran kun olin 12 vuotta. (maksoin 1/3 itse) Otin vastuulleni koiran lenkit ja ruokkimisen. Vanhemmat ostavat ruoan ja eläinlääkärikulut/lääkkeet. Makupalat, puruluut, lelut yms. ostan itse omilla taskurahoillani. Lenkityksestä olen huolehtinut melko hyvin, tosin koira saa "vain" 10 min. lenkin aamulla ja 30min.-60min. kävely-tai juoksulenkin (pyörän kanssa) illalla. On ollut oikein mukavaa, enkä ole katunut päätöstäni nyt, reilu vuosi myöhemmin! Koirasta on tullut todella mukava ja lapsirakas, vaikkakin tottelevaisuuskoulutuksen laita on vähän niin ja näin. =)