suosittu vai ei?

Ömf. En ole suosittu, koska eristäydyn automaattisesti muista ihmisistä enkä aina jaksa roikkua porukoiden mukana. Lisäksi hengaan luokan epäsuosituimman tyypin, "vammaisen" ja yhden toisen välillä vähän eristäytyneen tyypin kanssa. Olen outo ja minusta on helppo tehdä pilaa, koska menen sellaisissa tilanteissa lukkoon. Oliko hyvä vastaus?

Mikä tekee ihmisestä suositun? En mä osaa sanoa. Tulee toimeen kaikkien kanssa (ainakin näennäisesti) ja on iloinen, puhelias ja aktiivinen? Eikös ne ole ne menestyksen avainsanat? (Tai sitten ei.)

Itse en koskaan kokenut olevani suosittu, koska minua kiusattiin koulussa. Nyt sitten vähän vanhettuani ja viisastuttuani olen miettinyt asiaa joskus päässäni ja tajunnut, että ei suositun tarvitse olla 99% kaikkien suosiossa. Eli minulla oli yksi hyvä ystävä ja paljon kavereita joiden kanssa vietin aikaani ja he mielellään olivat myös minunkin seurassani. Olin "suosittu", koska olin omaitseni, enkä vetänyt mitään roolia. En myöskään tuominnut ihmisiä esim. siitä millaiset vaatteet heillä on, miltä he näyttävät tai missä seurassa he yleensä liikkuvat. Sosiaaliset, sympaattiset ja aidot ihmiset ovat suosittuja, mutta on myös sitä toisenlaista suosiota, jossa kaikki on vain pinnallista ja oman edun tavoittelua-> itseluottamuksen pönkitystä. (näin raa'asti luokiteltuna kahteen kategoriaan) Ja vielä siitä sosiaalisuudesta, niin ei sosiaalisen ihmisen tarvitse olla koko ajan äänessä ja kertomassa omaa näkemystään kaikkeen ja kaikille, vaan riittää, että tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja osaa myös tarvittaessa asettua toisten kenkiin.

En ole suosittu, koska minulla ei riitä itseluottamus eikä puhetaidot. Minua syrjitään, mutta silti minulla on pari ihan hyvää kaveria. Koulumme on pieni, mutta silti ainakin jokaiselta yläasteen luokalta löytyy suosittuja. Suosituksi tekee älykkyys, itseluottamus, puhetaito ja sosiaalisuus. Heidän pitää olla myös rohkeita ja osata arvostella muita.

En todellakaan ole suosittu mut eipä tuo mua haittaa, koska en haluiaisikaan ketään ihmistä lähelleni joka ei oikeesti haluaisi olla ystäväni, vaan olisi minun kanssani vaan siitä syystä että olisin suosittu. Syy miksi en ole suosittu johtuu siitä että olen sen verran erillainen ja muutenkin outo :D Varmaan aika nätit ja joukkoon sopeutuvat ovat suosittuja.

En kai voi sanoa olevani suosittu.
Olen kyllä puhelias, joten monet luokaltani ovat kavereitani, mutta en kuulu siihen "suosittujen jengiin" kuten monet kavereistani.
silloin kun he ovat suosittujen luona minä olen muiden kanssa eikä se haittaa minua yhtään.

Yläasteen aikana jaoin mielessäni ihmiset suosittuihin ja ei suosittuihin. Enää en osaa sitä tehdä, paitsi muutaman hieman epäsosiaalisemman tyypin tiedän, mutta tuntuu, että ne itse vetäytyvät syrjään ja eivät ole niin paljoa ihmisten kanssa. Mutta ehkä niistäkin tulee joskus sosiaalisempia, tai sitten ei, mutta ei niistä silti varmaan pidetä mitenkään epäsuosittuina, vain hiljaisina ja syrjään vetäytyvinä... Koska sehän on totta.

Mutta itsellä on nykyään paljon helpompi olo, kun ei tarvitse, eikä tee mieli jakaa ihmisiä sillä tavalla. Nyt vain kaikki on erilaisia ihmisiä, toiset viihtyy isoissa, toiset pienissä porukoissa, jotkut on sosiaalisia ja toiset taas hiljaisempia, joku aina iloinen joku taas tykkää jutella asiallisesti jne. Jokainen on kuitenkin ihan erilainen ihminen ja kyllä monesti mietin, että millainenkohan tuokin olisi, jos sen tuntisi paremmin. Vaikka enhän kaikkien kanssa tulisi niin hyvin juttuun, itse olen tällainen rauhallinen ihminen, eikä minulta vain riittäisi energiaa koko ajan touhottaa jonkun hyvin energisen kanssa, mutta aina välillä ok. Sitten on varmaan jotain sellaisia, joita ei kiinnosta minun seura, no, kaikki ovat erilaisia, ei minuakaan kiinnosta kiinnosta kaikki puheen aiheet.

Keksin juuri eilen sellaisen teorian, että kun ihmisiä kiinnostaa niin eri asiat. Jotkut ei vaikka voi tajuta, miten oikeasti minua voi kiinnostaa puhua innostuneesti jostain koulujutusta. Minä taas en voi tajuta, miten jonkun mielestä on kiva puhua autoista tai joku taas tuntee niin hirveää mielenkiintoa puhua pojista. Ja sitten me kaikki helposti leimataan se toisen asia ihan tylsäksi, koska se voi itsestä tuntua siltä.

Mutta ei se oikeasti kai voi olla tylsä asia, ei kai mikään asia voi olla tylsä. Paitsi että jotain asioita on vähän kuin yleisesti leimattu tylsäksi... mutta siitä ei vain kannata välittää. Kun se varmasti on joistain mielenkiintoinen. Kyllä ainakin minä vältän sanomasta, että jotkut jutut on ihan tyhmiä ja tylsiä. Sanon vain että minua ei kiinnosta ne, koska se on enemmän totta. No joo, ehkä jotain huvittaa tuollainen, mutta mulle sillä on väliä:D

Ollaan vaan erilaisia ja tykätään eri asioista ja tärkeintä, että jokainen saa tuntea tekevänsä ja puhuvansa asioista mistä itse pitää. Ja kyllä sen huomaakin ihmisistä, kun ne tekee ja puhuu asioista mistä pitää, niin se saattaa olla mielenkiintoista, vaikka itseä ei olisi aiemmin koko asia kiinnostanut. Kuulostaa aika kuivalta kuunnella ihmisiä, jotka puhuu asiasta, mikä olisi tavallaan mielenkiintoinen, mutta niitä ei silti oikeasti se asia näytä kiinnostavan, vaan ne puhuu vaan siksi, että muut kuulisi niiden jutut. Vaikka kun joku puhuu jostain laskettelu reissusta ja sen huomaa, että se on ollut sille tärkeä juttu niin sen kertomana se tuntuu ihan eriltä, kun joku muu siitä puhuisi, jota ei oikeastaan edes koko juttu varmaan kiinnostanut, mutta ajattelee, että muita kiinnostaa. Ja pätee mun mielestä tää kaikissa pikkujutuissakin.

Tietenkin sen huomaa, missä seurassa ei omat jutut kiinnosta muita, eikä itseä niiden toisten jutut, no, sellaisessa ei ehkä sitten niin kauaa viihdy. Eihän kaikkien kanssa niin hyvin tule toimeen. Mutta vaikka on ihmisiä, joiden seura ei mua kiinnosta, niin saatan silti ajatella, että vähän tuo on ihana ihminen ja voin sitä ihailla.

Mutta siitä kun jos on suosittu. Jokainenhan voi mielessään ajatella, ketkä ovat suosittuja tai niin että arvaa, keitä joku kaveri pitää suosittuina. Tai onko niitä suosittuja edes olemassa. Tietenkin elokuvissa ja kirjoissa voi olla tarkka jako, mutta välttämättä oman pään sisällä ei ajattelekaan samalla tavalla.

No, minun mieltäni piristää nähdä ihmisiä, jotka tekevät ja puhuvat asioita mistä pitävät. Ovat sellaisia kuin ovat, mutkattomia. Ja ehkä ne ovat myös silloin hyväntuulisia, koska käyttävät paljon aikaa niiden mielestä mukaviin asioihin. Ja ihmiset, jotka ovat rennosti itsensä ovat monesti suvaitsevaisia, tai ainakin minusta siltä tuntuu. Ehkä he tuntevat olevansa sellaisia kuin haluavat ja hyväksyvät muutkin sellaisina kuin ne ovat. Sellaisia ihmisiä ihailen, mutta ei niitä silti voi suosituiksi sanoa. Saatan ihailla jonkun mielestä hyvin epäsuosittujakin ihmisiä.

Meillä oli kerran lukiossa sellainen juttu, että sai muista kirjoittaa hyviä puolia, minulle tuli paljon kommentteja; kaikkien kaveri, muut huomioon ottava. Niin, tärkeintä että voin olla tämmöinen kuin olen:)

Juu... on tullut kirjoitettua niin paljon päiväkirjaa, että näitä sepustuksia syntyy metrikaupalla kummemmin miettimättä. Onnittelut jos jaksoit lukea loppuun:D

En ymmärrä enää näin "vanhana" tuota suosittu hehkutusta.
Tosin en ymmärtänyt sitä nuorempanakaan.

Lähinnä ala-asteen lopulla oli sellaista menoa, että pääsi
"kaikkien" suosioon kun meni koulun taakse röökiä polttamaan
tai häiriköi tunnilla. Olihan yläasteella samaa: silloin *se asia*
oli dokaaminen ja lukuisat seurustelusuhteet. Tietty vaatteidenkin
piti olla tietynlaisia. En ikinä nähnyt
sellaisissa mitään hohtoa enkä mennyt niihin porukoihin.
Toiset taas olivat valmiina tekemään sitä kaikkea päästäkseen
suosituiksi ja siihen jengiin. Olihan siinä sitä painostustakin, ettei
alettaisi kiusaamaan. Itse en siis koe olleeni niitä suosittuja, mutta
ei minulla ollut tarvettakaan. Olen ylpeä etten mennyt niihin sekoiluihin
vaan pidin kiinni periaatteistani. Olin mielummin parin kaverin kanssa tai
jopa yksin.

Nyt peruskoulusta päästyäni tilanne on tasoittunut, koska ei sitä
ryyppäämistä, röökin polttoa tai häiriköintiä pidetä enää niin
ihmeellisenä ja upeana asiana.

valitettavasti asia on niin, että suositun ihmiset salaisuus on muotitietoisuus, ja rahan jakelu.

En nyt tiiä,mutta minun kaverit sanoo että MINÄ oleain n "suosittu". Aluksi en uskonut niitä mutta sitten ne vain sepitti ja sepitti. Ne sano että kaikki yrittää matkii ja kaikkeee...Sit kysyin et "miten niin?". Ne sano että koska minä olen niin rohkea sanomaan kaikkea suoraan ja olen niin kova pälättämään oudoillekki ihmisille... x) mutta en vieläkään usko että minä olen suosittu vaikka tytöt sanoo niin :)