Olen 30 nainen, joka on tähän ikään kokenut elämässään pelkkiä heterosuhteita. Suhteeni miehiin on hyvä, eikä intiimimpi seurustelu ole jättänyt jälkeensä mitään traumoja jos kohta ei aivan sitä sielujen sympatiaakaan mitä kenties voisi toivoa. Näin kypsällä iällä minua on nyt lähestynyt parikin lepakkonaista, enkä oikein tiedä mitä heidän kanssaan tekisin. Ulkoisesti erilaisia, mutta kummatkin ylpeitä ja itsellisiä. Toinen on jo pitkään ollut minuun ihastuksissa, toinen taas on tullut vastaan myöhemmin, mutta jonkinlaista yhteydenkaipuuta on hänessäkin havaittavissa.
Ainakin toinen ja luultavasti molemmat ovat syvällä kaapissa, mikä vaikeuttaa kaikkea vuorovaikutusta saati suhteen syntymistä. Olen tietysti iloinen näistä kokemuksista, mutta toivoisin, että lepakot oman ja toisten mielenterveyden nimissä olisivat hiukan rohkeampia ja suorempia tunteidensa suhteen. Tässä vaiheessa tuntuu, että kaikki "vastuu" aloitteellisuudesta jää minulle, vaikken ole mikään tyttörakkausekspertti.
Ainakin toinen ja luultavasti molemmat ovat syvällä kaapissa, mikä vaikeuttaa kaikkea vuorovaikutusta saati suhteen syntymistä. Olen tietysti iloinen näistä kokemuksista, mutta toivoisin, että lepakot oman ja toisten mielenterveyden nimissä olisivat hiukan rohkeampia ja suorempia tunteidensa suhteen. Tässä vaiheessa tuntuu, että kaikki "vastuu" aloitteellisuudesta jää minulle, vaikken ole mikään tyttörakkausekspertti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin, se olisi ökybiljonääri, joka voisi kehittää tunnistimen, jolla toisen kotelon sisäisiä asioita voisi tulkita (luotettavasti, naisillahan on vielä siinäkin vaiheessa mahdollisuus muuttaa mielipidetään ;)).
Vitja olis hianoo laittaa vaan lätkät toisen päähän tai syrämmen kohralle ja toinen pää USB-porttiin läppärissä tai tulokset saisi reaaliajassa kännykkään.
SIIS TYYLIIN TÄÄ: antaa puolittain ymmärtää muttei puolittainkaan antaa. Blingg, tulkinta: ujo arka parka ei muuta tahtoiskaan kuin antaa kiihkeän kielisuudelman ja viis veisata sielujen sympatiasta sillä kertaa - siihen voi palata sitten seuraavana aamuna.
TAI: vihjailee ei sano suoraan on kiinnostunut mutta vetäytyy haart-tu-kätsin tavoin juuri kun olet ojentamassa kättäsi. Blingg, tulkinta: huoh, sama kun edellinen.
KUN: toiset ei oikeesti tajua, että toinen EI oikeesti tajua jostain umpimähkäisistä systeemeistä ja vihjailuista yhtään mitään. Pitäisi juuri vaan rohkeasti olla suorempi!
Osaltaan se voi johtua siitä, että niin moni on vatuloinut näitä asioita sisällään jo monta vuotta ja tavallaan lukkiutunut siihen tilanteseen, että kun joku tulee koputtaan ikkunaan haloo-onko ketään kotona sitä ei usko... tai siltä myyränpesästä on vaikea irrottautua... tai on jo liian itsellinen ja tapoihinsa piintynyt???
Edelleen sanon, että jokaisen pitäisi tuntea kerran elämässään sellainen helvetin pyörremyrskyrakkaus, että se repisi pois urautuneista ajatusmalleista ja perin pohjin tomuttaisi koko vitriinin kaluston, tai mitä matkamuistoja nyt kukin onkaan hyllyilleen keräillyt...
Mutta kuten ainakin tuhanteen eri kertaan on todettu: jokainen tuntee ja ottaa asiat omalla henkilökohtaisella tavallaan.
Mutta jos nyt palataan tuohon, niin ilmeisesti olet näitten naisten mielestä se vahvempi osapuoli ja heidän oletusarvonsa on, että SINÄ teet aloitteen... niin väärin tavallaan kuin se onkin. Siis just niin monta ihanaa rakkausjuttua jää kokematta ja ihastumista todentamatta sen vuoksi kun ei vaan tohdita lähestyä toista: se on perisuomalainen emääkummmääenoomitään... ja mitä jos mä nolaan itteni... semmosia me ollaan, suomalaiset vilttitossut, minä mukaan lukeutuen. No, ehkä parisen kertaa on mennyt toisinkin. Silti.
Rakas Madcow. Sanot että kaikki toiset ei oikeesti tajua että toinen ei tajua. Olen eri mieltä: kyllä ne usein tajuavat ja ihan tahallaan ovat epämääräisiä, koska ovat kaapissa. Ehkeivät he ole kaapissa juuri minun takiani vaan työyhteisön, muun seurapiirin tms. takia. Samantekevää. Kaappilepakoille on raskauttavaa tehdä mikä hyvänsä aloite, josta ottaisivat vastuun ja jota ei voisi tulkita monimielisesti.
Mitä minä voin tehdä? Runoilla että "olet tuotanoin ehkä varmaankin lesbo mikä on minusta tosiok ja sitäpaitsi tykkään sinusta, niin että jos se viikkoja ja kuukausia jatkunut vähtäys on jokin aloite niin mennään nyt sitten". Arvatkaapa nyt uskaltaisivatko ne vielä sittenkään.
Mitä minun pitäisi tehdä?
...mää en ihan tajunnu ekaksi mitä tarkoitit, suo anteeks. Siis että ovat NOIN kaapissa, sitä en tajunnut.
Että kun silmät tahtos niin kovasti mutta suu ei uskalla. Tuohan on jo kidutusta suhun päin!
Jaa-a... ei se vastuu aina ole silläkään, joka on ainakin tämän lesbokaappinsa kynnyksellä ellei vielä ihan kokonaan ulkopuolella - ikäänkuin pidemmällä asiassa. Siis kun ...äh, tuntuu että näillä mimmeillä on tämä itsensä synnytys pahasti alkuvaiheissaan ja kyllä on tottavie oikeutettua kysyä että sunko tässä pitäisi kätilönä toimia?
No se riippuu vähän että mitä SÄ tahdot!? Oletko SÄ oikeesti kiinnostunut jommastakummasta vai tahtoisitko "vain" kokeilla - siinäkään ei ole nimittäin mitään pahaa, kunhan ketään ei tahallaan loukata... ottaa ikäänkuin löysät pois tästä jutusta.
Perskuta. Sullahan on siinä vaihtoehtoja, ehhehuu: 1. annat tilanteen jatkua ennallaan... no sitä ei kyllä jaksa kauaa, nääs kyllä sitä kyllästyy jatkuvaan flirttailuunkin. Ainakin mä. Sopiva työyhteisöflirtti-jargoni-smalltalk no se nyt ei koskaan mihkään katoa.
2. Otat härkää sarvista ja senkin uhalla että kavahtavat seinille ...tai paremminkin kaapin ovesta kuuluu släm-naks kun se pannaan lukkoon sisältä... otat selville että annakko vai pihtaakko, siis tietenkin karrikoiden sanottuna ymmärrät hyvin. Omapahan on häpeensä josseivät hyvän päälle ymmärrä ja vaan jojoilevat kanssasi.
3. Unohdat kummatkin aktiivisesti ja siirryt muille metsästysmaille vähän tähysteleen. Tämä voi purra jompaankumpaan... öh, kuin koiranpentuunkin puree välinpitämättömyys. No emmä tätä nyt minään temppuna suosittele, mutta tässä tapauksessa marjat marjoina!
Musta toi sun oma sanapari "ottaa vastuu" kiteyttää asian todella oivallisesti. Elleivät he ole valmiita ITSE tällaiseen, ei kukaan muukaan voi ratkaisuja heille tarjota...
Hellitä sä vähän! Voisin sinuna koklata tota kohtaa 3... senverran ottaa päähän puolestasi!
Toi "ratkaisu"kohta 1. tarkoittaa lähinnä sitä että tilannehan kuivuu iteksiään, tuskin säkään jaksat mitään epämääräisen epämääräistä tuijottelusysteemiä tai hys-hys juttua -tyyliin yöllä kyllä mutta päivällä ei. Jotenkin tuntus ettei todellakaan istu sun tyyliin näin äkkiseltään pääteltynä.
Tai kenenkään. Sanon vaan, että kaapittelussa kyllä menettävät lähinnä itsestään koko ajan! Kun ei se oikeesti ole niin kaameaa se kaapista ulostulo, sehän riippuu ihan siitä miten itse sen tarjoilee.
Mulla ei ole ollut yhdessäkään vaikkapa työyhteisössä mitään vaikeuksia, vaikka suurimmassa osassa asia on tullut aina tietoon... en ole sitä salaillut, mutta en mainostanutkaan. Kuitannut lähinnä jossain vaiheessa, vaikkapa huolettomassa sivulauseessa. Joo mä tiän ei sovi kaikille... mutta noin yleensä ihmiset ymmärtävät yllättävän hyvin asioita, "mitä sitten" on mulle sanottu useamman kerran kun olen kuplan puhlaissut sopivaksi katsomallani hetkellä...
Mutta nää akat näitä sais miettiä....
Rakas Madcow. Tässä ei ole kyse pelkästään siitä, onko/tuleeko sitä suhdetta ja kuinka rohkeita nämä lepakot juuri minun suuntaani ovat. Jotenkin olen saanut sen vaikutelman, että pitkä kaapissaolo halvaannuttaa ihmisen muutenkin, sen yhden salaisuuden pitäminen ympäristöltä on niin tärkeää, että kaikki persoonallinen säteily, oman tilan ottaminen, mielipiteenvapaus kuohitaan ihan itse.
Minä taas olen hyvin intensiivinen ja ehdoton ihminen, ja jos teen jotain, teen sitä sitten täysillä. Kysyt minä haluan. Istun ruuhkaisessa joukkoliikennevälineessä ja katselen kaikennäköisiä naisia pohtien, saanko nyt tästä jotkut kicksit - en saa. Tästä huolimatta tiedän, että pystyn sen tietyn naisen kanssa kokeilemaan tämän lepakkojutun ja nauttimaan sitä, joten sikäli en ole väärällä sivulla hänen kanssaan.
Silti tuntuu, että sen myöhemmin kuvaan tulleen lepakkotuttavuuden kanssa on ehkä paremmat mahdollisuudet ystävystyä ja tehdä yhdessä asioita - mitään suhdetta siitä ei välttämättä synny, mutta ei ole pakottavaa tarvettakaan.
Voi tietysti olla "hyvää tuuria", mutta minäkään en ole törmännyt sellaiseen työyhteisöön, jossa voisi kuvitella tulevan vaikeuksia kaapistatulon takia. Ei tarvitse järjestää mitään tiedotustilaisuutta, vaan voinee tuoda asian esiin epämuodollisne läpänheiton yhteydessä jos vaikka työkaveri on ripustamassa päivänsä piristeeksi B. Pittin kuvaa seinälleen. "Ihan kiva sulle, minä taas katselen naisia".
On myöskin reilua ja asioita yksinkertaistavaa, jos tämän asian tuo esille naisvaltaisella työpaikalla, missä piilee aina se mahdollisuus, että kaappilepakko ihastuu työkaveriinsa.
Rakas sinä! Olet tosi oikeessa tossa, että kaapissaolo halvaannuttaa! Vaan minkäs teet jos toinen tahtoo siellä olla? Vaikka toisen tekisi mieli repiä sorkkaraudalla hittoon koko ovi saranoineen päivineen, niin eihän siihen toisella ole lupaa... ylipäätään mihinkään väkisin ei ole lupaa.
Mää näkisin tossa nyt ehkä kuitenkin sillai pelkistetysti kaksi hyvin erilaista ihmistä: hissuttelijan ja täysillä menijän, nyt kun otit asian itse puheeksi. Voihan se olla niinkin, että täysillä menijä pelästyttää tämän hissuttelijan siltä yhdeltä tärkeältä osaltaan sinne koloonsa vielä tiiviimmin? Että slaidaa niin pahasti... tarkoitan että perusasiat eivät kohtaa?
Mä olen kans kaikki tai ei mitään. Tai toi ei-mitään on vähän väärä termi, mutta en keksi parempaakaan tähän hätään... kaikki tai ei ollenkaan voisi olla paree?
Hmmm... no sitten sun ei auta kuin hivutella vaan lisää tätä jonka kanssa tahtoisit ...kai sänkyyn lähinnä??? Ahkeruus kovankin onnen voittaa ;)? Mene sänkyyn ja nauti ihan kaikesta, se on takuulla sen arvoista, naisen kanssa rakastelu. Mikäli tämä toinen ei ole ulottanut kaappihalvaustaan sänkyynkin saakka...
Ja sitten "vaan" ystävystyä tämän toisen kanssa. Mulla on paljon lesboystäviä, joitten kanssa en ole sekuntiakaan miettinyt mitään muuta kuin kaveruutta...