Tätä totuutta toistellaan maan tärkeimmissä viestimissä lähes viikottain, jotta se varmasti menisi kaikkien kalloon. Tämä raju mediamyllytys on luonut tilanteen, jossa tämän yhden totuuden edes joltakin osin epäilyksenalaisiksi asettavat vaikuttavat lähes mielipuolilta, sillä jokainenhan toki tietää mikä on totuus.
Tämä erehtymättömän uskonkappaleen asemaan nostettu oppi on usko nopeusrajoitusten kiristämisen autuaaksi tekevään vaikutukseen. Itse aloin epäillä tätä totuutta jo kauan sitten ja ryhdyin seuraamaan asiasta käytyä julkista keskustelua uusin silmin.
Havaitsin nopeasti, että mitään julkista keskustelua ei asiassa todellisuudessa ole olemassa, vaan äänessä saavat olla vain ainoan oikean totuuden kannattajat, joiden esittämiä väitteitä ei koskaan aseteta kriittisentarkastelun alaisiksi.
Muistan hyvin Helsingin Sanomien jutun, jossa kerrottiin täsmälleen kuinka monta ihmishenkeä nopeusrajoitusten tietty kiristämisen säästäisi. Luku oli siis aivan täsmällinen; pelastuvien nimet vain puuttuivat... Tätä lukemaa perusteltiin aikaisemmin tehtyjen nopeusrajoitusten alennusten vaikutuksilla, joista sitten suoraan laskettiin kuinka monta ihmishenkeä uusi vielä tiukempi noperusrajoitus pelastaisi.
On pakko myöntää, että tuota juttua lukiessani aloin huutaa ääneen. Koko jutussa ei nimittäin sanallakaan mainittu tarkasteluajankohdan aikana tapahtunutta hyppäyksenomaisesta autojen passiivisen ja aktiivisen turvatekniikan parantumisesta, tai tieympäristön turvallisuudessa samaan aikaan tapahtuneista valtavista parannuksista.
Tutkija laski sumeilematta koko onnettomuuslukujen parannuksen noperusrajoitusten piikkiin ja laski täten saamastaan aivan valheellisesta ja harhaanjohtavasta luvusta suoraan kuinka vastaava lisätiukennus vaikuttaisi liikenneturvallisuuteen.
Vastaavia esimerkkejä tulee vastaan jatkuvasti. Olen monasti miettinyt mitä samoista luvuista saisi irti koulutettu tutkija, joka ei jaa nykyisten liikennepäättäjien pohjatonta uskoa nopeusrajoitusten jatkuvan tiukentamisen siunauksellisuuteen. Sellaista tutkijaa ei kuitenkaan ole olemassa, sillä liikenneministeriössä tai liikenneturvallisuusjärjestöissä ei tällainen ihminen todennäköisesti kauan happanisi.
On toki luonnollista, että liikenneturvallisuustyötä tekevät ottavat mielellään itselleen kaiken kunnian liikenneturvallisuuden parantumisesta. Todennäköisesti asia vain on niin, että turvatyynyt ja sisäänpainumisvyöhykkeet, taipuisat liikennevalopylväät, uudet kääntymiskaistat ja monet muut liikenneympäristön teknisen turvallisuuden merkittävät parannukset ovat pelastaneet paljon enemmän ihmiselämiä kuin nopeusrajoitusten jatkuva tiukentaminen koskaan pystyy tekemään.
Taloustieteessä puhutaan pienenevän saannon laista (Law of diminishing returns), joka tarkoittaa sitä, että aikaisemmista ratkaisuista ei voida suoraan laskea uuden vastaavanlaisen ratkaisun tulosta, koska saanto pienenee väistämättä esimerkiksi hintoja aina uudelleen laskettaessa.
Kun nopeusrajoitus laskettiin 60 kilometristä 50 kilometriin, saatiin usein hyviä tuloksia ja jonkinmoista parannusta syntyi vielä 50 kilometristä 40 kilometrin rajoituksiin mentäessä.
Kun sitten intoa täynnä pudotettiin nopeus laajoilla asuntoalueilla Suomessa 30 kilometriin, alkoi ihmettely siitä kuinka vähän suomalaiset piittaava lain määräyksistä. Hesari kertoi järkyttyneenä mittauksesta, jossa 94 prosenttia autoista ajoi 30 kilometrin alueella ylinopeutta.
Viimeisin noperusrajoitusten tiukennus taisi siis vain sittenkin jo ylittää maalaisjärjen asettamat rajat. Kun autolla saisi ajaa enää juoksunopeutta vaikkapa rauhallisella pikkukaupungin omakotialueella, jossa voi ajaa koko alueen läpi näkemättä yhtään autoa tai jalankulkijaa, ei ihminen enää yksinkertaisesti enää vain pysty noudattamaan lakia.
Julkista keskustelua asiasta ei kuitenkaan voida käydä, koska jokainen ainoan totuuden epäilijä on epäilyttävä ja vain omaa etuaan ajava hurjastelija, joka ei piittaa lainkaan muiden ihmisten turvallisuudesta, eikä kukaan halua tällaista leimaa omaan otsaansa.
Niinpä julkisuudessa kaikki on edelleen hyvin, eikä täysin epäonnistuneesta rajoitusten tiukennuksesta puhuta julkisuudessa mitään, varsinkin kun mitään oikean totuuden kannalta hyvää kerrottavaa ei ole.
Kerrassaan järkyttävää oli lukea hiljattain lehdestä, että poliisi julisti kantietie 51:lle nollatoleranssiin, jossa jokaiselle automaattikameroiden edessä nopeusrajoituksen edes yhdellä (1) kilometrillä ylittäneelle annettiin huomautus.
Onko tosiaan aivan totta, että yhden kilometrin nopeusrajoituksen ylitys on ongelma, johon on uhrattava tuntikausia hyväpalkkaisten erikoisammattimiesten aikaa?
Kyse taitaa siis kuitenkin enemmän olla oikean uskon pönkittämisestä ja oikeaa uskoa loukkaavien rankaisemisesta. Kyse oli kuitenkin kauniina kesäpäivänä hyväkuntoisella suoralla tiellä valoisan aikana ajavista autoista.
Olisi todella hauska esimerkiksi lukea laskelma siitä kuinka paljon onnettomuusriski todella kasvaa vaikkapa viiden kilometrin nopeusrajoituksen ylityksen vuoksi, jos sää on hyvä, valoa riittää ja maantie on suora.
Onnettomuudet kuitenkin ajetaan pääosin huonolla kelillä ja huonoissa valaistusolosuhteissa, jolloin edes nopeusrajoituksen mukainen nopeus on usein aivan liikaa. Toisaalta onnettomuuksia aiheuttavat ihmiset, jotka eivät kuitenkaan piittaa mistään nopeusrajoituksista ja joihin noperusrajoituksien kiristämisellä ei ole mitään vaikutusta.
Tällaisia asioita ei kuitenkaan Suomessasaa sanoa julkisesti ääneen, siitä pitävät ainoan oikean opin säälimättömät valvojat huolen.
Tämä erehtymättömän uskonkappaleen asemaan nostettu oppi on usko nopeusrajoitusten kiristämisen autuaaksi tekevään vaikutukseen. Itse aloin epäillä tätä totuutta jo kauan sitten ja ryhdyin seuraamaan asiasta käytyä julkista keskustelua uusin silmin.
Havaitsin nopeasti, että mitään julkista keskustelua ei asiassa todellisuudessa ole olemassa, vaan äänessä saavat olla vain ainoan oikean totuuden kannattajat, joiden esittämiä väitteitä ei koskaan aseteta kriittisentarkastelun alaisiksi.
Muistan hyvin Helsingin Sanomien jutun, jossa kerrottiin täsmälleen kuinka monta ihmishenkeä nopeusrajoitusten tietty kiristämisen säästäisi. Luku oli siis aivan täsmällinen; pelastuvien nimet vain puuttuivat... Tätä lukemaa perusteltiin aikaisemmin tehtyjen nopeusrajoitusten alennusten vaikutuksilla, joista sitten suoraan laskettiin kuinka monta ihmishenkeä uusi vielä tiukempi noperusrajoitus pelastaisi.
On pakko myöntää, että tuota juttua lukiessani aloin huutaa ääneen. Koko jutussa ei nimittäin sanallakaan mainittu tarkasteluajankohdan aikana tapahtunutta hyppäyksenomaisesta autojen passiivisen ja aktiivisen turvatekniikan parantumisesta, tai tieympäristön turvallisuudessa samaan aikaan tapahtuneista valtavista parannuksista.
Tutkija laski sumeilematta koko onnettomuuslukujen parannuksen noperusrajoitusten piikkiin ja laski täten saamastaan aivan valheellisesta ja harhaanjohtavasta luvusta suoraan kuinka vastaava lisätiukennus vaikuttaisi liikenneturvallisuuteen.
Vastaavia esimerkkejä tulee vastaan jatkuvasti. Olen monasti miettinyt mitä samoista luvuista saisi irti koulutettu tutkija, joka ei jaa nykyisten liikennepäättäjien pohjatonta uskoa nopeusrajoitusten jatkuvan tiukentamisen siunauksellisuuteen. Sellaista tutkijaa ei kuitenkaan ole olemassa, sillä liikenneministeriössä tai liikenneturvallisuusjärjestöissä ei tällainen ihminen todennäköisesti kauan happanisi.
On toki luonnollista, että liikenneturvallisuustyötä tekevät ottavat mielellään itselleen kaiken kunnian liikenneturvallisuuden parantumisesta. Todennäköisesti asia vain on niin, että turvatyynyt ja sisäänpainumisvyöhykkeet, taipuisat liikennevalopylväät, uudet kääntymiskaistat ja monet muut liikenneympäristön teknisen turvallisuuden merkittävät parannukset ovat pelastaneet paljon enemmän ihmiselämiä kuin nopeusrajoitusten jatkuva tiukentaminen koskaan pystyy tekemään.
Taloustieteessä puhutaan pienenevän saannon laista (Law of diminishing returns), joka tarkoittaa sitä, että aikaisemmista ratkaisuista ei voida suoraan laskea uuden vastaavanlaisen ratkaisun tulosta, koska saanto pienenee väistämättä esimerkiksi hintoja aina uudelleen laskettaessa.
Kun nopeusrajoitus laskettiin 60 kilometristä 50 kilometriin, saatiin usein hyviä tuloksia ja jonkinmoista parannusta syntyi vielä 50 kilometristä 40 kilometrin rajoituksiin mentäessä.
Kun sitten intoa täynnä pudotettiin nopeus laajoilla asuntoalueilla Suomessa 30 kilometriin, alkoi ihmettely siitä kuinka vähän suomalaiset piittaava lain määräyksistä. Hesari kertoi järkyttyneenä mittauksesta, jossa 94 prosenttia autoista ajoi 30 kilometrin alueella ylinopeutta.
Viimeisin noperusrajoitusten tiukennus taisi siis vain sittenkin jo ylittää maalaisjärjen asettamat rajat. Kun autolla saisi ajaa enää juoksunopeutta vaikkapa rauhallisella pikkukaupungin omakotialueella, jossa voi ajaa koko alueen läpi näkemättä yhtään autoa tai jalankulkijaa, ei ihminen enää yksinkertaisesti enää vain pysty noudattamaan lakia.
Julkista keskustelua asiasta ei kuitenkaan voida käydä, koska jokainen ainoan totuuden epäilijä on epäilyttävä ja vain omaa etuaan ajava hurjastelija, joka ei piittaa lainkaan muiden ihmisten turvallisuudesta, eikä kukaan halua tällaista leimaa omaan otsaansa.
Niinpä julkisuudessa kaikki on edelleen hyvin, eikä täysin epäonnistuneesta rajoitusten tiukennuksesta puhuta julkisuudessa mitään, varsinkin kun mitään oikean totuuden kannalta hyvää kerrottavaa ei ole.
Kerrassaan järkyttävää oli lukea hiljattain lehdestä, että poliisi julisti kantietie 51:lle nollatoleranssiin, jossa jokaiselle automaattikameroiden edessä nopeusrajoituksen edes yhdellä (1) kilometrillä ylittäneelle annettiin huomautus.
Onko tosiaan aivan totta, että yhden kilometrin nopeusrajoituksen ylitys on ongelma, johon on uhrattava tuntikausia hyväpalkkaisten erikoisammattimiesten aikaa?
Kyse taitaa siis kuitenkin enemmän olla oikean uskon pönkittämisestä ja oikeaa uskoa loukkaavien rankaisemisesta. Kyse oli kuitenkin kauniina kesäpäivänä hyväkuntoisella suoralla tiellä valoisan aikana ajavista autoista.
Olisi todella hauska esimerkiksi lukea laskelma siitä kuinka paljon onnettomuusriski todella kasvaa vaikkapa viiden kilometrin nopeusrajoituksen ylityksen vuoksi, jos sää on hyvä, valoa riittää ja maantie on suora.
Onnettomuudet kuitenkin ajetaan pääosin huonolla kelillä ja huonoissa valaistusolosuhteissa, jolloin edes nopeusrajoituksen mukainen nopeus on usein aivan liikaa. Toisaalta onnettomuuksia aiheuttavat ihmiset, jotka eivät kuitenkaan piittaa mistään nopeusrajoituksista ja joihin noperusrajoituksien kiristämisellä ei ole mitään vaikutusta.
Tällaisia asioita ei kuitenkaan Suomessasaa sanoa julkisesti ääneen, siitä pitävät ainoan oikean opin säälimättömät valvojat huolen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hyvin oivallettu! Tämän kun vielä lukisivat ne päättäjät, jotka palkkaavat näitä autonvihaajataistolais-hassilaisia liikennesuunnittelijoiksi. Simputtaminen ja kaikkien rajoitusten kiristäminen tuntuvat tosiaankin olevan kaiken suunnittelun pohjana liikenneasioissa...
PS. Nyt kun Jyväskylässä autoilusta on tehty lähes mahdotonta, mitähän arvoisat liikennesuunnittelijat seuraavaksi sabotoivat? Pikku vinkkejä: lentokoneet lentävät aivan liian lujaa mennessään Tikkakosken kentälle; sulkupalloja taivaalle ja heti!!! Veneet vesillämme ajavat aivan liian vauhdikkaasti; laittakaa vedenalaisia verkkoja ja patteja.
Suurin osa onnettomuuksien aiheuttajista on juuri tuollaisin asentein liikkeellä. Varmaan olet jo useamman onnettomuuden aiheuttanutkin. Ehdotan että luovut kortistasi ennen kuin saat itsesi tai jonkun muun hengiltä.
Saksassakin on ihan vastaavia nopeusrajoituksia ja kunnon tien ohennuksia sekä pomppuja asuinalueilla ja keskustoissa juuri onnettomuuksien välttämiseksi, eikä varmasti ole liikennesuunnittelijat kortittomia. Kunhan kantavat työnsä puolesta huolta ihmishengistä.
Jyväskylässä ei ole ruuhkia muualla kuin Seppälän prismaan mennessä parin minuutin pikkujono perjantaisin, siinä se.
Nopeuksia ei valitettavasti valvota, riittävä valvonta voisi vähentää onnettomuudet kaupunkialueella puoleen.
Kuolemaan johtaneita onnettomuuksia sattuu eniten kesällä, jolloin on hyvät kelit yleensä. Johtuvat liiasta nopeudesta ja alkoholista.
Valvonta on todellakin vähäistä ja juuri siksi ylinopeuksista johtuvat onnettomuudet ovat niin yleisiä.
Aika yleinen tuntuu olevan kanta, ettei ylinopeudesta saa rangaista ennenkuin on sattunut se onnettomuus.
"Eihän tässä mittää oo vielä sattunna, kovempooki ois voinu mennä ja tiellä pysyny näi hyvä kuski."
Sinäkin brutukseni. Et ymmärtänyt edes alkuperäistä kirjoitusta, etkä ottanut mitään kantaa sen väittämiin.
Sen sijaan väität että kirjoittaja on kaahari. Hyvä - todistit vain olevasi mantran hokija ilman aivoja.
Itse olen sitä mieltä että juuri nuo liian alhaisiksi vedetyt rajoitukset lisäävät onnettomuuksia, paukapäät eivät sitä halua uskoa mutta on valitettavasti vain on niin.
Totuushan on että ne pahimmat kolarit sattuvat ohitustilanteissa ja mikä synnyttää ohtustilanteita? Se kun se omasta mielestään virheetön kuski ajaa just tasan merkityn rajotuksen mukaan tai mieluummin vähän alle kun on niin esimerkillinen eikä hällä ole mihinkään kiire -> Taakse syntyy valtavat jonot ja sitten kun rajoitus vähän nousee yai kamera-alue loppuu niin tilanteen purkamiseksi kaikki sata perässä ajanutta joutuvat tuon nyynän ohittamaan ja osa huonoissa ja epäturvallisissa paikoissa, tilannetta ei myöskään paranna se että nyynän auto alkaa kulkemaan esimerkillisen hyvin silloin kun joku on pyrkimässä ohitse ja jos kolisee niin nyynä tietysti todistaa kuinka kaahari väen vängällä yritti ohitse vaikka hänkin ajoi yli sallitun.
Toinen ongelman aiheuttaja on sitten rekkaliikenne, rahdit raiteille ja maksamaan itse aiheuttamansa kulut eikä niin kuin nyt että kansa maksaa veroilla tai hengellään paskiaisten voitonmaksimoinnin.
"Toinen ongelman aiheuttaja on sitten rekkaliikenne, rahdit raiteille ja maksamaan itse aiheuttamansa kulut eikä niin kuin nyt että kansa maksaa veroilla tai hengellään paskiaisten voitonmaksimoinnin."
Milläs ne rahdit vietäisiin sinne raiteille (rautatieasemille) ja pois sieltä raiteilta (rautatieasemilta), käsipelilläkö? Koko maa täyttyisi näistä raiteista ja rautatieasemista tuolla touhulla.
Ammattiliikennettä on turha haukkua paskiaisiksi verrattuna tarpeettomaan kaahailuun.
rautatieverkosto rakennettaisiin ensinnäkin kaksisuuntaiseksi (ehdoton edellytys sille että tavara kulkee tehokkaasti) voitaisiin nyssäkät jaella sitten hieman pienemmillä (lue lyhemmillä)kulkineilla päätepisteisiinsä. En ole koskaan kokenut kuorma-autoja ongelmiksi tai niin että lähiliikenteestä olisi jotain vaaraa mutta valtaväylillä nuo rekat nopeudenrajoittimineen ovat pelottava ilmestys.
Tuskinpa täyttyisi koko maa ja luulenpa että tulisi halvemmaksikin rahdin kuljettaminen rautateitse kun verkosto saataisiin kuntoon. Kuntoonsaattaminen tuskin paljon enempää maksaisi kuin nykyään teiden kunnossapito.
Paskiaisilla tarkoitin koko tuotantoketjua ja lähinnä sen osastoiden yläpäitä, en suinkaan rahtaria joka vain koettaa tienata leipäänsä. Ei se ole kuskin vika kun painostetaan ajamaan ylipitkiä vuoroja siksi kun on niin kiire ja pakko saada tavara liikkumaan mutta ei se ole sen pikkuautoilijankaan vika joka saattaa jäädä alle jos rahtari rattiin nukahtaa.
"Jyväskylässä ei ole ruuhkia muualla kuin Seppälän prismaan mennessä parin minuutin pikkujono perjantaisin, siinä se. "
Et ole tainnut liikkua kaupungilla tänä kesänä? Käypäs tutustumassa vaikkapa aamu- tai iltapäiväruuhkan aikaan seuraaviin paikkoihin:
- koko Seppälän alue
- Yliopistonkatu
- Hannikaisenkatu
- Rajakatu (etenkin neljän ruuhkassa)
- Cygnaueksenkatu
- Rantaväylän kaikki rampit
Palaa sitten asiaan.
Nuo joka paikkaan levitetyt töyssyt ovat PERSEESTÄ!!!! Useimmat vielä täysin turhia. Asialliset, leveät keskisaarekkeet jalankulkijoille ilman mitään vittuilumutkia (kuten Köhniölle tultaessa) ovat paljon parempia!
PS. Kaikki alle 50 km/h nopeusrajoituksia ovat myös turhia kun ei niitä kukaan kuitenkaan noudata. Sitten ihmetellään hölmönä, että voi voi kun ne kaahaa siellä...YHYY!!
Ylinopeutta ei saa ajaa.
Nopeusrajoitus kertoo suurimman sallitun nopeuden, eli hiljempää saa ajaa koveempaa ei. Vaikka ajaisit 50,1 km/h 10 nopeusrajoitusalueella niin ei muuta kun lappukouraan
Terse,
Ehdotan että tehdään seuraavaa:
- Sakoista vastuussa viime kädessä ajoneuvon haltija, eli enää ei tarvitsisi poliisin täytyä pystyä esittämään kuvaa naamataulusta
- Jokaiseen autoon pakolliseksi varusteeksi ns. RFID-tarra pohjaan, ei maksa paljon
- Sitten voidaan tiehen upottaa yksinkertainen lukija joka lukaisee mitä vauhtia tarra meni yli ja eikun sakkoa perään tarvittaessa.
- Vastaavasti voitaisi laittaa hyvin pieniä ja halpoja lukijoita joita voitaisi aina siirrellä sinne sun tänne
- Noita lukijoita voisi olla varmaankiin muutama kymmenkertaine nmäärä tällä samalla rahalla mitä menee kaameroihin.
Johan olisi sakkoja jonossa eikä tarvitsisi kytätä kameroita ja kustannuksetkaan eivät olisi kuin murto-osa nykyisestä kamerapelleilystä.
Samoin voisi autojen nykyiset navigaattorit halutessa yhdistää nopeusrajoituksiin niin että kun tulee 80 km/h vastaan niin vakionopeussäädin tiputtaisi nopeuden sallituksi automaagisesti, nyt sitä pitää aina räpeltää...
t. Digiajan-Enska
Ihan oikeesti laitat menee läänille tuon saman jutun.
Käyttökelponen idea!
Länsi-Suomen lääninhallitus
Jyväskylän alueellinen palveluyksikkö
Puhelin * 0205 17 141
Faksi 0205 17 4346
Postiosoite PL 41, 40101 JYVÄSKYLÄ
Käyntiosoite Cygnaeuksenkatu 1
Avoinna:
Asiointisähköposti klo 8.00 - 16.15
[email protected]
jos nuorisolle olisi annettu edes hitusen asennekasvatusta!