Ihastukseni ei johtanut mihinkään ja mieluummin olen ihan kotosalla kuin lähtisin jonnekin lesbomeininkeihin. Haluaisin löytää ystäviä, mutta se on aika mahdotonta. Aina jompikumpi haluaisi enemmän. Olisipa tyttöystävä.
Kärsittekö
yksinäisyydestä?
483253
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
mikä olis sen ihanampaa kuin käpertyä oman ihanan kullan kainaloon pimeenä sateisena syysiltana... nojoo.. romantikon löpinää vain ehkäpä. tottapuhuen, mun tilanne on se, että ihastukseni kiinnostus mua kohtaan taisi lopahtaa jo ajat sitten, mihin olen itse varmasti syyllinen oman viileän käytökseni vuoksi. voi kun saisin vielä tilaisuuden kertoa hänelle, mitä mulle merkitsee. muuten elämä tulee olemaan aika tuskallista kun näen häntä lähes joka päivä ..:-/
lähes joka päivä, niin sinullahan on jatkuvasti tilaisuus kertoa hänelle tunteistasi! Mitä ihmettä odottelet, parasta selvittää tilanne. Onnea sinulle asiassasi :)
... että kun tuommoisia kirjoitat, miten olisi nimimerkin rekisteröinti ja galleria-sivu, jolla yhteystieto? Kenties joku toinen yksinäinen hyvinkin haluaisi ottaa sinuun kontaktia.
Tulipa vain mieleeni ...
enemmän -tilanteissa ei kannata luovuttaa. Totuushan on, että ette tunne toisianne siinä vaiheessa hyvin ja se on hyvä hetki ehdottaa vaikka ystävyyttä. Oikeesti vain naiset voi olla näin vaikeita.
ole vaikeita! Vaikeat ihmiset on erikseen. Minä ainakin ilmaisen selvästi mitä haluan, enkä harrasta mitään typeriä pelejä. Ei normaalit aikuiset ole vaikeita.
Minusta on hyvä toimia yksinkertaisesti niin, että kertoo omat tunteensa ja odottaa sitten mitä toinen vastaa, vastaus on kyllä tai ei ja sittenhän asia on selvä! Miksi pitäisi tehdä asiat vaikeiksi, eikö se ole teinien juttuja?! Minua ärsyttää, että täällä jotkut aina sanovat, että naiset ovat vaikeita, eivät aikuiset kypsät naiset ole mitenkään hankalia tai epäselviä.
Just näin se on. Hienoa kun jotkut jaksavat täällä kärsivällisesti romuttaa noita myyttejä ja yleistyksiä.
kypsien aikuisten naisten kanssa!Myytti ja yleistys on että kypsät aikuiset naiset eivät ole hankalia ja "epäselviä"!
Kylläpäs on ja AAMEN
?????
yksinkertainen että aina kun tuntee ihastusta voisi vain mennä kysymään että mites sä, tunnetkos mitään ja aletaanko jotain, olisi varmana kaikki kauhean selkeää ja upeaa. Aikuisuus ja selkeys, niinpä niin, aamen.
Sinä siis ilmaiset selvästi mitä haluat ("itsekkäitä/vaikeita/seksinälkäisiä/typeriä ensuvaitse"), minkä jälkeen toisella on mahdollisuus ilmoittaa, kuinka suurelta osin hän pystyy täyttämään korkeat ihanteesi. Noin siis toimii helppo ihminen.
Tosiasia on, että juuri aikuiset ihmiset ovat h-tin vaikeita.
En usko, että sellaista homo sapiensia on keksittykään, joka ei jollain tapaa olisi vaikea - ainakin jonkun mielestä. Sama immeinen voi olla muiden mielestä vaikea ihan eri kohdista. Vauvasta mummeliin, kaikki me ollaan vaikeita, sanoisin, ja ilman muuta subjektiivisella perspektiivillä arvioiden sisällytän itseni porukkaan myös.
Onkos joku väittänyt, että elämän tai ihmisten pitäis olla helppoja? On vissiin. Mutta se mitä "pitäis" on niin sivuseikka tässä ja nyt.
Mikä estää menemästä kertomaan kiinnotuksestaan, jos molemmat osapuolet ovat vapaita? Tällöinhän samalla kuulee toisen kannan. Miksi asioista pitäisi tehdä vaikeampia kuin ne ovat?
Tässä puhuttiin kiinnostuksen ilmaisemisesta ja minä tarkoitin, että voi aivan hyvin ilmaista sen suoraan kohteelleen. Vaikeista ihmisistä olen sitä mieltä, että heitä on vähemmistö ja suurin osa on niitä "helppoja" eli tavallisia ihmisiä. Tällainen ihminen ei tee elämästään ja toisen elämästä jatkuvaa tuskaa. Vaikeat ihmiset ovat niitä, joiden kanssa elämä on yhtä rasitetta ja tuskaa. Lisäksi sanoisin, että minä en ole täällä milloinkaan ilmaissut mitenkään millaisen ihmisen minä haluan, enkä aio ilmaistakaan. Se lienee sanomattakin selvää etten minä tai moni muukaan halua vaikeaa ihmistä vaivakseen. Sellaiset sopivat varmaankin parhaiten toisilleen, muut eivät voi heitä ymmärtää ja jaksaa.
Nimenomaan! Täällä nyt vain on aina joitakin tyyppejä, jotka haluavat mollata naisia vaikeiksi ties mistä syistään. Ei aikuinen tasapainoinen ihminen ole mitenkään vaikea. Eri asia ovat sellaiset, jotka ovat jostakin syystä pois psyykkisestä tasapainostaan tai jääneet teini-ikäisen tasolle tunne-elämässään.
"tyyppi" joka mollaa naisia!Olen nuori nainen joka on kokenut vanhemmat naiset hyvinkin vaikeiksi ihmisiksi.Minä olen tasapainoinen aikuiseksi luettavissa,he ovat tasapainoisia aikuisia naisia kaikessa ylväydessään.
Anteeksi että loukkasin,kasvetaan aikuisiksi.
vaikeita ihmisiä. Vaikka he olisivat kuinka vanhoja, he eivät ole terveen aikuisen kehitystasolla, jos ovat kerran vaikeita. Toivottavasti löydät pian parempaa seuraa.
tästä keski-iästä niin mittari kiepsahtaa ympäri ja olen taas pian uhma-iässä. Sillon vasta helvetti syttyy. Oooohhh, nyt se mittari kiepsahti ja päädyin.... leikki-ikään! Jippii.
tasapainoinen,TERVE aikuinen nainen olla vaikea?Eiköhän se luonne jokaisella määrittele miten vaikea ihminen on!Ei siinä tartte olla mielenhäiriöinen hullu.Parempaa seuraa en tule löytämään,ihania ja sanotaan vielä kerran että mieleltään terveitä aikuisia naisia,mutta ah niin vaikeita.Mä en ymmärrä miten te voitte väittää ettei tavallinen(terve) aikuinen voi muka olla vaikea?
Vai oonko mä kypsymättömyydessäni käsittänyt väärin mitä tarkoitatte "vaikeudella"...
kuultaako sun viestistä jonkin asteista ivaa?
Mä olen sitä mieltä että ihminen on kasvuiässä hamaan hautaan asti,että kyllä säkin ehdit kiepsahtaa mittaris kanssa monta kertaa...
yritin keventää, huonoin tuloksin ilmeisesti :/ Ei voi mitään. Oikeasti tunnen itseni leikki-ikäiseksi enkä ollenkaan vaikeaksi keski-ikäiseksi. Edes Sinä et onnistu vakuutteluissasi että pitäsi vaikka kuinka kovasti tunnut yrittävän. Kunpa Sinäkin voisit vähän relata, saat vielä ryppyjä ja peräpukamia tuollaisesta tiukkaamisesta.
on vaikeaa? Missä mielessä? Päästään asiaan!
... olisi olemassa jotenkin selkeästi määriteltävä "vaikeiden" ihmisten joukko! Kyllä kai ihan kuka tahansa voi olla jonkun mielestä vaikea. Vaikeus on vähän kuin katsojan silmässäkin, ja se silmä voi myös potea jotakin vaikeeta ...
Jotkut tulevat keskenään juttuun, jotkut eivät.
Vai viitataankos täällä johonkin sellaiseen luonnehäiriöön, joka määritelmällisesti vaikeuttaa sosiaalisia suhteita?
Höh, minusta aina kun kaksi ihmistä kohtaa lähekkäin syntyy jonkinlaista reviirikamppailua.
Olen ollut Pieni Silkkinen II:n luona ja hänellä on käynyt vieras, joka ei siivoa jälkiään ja koska Pieni Silkkinen II ei voi/jaksa/pysty niin silloin minun on siivottava.
Tällöin minä tuskastun. On minulla omakin koti siivottavana. Mutta minä rupean ymmärtämään tämän vieraan psykologiaa. Hän on vielä nuori. Itsekin olen ollut boheemi jossain elämän vaiheessa.
Asia on siis selvitettävissä. Se vain ottaa aikansa. Ja ne reviirikamppailut.
oot ihan oikeassa jos joku todella on HANKALA niin uutta matoo vaan koukkuun!
Olen kuullut että nainen on naiselle susi...
Mutta en ymmärrä mitä tarkoitit tuolla koko jutulla. Kiinnostaisi kyllä, jos jaksat selventää =)
Ällöttävää puuhaa tuo madon pujottaminen koukkuun - limaista luikertelevaa.
.....!
voi olla olla niin hyvää seuraa, ettei parempaa voi löytää?! Minusta aivan käsittämätön ajatus. Vaikeat ihmiset ovat rasittavia ja kuluttavat muiden voimia. Minä ainakin kartan sellaisia viimeiseen asti ja jos sinä et ole koskaan sen parempaa seuraa tavannut, niin se on ihan kauheaa! Laajenna ihmeessä tuttavapiiriäsi. Ja minä ainakin sanoin jo mitä tarkoitan vaikealla ihmisellä eli sellaista joka käytöksellään tekee omasta ja toisten elämästä yhtä tuskaa. Mikä tässä nyt on aina vaan epäselvää? Luulisi olevan kaikille selvä asia.
Olen jokseenkin "eri mieltä" kanssasi - sikäli kuin olet tuota ilmaisemaasi mieltä. Mielestäni keskivertoihmisen ominaispiirre on juuri se, että hän tekee elämästään - ja myös muiden elämästä, mahdollisuuksien mukaan - mahdollisimman hankalaa. Jos hänellä on toimiva ihmissuhde, herää kysymys, toimiiko se liiankin hyvin ja onko siinä särmää. Jos ei ole, puute on tietysti kamala. Jos on olemassa täydellinen rakastettu, se on aivan taatusti joku saavuttamaton. Ravinto on niin hyvää, että siinä aivan varmasti on kuolettavia lisäaineita. Tai sitten ravinto puuttuu, mihin uhkaa kuolla hetimiten. Rakastavat vanhemmat puuttuvat joka asiaan ja pilaavat kaiken. Tai vanhemmat ovat hylänneet ja lapsi epäonnistuu kaikessa. Asunto on lämmin ja turvallinen mutta huonossa lähiössä tai sitten velkainen kulissien vuoksi ylläpidetty.
Jos meinaat joskus laskeutua pilvilinnoistasi ja luopua haaverakastetustasi, saat huomata, että tällaista dilemmaa on ihmisten kanssa eläminen.
tuollaisina rasittavina valittajina kuin sinä. Harvat ovat sellaisia. Joskus tietysti jokainen valittaa, mutta ei jatkuvasti suinkaan. Enkä minä ole missään pilvilinnassa, vaan elän ihan normaalia elämää ja tapaan päivittäin ihmisiä. Ja se on minun oma asiani kehen olen tai en ole rakastunut, eikä liity tähän asiaan mitenkään.
Tietenkin "ihmisten tapaaminen päivittäin" on sopiva tapa välttää se tosiseikka, että läheisissä suhteissa - ovatpa ne kuinka antoisia tahansa - ilmenee aina tavattomasti hankaluuksiakin. On sinun asiasi kehen olet rakastunut, mutta kaikessa keskustelussasi näkyy selkeästi se, että olet kenties tiedostamattomasti mutta tarkoituksella kuitenkin rakastunut kohteeseen, jota et voi saada ja joka niin muodoin voi pitää epärealistiset odotuksesi elossa.
minun suhteeni. Minulla on kyllä ollut läheisiä suhteita. Sitäpaitsi kaikki rakkauteni kohteet ovat olleet sellaisia, joiden olen luullut olevan saatavilla. En ole koskaan ollut innokas kaukoihailun harrastaja. En ymmärrä miksi olet niin takertunut kuvitelmiisi minun rakkauselämästäni, minusta käsityksesi kertovat jotakin sinusta itsestäsi, minuahan et edes tunne ja kirjoituksenikin olet käsittänyt väärin. Mutta saathan tietysti kuvitella minusta mitä vaan, jos et halua uskoa totuutta. Luulisi vaan ettei vieraan ihmisen asiat kiinnostaisi noin paljon, että alkaa kehittelemään niistä omia kuvitelmiaan. Enhän minäkään esitä täällä teorioita sinun elämästäsi, en tiedä siitä mitään, eikä se minulle kuulu.
ihan ku ois ite kirjoittanu... tosin nyt pidän taukoa ihastumisesta(tosin sillon ku ihastuu niin ihastuu.... ei voi mitään)
ystäviä on mutta yksikään ei vain oikein osaa olla muuta ku ryyppy kaveri, sitä en kaipaa... mut no kai se mun tämän hetkinen tilanne on yksinäinen... tila jota inhoan eniten.
oletko aloittaja treelta?
En ole Tampereelta.
yksinäinen, vaan sukulaiset ja ystävät lappaa koko ajan. Lisäksi luen koko ajan ja paljon.
lappaa porukkaa ovesta joka päivä ja itsekkin ystävillä kyläilen.Mutta silti olen yksinäinen:(
vaikka ihmisiä olisi ympärillä.
"Samantaajuisen" ihmisen löytäminen on aika vaikeaa, tulee vastaan jos on tullakseen mutta tarkoituksellinen etsiminen näyttää olevan aika turhaa.
Minä kärsin yksinäisyydestä kovasti,siihen on vielä lisänä se ,että olen liikuntarajoitteinen.Miksi kaiken pitää olla niin täydellistä mietin usein koton yksin ollessani?Haluaisin löytää itselleni naisen joka näkisi minut ihmisenä eikä vain puuttuvana jalkana,ihmisenä jota voi rakastaa kaikesta huolimatta ja saada myös rakkautta takaisin itselleen.
ajattelevat, että täydellisyys ja kaikki hyvä on ulkoisessa olemuksessa. Ei osata nähdä, että sisin on tärkein. Joidenkin mielestä on liian vaivalloista tutustua kenenkään sisimpään, edes omaansa. Ihmiset sanovat etsinvänsä aitoja tunteita, vaikka usein etsivät tietynlaista ennelta määriteltyä pakettia, joka sopisi mahdollisimman helposti ja vähällä vaivalla omaan elämään. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ole tällaisia ja varmasti myös pinnallisempi ihminen voi jossakin tilanteessa herätä huomaamaan, että elämässä on muutakin. Voisit varmaan löytää netin kautta seuraa kotipaikkakuntasi läheltä tai jos pääsisit menemään vaikka johonkin ryhmiin tai tilaisuuksiin joissa voi tavata lesbo- ja binaisia.
Villikeiju noista sanoistasi.Olet oikeassa,helppoa ja mukavan sopivaa haetaan elämästä jokapuolelta.Asun pk-seudulla ja täällä on kyllä lesbo / Bi naisia ,mutta mistä löydän sen joka ei katso sitä kuorta vaan sisintä.
Ei voi varmaan osoittaa mitään tiettyä paikkaa mistä löytyisi oikeanlainen ihminen varmasti. Minusta sinun kannattaa osallistua esimerkiksi Setan järjestämiin tapahtumiin ja ryhmiin tai muuhun vastaavaan toimintaan, missä tutustut moniin uusiin naisiin. Tällöin on mahdollista, että tapaat myös sen sopivan ja oikean ihmisen.
Voi kun joku muukin antaisi jotain vinkkejä, kun minä en ole paras mahdollinen vastaamaan tähän, koska en ole koskaan varsinaisesti hakenut seuraa mistään, enkä oikein tiedä sellaisia tahoja.
Olen myös kuullut, että netin kautta jotkut ovat tutustuneet uusiin mukaviin ihmisiin ja on syntynyt parisuhteitakin. Joten varmaan kannattaa myös kirjoitella esimerkiksi tänne ja täällä tutustua toisiin kirjoittajiin.
tuntee olevansa yksinäinen kaksin.. -tämä tilanne just päällänsä.. Syö aika paljon.
Oletko puhunut sen toisen kanssa asiasta? Tuskin sitä tilannetta on pakko hyväksyä. Keksikää jotain hauskaa tekemistä yhdessä.
tuntemista ei voi välttää vaikka on tuttavia ympärillä, seurapiiriä kavereineen ja ystävineen. Vaikka on parisuhde, seurustelee tai elää yhdessä kumppanin kanssa. Yhteys ja erillisyys vuorottelevat, elämme oman itsen ja ympäristön välisessä signaalien, ärsykkeiden ja toiminnan vuorovedessä.
Ihmisyyteen kuuluu yhteyden ja erillisyyden kokemukset, tunnetasolla koemme ne kuulumisena yhteen toisten kanssa, mukana olona, yhteytenä ja sitten taas vuorostaan yksinäisyydentunteena ajoittain.
Yleensä emme huomaakkaan yhteisöllisyyden hetkiä, olipa yhteisö suurempi tai kahden ihmisen. Elämä on tapahtumia täynnä, aika vierähtää ja olemme ajatuksissamme mukana menossa. Reaktiot ja tunteet tulevat itsestään, omalla painollaan. Ajan tihentyessä tuskin edes ehdimme ajatuksiamme erittelemään ja tunteitamme tutkimaan.
Tulee myös aikoja, jona tapahtumat ympärillämme vaimenevat tai ihmisyhteydet ovat harvassa. Voimme myös itse olla vähemmän aktiivisia ulospäin. Ehkä mietimme, omasta aloitteestamme tai ympäristön meille heittämiä signaaleja. Ehkä kaipaamme lepoa edeltäneestä menevästä elämästä. Aika kuluu verkalleen, melkein pysähtyy. Kaikki tuntuu olevan kaukana, kaikkialle on pitkä matka. Myös lähelle, toiseen ihmiseen siinä aivan lähellä, omaan itseen. Ajan veeenyeeessä jää aikaa ajatella, pyöritellä ja pohtia. Samalla tavalla uppoudumme tunteisiimme, melkein sotkeudumme ja uppoamme pyörteisiin.
Tilanteet vaihtelevat, ovat päällä, aivan kuten sanot. Koko ajan kehittyy elämäntaito kulkea itseänsä loukkaamatta.
aina välillä ittensä yksinäiseksi tuntee, kun omaa vain pari ystävää... Olen tässä vähän yrittänytkin jos löytäis sen tyttöystävän, tai edes uusia kavereita... Olen myös ajatellut jotain uutta liikuntaharrastusta... Toivottavasti siitä yksinäisyydestä pääsisi pian eroon...
sana siihen mitä tunnen. Joskus viiltävä kipu, yleensä vaan koskee samalla tavalla kuin elämäni läpi. Jokainen etääntyy luotani vuorollaan, jotkut luulevat huijaavansa. Olen tottunut osaani.