en pahemmin lintsaile koulusta koska on ollut sen sortin kasvatus että "Kouluun mennään aina, jos ei ole todella paha kuume tjsp". Elämä on enimmäkseen ihan ok, ja aina kun ihmiset kysyvät mitä kuuluu en voi oikestaan vastata muuta kuin "no eipä nyt mitään erikoista, sitä samaa mitä aina".
Kavereita on aika paljon koulun kautta, sen ulkopuolelta ei varsinaisesti ole kovinkaan montaa joiden kanssa olisin tekemisissä useamminkin. Koulussa voin sanoa että tunnen kaikki oman ikäluokkani edustajat koulussa, ja aika suurehkon osan nuoremmista. Tämä tosin johtuu siitä että olen aika aktiivisesti toiminnassa mukana. Isoshommien kautta tunnen myös paljon ihmisiä, mutta näistä ei ole yhtä-kahta useampaa en muissa merkeissä tunnekkaan.
Sisäisesti olen kuitenkin melko ujo, vaikka se ei ulospäin näykkään. Tämä ilmenee varsinkin ns "ihastuksien" kanssa, koska sisällä pieni ääni kertoo kokoajan kuinka ruma ja kiinnostamaton ihminen olen, ja sitä kuinka "heillä varmaan on jo joku, ja heidän elämänsä on varmasti ainakin 100-kertaa minun elämääni mielenkiintoisempaa". Naisia tunnen aika monta, mutta yhdenkään kanssa en "ole ollut". Syynä tähän on se, että nuorempana tuli suurin aika vietettyä koneen edessä(kuten edelleenkin) eikä tytöt oikein jaksaneet kiinnostaa. Anonyymi on myös huomannut, tai ainakin kuvitellut huomaavansa useammankin naisihmisen katselevan salaa anonyymiä, ja muutaman jopa katselevan ns. "ihastuneesti". Tämän anonyymi on suurimmaksi osaksi pistänyt paranoian ja sen piikkiin, että anonyymi kuvittelee taas liikoja itsestään.
Anonyymi on muutenkin eräänlainen "unelmoija" tyyppi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että ns. "teoriaa" on paljon, joka johtaa siihen että sitä sitten ajatellaan jälkeenpäin että näin olisi pitänyt tehdä ja sanoa. Ainaisena unelmoijana ei sitten tietenkään tule mitään koskaan tehtyä, ja sehän se vasta vituttaakin. Ja jotenkin myös automaattisesti tulee neuvottua muita ihmisiä heidän suhde-asioissaankin. Näihin omasta mielestäni vastailen hyvin, ja useampaan kertaan on tullut kiitostakin.
Elämä on ihan ok. Voisi mennä paremminkin, voisi mennä huonomminkin. Välillä tuntuu todella pahalta, kun tunteeni erästä naiseläjää kohtaan ovat melko sekaiset. Välillä tuntuu että tunne on molemminpuoleinen, ja välillä tuntuu että kyseinen henkilö vähät välittää minusta ja minun maailmastani. Koska olen mitä olen, en tietenkään uskalla käsitellä asiaa kyseisen henkilön kanssa.
Tuosta kännittelystä sen verran, että omasta mielestäni se on lähinnä tyhmää että nuoret nykyään menevät ja "vetävät kauheat kännit" ja sitten seuraavana päivänä "ei muista mitään". Itse ajattelen että kyllä sitä kännittelyä tulee sitten harrastettua kun siihen aika koittaa, ja löytyy jotain seuraa.
No niin, tulipa siinä taas kirjotettua helvetisti tavaraa, jolla varmaankin menetän anonyymiyteni ainakin parin ihmisen kohdalla. Ei voi mitään.
Kavereita on aika paljon koulun kautta, sen ulkopuolelta ei varsinaisesti ole kovinkaan montaa joiden kanssa olisin tekemisissä useamminkin. Koulussa voin sanoa että tunnen kaikki oman ikäluokkani edustajat koulussa, ja aika suurehkon osan nuoremmista. Tämä tosin johtuu siitä että olen aika aktiivisesti toiminnassa mukana. Isoshommien kautta tunnen myös paljon ihmisiä, mutta näistä ei ole yhtä-kahta useampaa en muissa merkeissä tunnekkaan.
Sisäisesti olen kuitenkin melko ujo, vaikka se ei ulospäin näykkään. Tämä ilmenee varsinkin ns "ihastuksien" kanssa, koska sisällä pieni ääni kertoo kokoajan kuinka ruma ja kiinnostamaton ihminen olen, ja sitä kuinka "heillä varmaan on jo joku, ja heidän elämänsä on varmasti ainakin 100-kertaa minun elämääni mielenkiintoisempaa". Naisia tunnen aika monta, mutta yhdenkään kanssa en "ole ollut". Syynä tähän on se, että nuorempana tuli suurin aika vietettyä koneen edessä(kuten edelleenkin) eikä tytöt oikein jaksaneet kiinnostaa. Anonyymi on myös huomannut, tai ainakin kuvitellut huomaavansa useammankin naisihmisen katselevan salaa anonyymiä, ja muutaman jopa katselevan ns. "ihastuneesti". Tämän anonyymi on suurimmaksi osaksi pistänyt paranoian ja sen piikkiin, että anonyymi kuvittelee taas liikoja itsestään.
Anonyymi on muutenkin eräänlainen "unelmoija" tyyppi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että ns. "teoriaa" on paljon, joka johtaa siihen että sitä sitten ajatellaan jälkeenpäin että näin olisi pitänyt tehdä ja sanoa. Ainaisena unelmoijana ei sitten tietenkään tule mitään koskaan tehtyä, ja sehän se vasta vituttaakin. Ja jotenkin myös automaattisesti tulee neuvottua muita ihmisiä heidän suhde-asioissaankin. Näihin omasta mielestäni vastailen hyvin, ja useampaan kertaan on tullut kiitostakin.
Elämä on ihan ok. Voisi mennä paremminkin, voisi mennä huonomminkin. Välillä tuntuu todella pahalta, kun tunteeni erästä naiseläjää kohtaan ovat melko sekaiset. Välillä tuntuu että tunne on molemminpuoleinen, ja välillä tuntuu että kyseinen henkilö vähät välittää minusta ja minun maailmastani. Koska olen mitä olen, en tietenkään uskalla käsitellä asiaa kyseisen henkilön kanssa.
Tuosta kännittelystä sen verran, että omasta mielestäni se on lähinnä tyhmää että nuoret nykyään menevät ja "vetävät kauheat kännit" ja sitten seuraavana päivänä "ei muista mitään". Itse ajattelen että kyllä sitä kännittelyä tulee sitten harrastettua kun siihen aika koittaa, ja löytyy jotain seuraa.
No niin, tulipa siinä taas kirjotettua helvetisti tavaraa, jolla varmaankin menetän anonyymiyteni ainakin parin ihmisen kohdalla. Ei voi mitään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
nii kyllä musta sulla asiat on aika hyvin jos kerta kavereita löytyy ja perhe ja muuta. no itsellä oli vähän sama tilanne yhden tytön kanssa reilu vuosi sitten, lopulta kumpikaan ei sitte tehnyt mitään ja juttu lopahti. vieläkin ärsyttää vähän kun en saanut mitään asialle tehtyä, joten kokemuksesta vois sanoa että tee asialle jotain. ei kai siinä mitään voi hävitäkkään ,jos kerta tunteita kyseistä tyttöä kohtaan löytyy. no kai mun on vaikea mitään tähän muuta sanoa koska en tiiä enemmän tastoja että oletteko kavereita tai jotain ,mutta aina kannattaa yrittää. niin ja tee jotain sun itsetunnolle, se vois kyllä parampikin olla.