Isälleni on ollut aina viina lähellä sydäntä. Voisi sanoa, että hän on alkoholisti, vaikka en haluaisi sitä myöntää, sillä se sattuu... En haluaisi ajatella, että isäni on alkoholisti. Tänä kesänä homma alkoi mennä liian pitkälle ja eräät henkilöt ottivat yhteytä sosiaalvirastoon (vai kuinka se meni...) ja isä joutui puhutteluun. Nyt isä on ollut juomatta kuukauden ja se on todella hyvä juttu. (Niin ja tiedoksi, että vanhempani ovat eronneet ja asun isän kanssa) Minulla on kuitenkin sellainen tunne, että välimme isän kanssa ovat erkaantuneet. Siis emme sano toisillemme edes hyvää yötä, tai huomenta. Jos halaamme ikinä niin sekin tapahtuu kerran puolessa vuodessa. Mitä enemmän kasvan, sitä enemmän erkaannun isästä. Emme ole vihaisia toisillemme... Puuttuu vain jotain... En tiedä ajatteleeko isä samoin, mutta minua se haittaa. Tuntuu, kuin olisi yksin. Itken iltaisin aika paljon koska en saa mielestäni isältä sellaista huomiota, kuin tarvitsisin... Kannustusta, neuvoa opastusta. Kaikki puuttuu, enkä tidä mitä tehdä tai sanoa. Sen kyllä tiedän, että ainoana lapsena olen isälle todella tärkeä ja on isä tietenkin myös minulle. Mitä minun siis kannattaisi tehdä? Puhua isällekkö? Jospa hän ei olekkaan samaa mieltä... Jos hän kääntää kaiken minun syykseni?
tyttö-14
isille tarkotettu
3995
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
juttele isäsi kanssa kyllä se haluaa puhua sun kanssa. ei sun sitä tarvi pelätä kuhan puhut sillon ku se on selvin päin. päisään nimittäin jotkut puhuvat puuta heinää eikä muista mittään seuraavan aamuna.
Olen kohtalotoverisi. Isälläni oli keväällä vaikeuksia hallita alkoholinkäyttöään (kurjuuttani lisäsi vielä se, että minulle tosi rakas marsu menehtyi hieman aikaisemmin). Äiti oli tosi vihainen, jos isä tuli myöhään kotiin humalassa. Kesällä juominen väheni, mutta isä lähti pois jonnekkin kertomatta mitään eikä edes soittanut meille. Olisi voinut edes mulle soitella. Siitäkin mutsi suuttui usein. Nämä jutut masensivat minua ja mietin jopa itsemurhaa.
Voi raukkaa, ehkä poikaystävä toisi valoa elämääsi. Jos sinulla ei ole, niin voisin ruveta.
Eipä mulla poikaystävää ole... Kaitpa semmonen tosiaan toisi valoa elämään. ^^;