Hopeista pölyä hajoavista siivistään,
varjottoman valon ympärillä rapisten,
viimeinen perhonen jälkeensä jättää.
Paksu pyöreä ruumis lopulta väsyy,
tavoittamaan ikuiseksi tekevää valoa,
ja syksyn pimeys nielaisee sen sisäänsä.
Niinkuin sinun käsiisi tarttui pölyni,
kun varovasti pimeässä yössä minua pitelit.
Ja tavoittelin valoasi, jotain kuolematonta.
Nälkä kokea enemmän jotain, joka tuntuu
siltä että, eläisi jotenkin enemmän,
voittaa pelon lopullisesta pimeydestä.
Arkinen elämä on liian lyhyt siihen,
jonka koettuaan olisi viisaampi,
ottamaan vastaan lopullinen pimeys.
varjottoman valon ympärillä rapisten,
viimeinen perhonen jälkeensä jättää.
Paksu pyöreä ruumis lopulta väsyy,
tavoittamaan ikuiseksi tekevää valoa,
ja syksyn pimeys nielaisee sen sisäänsä.
Niinkuin sinun käsiisi tarttui pölyni,
kun varovasti pimeässä yössä minua pitelit.
Ja tavoittelin valoasi, jotain kuolematonta.
Nälkä kokea enemmän jotain, joka tuntuu
siltä että, eläisi jotenkin enemmän,
voittaa pelon lopullisesta pimeydestä.
Arkinen elämä on liian lyhyt siihen,
jonka koettuaan olisi viisaampi,
ottamaan vastaan lopullinen pimeys.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mahdottoman kaunis runo, ja niin hyvin kuvaeltu
viimeisen perhosen lento.
Kolmas säkeistö on mielestäni kaikkein kaunein,
vaikka koko runo on hyvin rakennettu.
Aivan käsittämättömän kaunis tämä runosi..!
Jollain tapaa hyvin kipeänkin kaunis - perhana kun löytäis paremman sanan...
Lämpöä päivääsi Liu
eli vastaus siihen, miksi ihminen kuitenkin etsii, vaikka päälisinpuolin tuntuisi, että kaikkea on jo riittävästi.
*nälkä kokea enemmän*
*arkinen elämä on liina lyhyt*
loistava kuvaus sinulta, Liu :)
Kaunis kiitos.
Sain lukea.
Olla tunteessa mukana.
Ihanaa lauantaipäivää sinne jonnekin.