Vaeltamassa

Hitto, että sattuu vatsaan, Sanna tokaisi, kun olimme purkamassa leiriä ja valmistautumassa viikon mittaisen vaelluksemme toiseksi viimeiseen päivään. Ihan kuin menkkakipuja, vaikka niiden pitäisi alkaa vasta parin viikon päästä, hän jatkoi. Kysyin, josko hän olisi tahtonut jäädä vielä hetkeksi lepäämään, mutta hän vakuutti olevansa patikointikunnossa nipistelystä huolimatta.

Saimme kantamuksemme kasaan ja päiväetappimme alkoi pilvipoutaisessa säässä karussa tunturimaastossa. Pitkään suunniteltu erävaellus oli vihdoin totta ja me kaksi nelikymppistä eronnutta naista olimme omin nokkinemme elämysmatkalla Pohjois-Suomessa. Luontoa havainnoiden etenimme muutaman tunnin kohti seuraavaa yöpaikkaa, kunnes Sanna teki stopin ja sanoi, että vatsakipu vaatii nyt tauon. Huolestuin ystäväni tilasta, sillä tiesin hänet tyypiksi, joka ei turhan takia valittaisi.
Päätimme leiriytyä ja suunnitella uuden lyhennetyn reitin loppuretkellemme, mikäli Sannan kunto sitä edellyttäisi. Saatuamme teltan pystyyn, Sanna vetäytyi lepäämään.

Sairaanhoitajan vaistoni heräsivät lomastani huolimatta ja vahdin ystävääni sivusilmällä samalla, kun tutkin karttaa. Sanna liikahteli levottomasti teltassa. Puolen tunnin kuluttua en enää malttanut olla puuttumatta tilanteeseen ja kysyin hänen vointiaan. Sanna sanoin, että olo ei ole ihan normaali, mutta pahin kipu on mennyt levossa ohi. Totesin, että vaikka en lääkäri olekaan, niin voisin kyllä tunnustella hänen vatsaansa, jos se sopisi. Helpottuneen oloisena hän antoi heti suostumuksensa, joten konttasin telttaan. Pyysin häntä avaamaan retkeilypuvun housujen napin ja vetoketjun sekä vetämään puseronhelmaa ylöspäin pois vatsan päältä. Lämmitin käsiäni niitä yhteen hieroen ja aloin tunnustella paikkoja ylhäältä alaspäin painellen ja koputelleen. Sujautin käteni ammattimaisin ottein myös aavistuksen verran pikkuhousujen vyötärölinjan alapuolelle ja jatkoin tutkimista tuntien karkean ja runsaan häpykarvoituksen sormissani. Kun painoin Sannan vatsaa läheltä oikeaa nivustaivetta, hän hätkähti. Kerroin, että oikealta alhaalta aristava vatsa viittasi usein umpisuolen tulehdukseen, mutta en uskonut olevan siitä kyse, sillä hän oli mielestäni kuumeeton ja kipu ei vaikuttanut kamalan voimakkaalta. Sanna kysyi, onko mitenkään mahdollista selvittää, onko ongelma umpparista johtuva. Hän halusi vain varmistaa, että jos kyseessä on jokin harmiton vatsanväänne, niin matkaa jatkettaisiin, mutta toisaalta vakavasti sairaana hän tarvitsisi pikaista hoitoa. Kerroin, että sairaalassa lääkärit tekevät yleensä aina vatsavaivaiselle naispotilaalle sisätutkimuksen, mutta minulla ei ollut siihen pätevyyttä. Olin toki ottanut satoja labranäytteitä naisten alapäästä, katetroinut rakkoja ja laittanut lääkesuppoja niin emättimeen kuin peräsuoleenkin, mutta lääkäriksi minusta ei olisi.

Sanna oli hetken vaiti. Häntä selväsi haittasi, että hänen tilansa oli pilaamassa vaelluksemme. Olin juuri sanomassa hänelle, että onhan tässä jo erämaata nähty, kun hän käänsi kasvonsa puoleeni. Ilmapiiri oli oudosti jännittynyt. Hän pyysi minua tutkimaan millä keinoin tahansa, ettei vain olisi kyse nopeaa hoitoa vaatimavasta umpisuolesta. Nielaisin ilmaa. Ammatillinen puoli meni edelle, kun arvioin jatkotutkimuksen mahdollisuuksia vallitsevissa olosuhteissa, mutta ystävyyssuhde häiritsi ajatusta siitä, että penetroituisin kohta sormillani hyvin tuntemani ihmisen kehoon. Sanoin Sannalle, että minun pitäisi yrittää tehdä hänelle jonkin sortin sisätutkimus voidakseni paikallistaa kipukohdan vielä tarkemmin. Samalla sanoin, että tutkimus olisi kaukana steriilistä, mutta ei toisaalta siitä huolimatta mitenkään erityisen vaarallinenkaan. Sanna nyökkäsi. Sanoin meneväni huuhtomaan käteni leiripaikan viereisessä joessa. Pyysin Sannaa sillä aikaa riisumaan housunsa pois ja rentoutumaan sen minkä kivuiltaan pystyisi.

Runsaskarvainen häpykumpu kiinnitti ensimmäisenä huomioni, kun menin takaisin telttaan. Sanna makasi selällään jalat tikkusuorana retkipatjan päällä. Neuvoin häntä asettamaan oman rullatun makuupussini pepun alle ja levittämään jalkansa polvista koukistettuna. Jännityshiki alkoi valua kainaloistani ja se yhdistyi jo usean päivän pesemättömänä olevan kehoni perustuoksuun. Kaivoin rinkastani hiertymiä varten varaamani lääkevoidetuubin ja puristin valkoista ainetta oikean käden etu- ja keskisormiini. Onneksi matka-apteekkini oli ehkä keskivertovaeltajan settiä runsaampi, vaikkei siellä sentään liukastegeeliä ollutkaan. Voide tuntui oudolta sormilla, joita ei nyt ollut suojaamassa tutkimuskäsine. Sykkeeni kiihtyi, kun vein käteni kaverini yksityisalueelle. Päivittelin mielessäni kuinka runsaskarvainen Sanna olikaan. Tummat pitkät ja varsin suorat häpykarvat muodostivat vaelluksen aikana muhineen pesän, jonka lievästi pissan sekainen aromi kohosi heti nenääni. Yrittämättäkään tehdä tätä rujoa tutkimusta Sannalle mukavaksi painoin viileät sormeni summamutikassa emättimen pohjaan ja käänsin ne kohti umpisuolta. Samaan aikaan painoin vastaan vatsanpeitteiden päältä. Sanna ei näyttänyt aristavan millään tavalla. Jatkoin siirtäen sisällä olevat sormeni kohdunkaulan alle, tarrasin siihen kiinni ja liikutin napukkaa kovasti edestakaisin. Sanna älähti, mutta en reagoinut siihen. Tutkittuani myös vasemman puolen, vedin liiskaiset sormeni ulos kaveristani. Katsahdin sisällä olleita voiteen tuhrimia sormiani ja huomasin niiden olevan hieman veriset. Ensin ajattelin, että kynteni oli raapaissut ystävääni, mutta sitten arvelin, Sannan vuotavan lievästi. Tutkimukseni vuoksi myös sisemmät häpyhuulet olivat selvästi raollaan ja vaaleaa voidetta valui hieman välilihassa kuultavaa arpea pitkin kohti peräaukkoa.

Sanoin olevani varma ettei mistään vakavammasta ollut kyse. Hyväksikäytön mahdollisuus sai minut kuitenkin sanomaan, että takakautta tutkiminen olisi kuitenkin hyvä varmistuskeino. Kostuin haaroistani absurdin tilanteen vuoksi. Ennen kuin sain hyväksyntää suoleen tunkeutumiseen, olin jo lisännyt voidetta sormiini ja painoin ne jalat harallaan olevan kaverini sileään anukseen. Lähes heti tunsin kovan paakun sormieni päässä ja tiesin syyn Sannan epämiellyttävään oloon. Retkiruoka ja liian vähäinen nesteytys olivat aikaansaaneet kovan ulosteen, joka aiheutti kipristelyä. Kysyin Sannalta, milloin hän oli viimeksi käynyt tarpeilla. Sanna muisteli näin tapahtuneen retkemme aikana vain kerran mutta hän ei ollut varma, oliko se toissapäivänä vai sitä edellisenä. Kerroin hänelle, että mitä todennäköisimmin vaivat johtuivat ummetuksesta, johon nopeana ratkaisuna kotioloissa tai sairaalassa olisi veden laskeminen suoleen, mutta sitä ei teltassa saisi järjestettyä. Lääkintätarpeistossani oli kyllä tähän tarkoitukseen sopivia suppoja. Jos hän vain haluaisi, niin sellaisten vaikutusta voitaisiin kokeilla. Sanna suostui, koska hän tahtoi saada itsensä taas vaelluskuntoon. Kävin rinkallani ja tulin takasin alapää paljaana makaavan ystäväni luo. Otin ensimmäisen peräpuikon suojafolion pois. Sanna vilkaisi luodin mallista lääkettä ja totesi sen aika isoksi. Viimeksi kun hän oli suppoja käsitellyt, niin kyse oli lapselle annetusta kuumelääkkeestä. Myönsin näiden suppojen olevan lasten puikkoihin verrattuna noin tuplakokoisia. Raotin Sannan pakaravakoa ja sain peräaukon hyvin näkyviin. Painoin valkoisen puikon sisään peräaukkoon ja avasin toisen, jonka painoin ensimmäisen perään suoleen niin syvälle, että sormeni oli rystystä myöten suolessa. Arvioin, että ulostamistarve alkaisi noin puolen tunnin kuluessa. Pyyhin sormeni kosteuspyyhkeeseen ja kävin sen jälkeen käsien pesulla. Tultuani takaisin Sanna kertoi, että puikkojen vaikutus ei tuntunut vielä lainkaan. Rauhoittelin häntä ja sanoin, että kohta varmasti alkaa tapahtua. Sitten muistin sisätutkimuksessa sormiini tarttuneen veren ja kysyin ystävältäni, että oliko hänellä taipumusta välivuotoihin. Sanna kertoi, ettei sellaisia ollut ilmennyt, joten paljastin epäileväni, että olin vahingossa saattanut suojakäsineiden puutteen vuoksi raapaista häntä. Kysyin, koska hän oli viimeksi käynyt gynekologilla ja hän sanoi nolostelleen siitä vierähtäneen jo useamman vuoden. Ammatillinen saarna säännöllisten tutkimuksen tärkeydestä ryöpsähti suustani.

Vartin kuluttua Sanna ponkaisi pystyyn ja paineli kyykkykakalle kauemmas teltasta kaivamani kuopan päälle. Kymmenen minuutin puhinan jälkeen hän tuntui olevan valmis, mutta heti seisomaan noustuaan kyykistyi uudestaan ulostamaan. Pian kuulin hänen kutsuvan minua uupuneena luokseen. Hän kertoi, että takapuolta kirvelee ja kouristelee ja että jalat ovat kyykkimisestä aivan hapoilla. Naama punaisena hän pyysi minua tukemaan itseään kainaloiden alta. Siirryn Sannan taakse ja otin kainaloiden alta kummallakin kädellä lenkkiotteen niin, että ristin käteni hänen rintojensa päälle. Ystäväni ponnisti vielä hetken ja sanoi paikkojen tuntuvan nyt tyhjältä. Alapään siistimisen jälkeen Sanna pukeutui ja asettui hetkeksi lepäämään. Sekoitin hänelle urheilujuomaa, jonka hän joi pienin kulauksin loppuun saakka. Reilun puolen tunnin kuluttua Sanna tuli ulos teltasta ulos voimissaan ja sanoi, että matka voi jatkua kohti retken viimeistä yöpymispaikkaa.

Illalla leiriaterian ja vaatteiden vaihdon jälkeen kertasimme teltassa retkemme antia. Joka ilta olimme keskustelleet lähes kaikesta maan ja taivaan välillä, mutta nyt käänsin keskustelua tahallani Sannan vointiin ja aamupäivän tapahtumiin. Sanna kertoi, hieman huolestuneena, että hänellä oli lievää vuotoa, muttei kipuja. Pala wc-paperia kuulemma riitti suojaamaan pikkuhousuja. Rohkaisin itseni, ja sanoin, että vuoto saattoi olla aiemmin päivällä tekemäni sormitutkimuksen syytä. Sanna sanoi, että taitaa olla paikallaan varata kotiin pääsyn jälkeen aika kontrollikäyntiin. Olin asiasta täysin samaa mieltä. Haluni päästä taas koskettelemaan ystäväni sukuelimiä sai minut ehdottamaan Sannalle mahdollisuutta uuteen pikaiseen alapään tarkastukseen. Samaan hengenvetoon totesin, että vuodon selvittämiseksi pitäisi kyllä jollain keinoin päästä kurkistamaan, miltä hänen sisällään näytti. Kuten aiemmin päivällä, Sanna tuumasi taas hetken, mutta sanoi sitten naama peruslukemilla minulla olevan vapaat kädet asian suhteen.

Yritin hillitä innostustani ja mietin samalla, miten voisin mahdollisimman ammattimaisesti ottaa parhaan ystäväni sellaiseen käsittelyyn, että saisin aiheutettua hänelle mielihyvää jäämättä kiinni hyväksikäytöstä. Koska olosuhteet rajoittivat rajusti mahdollisuuksia, päätin mennä suoraan asiaan. Käskin ystävääni riisumaan alapäänsä paljaaksi. Etsin rinkastani led-otsalampun ja kiristin sen pääni ympärille. Pohdin hetken, miten avaisin emätintä, kunnes päädyin siihen, että ruokalusikka saisi toimia levittimenä. Pyysin Sannaa koukistamaan ja levittämään polvensa ammolleen. Riisutuissa alushousuissa oleva haarapalaa suojaava paperi oli vain nimeksi tahrainen, eikä sen perusteella voinut väittää hänen kärsineen vuodosta lainkaan! Raotin Sannan häpyhuulia ja työnsin kuivan lusikan syvälle. Painoin emättimen seinämää voimakkaasti peräsuolta kohti ja suuntasin otsalamppua katsoakseni kohdunkaulan. Mitään veriseen vuotoon viittaavaa ei ollut nähtävissä, mutta Sannan emätin oli selvästi alkanut erittää liukastavaa limaa. Valutin lusikan pois hänen sisältään ja lupaa kysymättä työnsin kaksi sormeani sisälle niin, että ulkopuolelle jäänyt peukaloni jäi klitoriksen päälle. Aloin tehdä sormillani lypsävää liikettä samalla, kun toisella kädellä painelin Sannan alavatsaa ja karvoitusta. Sanna nosti yläruumiinsa irti telttapatjasta ja riisui puseronsa. Sporttitoppi lähti seuraavaksi ja hän jäi silmät suljettuna rinnat paljaana makaamaan kädet vartalonsa jatkeeksi ojennettuna. Katseeni kiinnittyi kainaloihin, joissa kasvava tumma karva oli kehittynyt mittaansa varmasti pidempään kuin vaelluksemme ajan. En muista, koska viimeksi olisin nähnyt mitään niin kiihottavaa. Toinen käsi ystäväni sisällä, siirryin hänen viereensä. Hamusin huulieni väliin Sannan aromikkaan kainalon ihanaa karvoitusta kieleni samalla nuoliessa kuoppaa. Toinen käteni tunnusteli ronskisti kourien kiihkeästi hengittävän naisen oikeaa rintaa. Otin nännin erikoiskäsittelyyn painaen kaksi sormea sen alle ja likistäen peukalolla todella kovaa vastaan. Sanna jännitti selkänsä kaarelle, kun yhä alapäätä lypsävä käteni sai hänet laukeamaan huutaen. En kuitenkaan vielä lopettanut, vaan painoin emättimessä liukastuneet sormet Sannan peräaukkoon ja käänsin hänet vatsalleen. Omat housuni olivat likomärät, kun hamusin repustani pitkulaista deodoranttipulloa. Otin sormeni ulos supon tyhjentämästä anuksesta ja raotin pakaravakoa niin, että saatoin puristaa sinne viileää voidetta. Painoin vaivatta dödöpullon ystäväni sileyteen ja aloin rasittaa hänen kireää aukkoaan nopealla edestakaisella liikkeellä. Sanna kohottautui konttausasentoon ja alkoi puskea suolessa tyydyttävää pulloa vastaan. Hieroin häntä avokämmenellä etupuolelta, kun toinen orgasmi kulki tärisyttäen läpi koko kehon. Tartuin takaapäin Sannan rintoihin ja annoin nänneille uuden rajun käsittelyn. Sanna pinnisti deodoranttipullon telttapajalle ja kellahti selälleen. Riisuin housuni ja asetuin istumaan uupuneen matkakumppanini vatsan päälle. Sanna kosketti klitoristani kevyesti sormien sivelleessä samalla peräaukkoani. Kohottauduin jalkojeni varassa kyykkyasentoon, jotta hän saisi paremmin tilaa tutkia häpyäni. Olin niin kiihottunut, että en kyennyt kontrolloimaan itseäni. Pissa suihkusi ystäväni päälle hänen yhä hieroessaan herkintä kohtaani ja raju orgasmi ravisti rakkoni tyhjäksi.

Kun heräsimme muutaman tunnin kuluttua, oli tunturin aamu jo parhaimmillaan. Sanna valitteli pilke silmässään naistenvaivojen tuntuvan taas selväsi peräpuolen aristuksena. Sanoin hänen tarvitsevan varmistustutkimuksen, ennen kuin voisimme lähteä viimeiselle etapille.