En usko mihinkään henkiin tms.
Eikä ne pelota minua. Ajattelen, että jos niitä mukamasti on, niin sitten on ja thats it!!
Mutta minulle tapahtui seuraavaa, eräänä iltana
kun olimme alkaneet nukkumaan mieheni kanssa.
Nukuin hänen vieressään.
Äkkiseltäni heräsin siihen, etten saanut kunnolla henkeä. Olin kyljelläni, ja tuntui kuin joku jättiläinen olisi rutistanut minua kuin tiskirättiä, siis koko vartalosta.
Olin virkeänä, eli jo herännyt täysin. Tuntui siltä kuin jokin painaisi tonnin päälläni. Ja yritin silmäillä huonetta.
En nähnyt mitään sillä oli hämärää.
Sain venytettyä käteni yöpöydälle ja napsaisin valot päälle. Näin kuinka jokin tummahko hahmo meni seinää pitkin ja katosi muka nurkkaan!??!
Nousin istumaan, ja vedin keuhot täyteen ilmaa.
Säikähdin todella, mutta minun oli pakko mennä katsomaan koko kämppä ettei kukaan hullu olisi päässyt esim, parvekkeen kautta sisälle.
Joka olisi epätodennäköistä, sillä asumme 9- kerroksessa.
Siinä sitten join lasillisen vettä ja rauhoituin.
Sytytin kynttilöitä ja kudoin loppu yön villasukkia pohtien, mikä helvetti se oikein oli?
Kerroin asiasta miehelleni aamulla aamupalan yhteydessä, ja hän kertoi että hänelle on tapahtunut tässä asunnossa mitä eriskummallisempia asioita.
Hän ei usko myöskään henkiin tms, mutta epäilee että joki selittämätön voima, tai yliluonnollinen juttu on asialla. Vaikea selittää, jos ei usko niihin..
Hän kertoi seuraavaa:
Oli maanantai aamu. Noin, Kello 7.30.
Minä olin suihkussa silloin, (muistan olleeni suihkussa).
Mieheni kaivoi kaapista kahvin keittämiseen tarvittavia tarvikkeita. Keittiössämme.
Hän lappoi puruja kaksi mitallista. Niinkuin aina, sillä juomme vain kupilliset kahvia.
Kun hän laittoi purkkia kaappiin, kuului hänen olkansa takaa ikäänkuin isolla äänellä sanottu kuiskaus. - Kolmas.
Mieheni karjui minulle suihkuun saakka keittiöstä, että eikö muka kaksi kupillista riitä?
(hän oletti että minä olin tehnyt äänen.)
Tulin suihkusta ja katsoin häntä pöljänä.
Ja kysyin että mitä hän mesuaa.
Tapaus ei ole ainoa.
Ajattelimme mieheni kanssa, että se on vaan jotain mielikuvitusta.
Mutta sitten, eräänä keskiviikko iltana, olimme juuri tulleet kaupasta ja teimme tomaattikeittoa.
Sitä pussi juttua jossa on jauhetta joka sekoitetaan veteen jne jne jne.
Pudotin vahingossa siinä lusikan soppakattilaan.
Jossa oli vettä, n. puoli kattilallista.
Kirvasin miehelleni, joka seisoi vieressäni ja oli vahingossa tönäissyt minua, niin että kyseinen teelusikka putosi kattilaan.
Pyysin miestäni ojentamaan minulle kertakäyttö hansikkaat, aloin onkia lusikkaa.
Onneksi vesi oli vielä kylmää, sillä käteni olisi palanut sen ollessa kiehuvaa.
Lusikka olikin pöydällä, takanamme. Tomaattikeittomössössä. Eikä siinä ollut sormen jälkiä yms. Ja kumpikaan ei kääntynyt hetkeksikään kattilan luota pois. Ajattelimme, että tämä on taas jotain mielikuvitusta.
Ja seuraava, mitä tapahtuu liiankin usein.
Tämä on tapahtunut meille molemmille. yhtä aikaa ja erikseen!
Meillä on vessapaperirulla pakkaus eteisen kaapissa, ja vessa on toisessa päässä taloa. Niin että keittiönkautta mennään wc-hen.
Menin vessaan ja käytin viimeisen paperinpalan rullasta. Menin hakemaan lisää, sillä paperit vessan allaskaapistakin olivat loppuneet, olin yksin kotona.
Avattuani Wc-n oven, huomasin että siinä oli uusi rulla, käyttämätön.
Menin tarkistamaan paperikaapin sisällön.
Avasin juuri tuliterän rullapaketin, jossa näkyi että olin ottanut vain yhden rullan, joka oli nyt kädessäni. Kuvittelin sen olevan vain oma huono muistisuuteni ja laitoin rullan allaskaappiin.
Kului aikaa, n puolisen vuotta.
Mieheni meni vessaan, ja huusi että minun täytyy tuoda wc-paperia. Kävin tonkimassa wc-n allaskaapit yms. Ei paperia. Hain eteisen paperisäilö kaapista uuden rullan. Mieheni oli tehnyt tarpeensa, ja ajoi partaansa peilin edessä.
Katsoin rullanpaikkaa, ja sanoin tympääntyneenä miehelleni. - Onko sinun pakko juoksuttaa minua yhtenään, vaikka täällä olikin jo paperia.
Mieheni kääntyi ja katsoi rullaa.
- Minä en käyttänyt paperia ollenkaan, ja tutkin joka ikisen kaapin yms, ettei sitä ollut. Ajattelin vain että ilmoitan asiasta sulle, jotta wc-ssä olisi taas paperia.
Kävimme pitkän keskustelun siitä, mikä se olisi voinut olla?
Syytimme molemmat toisiamme aluksi pitkään, mutta pitkän ajan pohdinnan jälkeen ajattelimme ettei se olisi mahdollista että meistä jompi kumpi olisi syyllinen.
Onko tämä siis sitä ns, kummittelua?
Ehkä vessapaperi rulla-kummitus oli hyväntahtoinen ja halusi auttaa?
Ja minun ahdistus kummitukseni sitten joku paha?
En tiedä, mutta vannon sydämeni kautta että tämä on täyttä totta.
En itse silti uskoisi kummituksiin, mutta eihän yliluonnollista mahdollisuutta voi sulkea poiskaan???
Eikä ne pelota minua. Ajattelen, että jos niitä mukamasti on, niin sitten on ja thats it!!
Mutta minulle tapahtui seuraavaa, eräänä iltana
kun olimme alkaneet nukkumaan mieheni kanssa.
Nukuin hänen vieressään.
Äkkiseltäni heräsin siihen, etten saanut kunnolla henkeä. Olin kyljelläni, ja tuntui kuin joku jättiläinen olisi rutistanut minua kuin tiskirättiä, siis koko vartalosta.
Olin virkeänä, eli jo herännyt täysin. Tuntui siltä kuin jokin painaisi tonnin päälläni. Ja yritin silmäillä huonetta.
En nähnyt mitään sillä oli hämärää.
Sain venytettyä käteni yöpöydälle ja napsaisin valot päälle. Näin kuinka jokin tummahko hahmo meni seinää pitkin ja katosi muka nurkkaan!??!
Nousin istumaan, ja vedin keuhot täyteen ilmaa.
Säikähdin todella, mutta minun oli pakko mennä katsomaan koko kämppä ettei kukaan hullu olisi päässyt esim, parvekkeen kautta sisälle.
Joka olisi epätodennäköistä, sillä asumme 9- kerroksessa.
Siinä sitten join lasillisen vettä ja rauhoituin.
Sytytin kynttilöitä ja kudoin loppu yön villasukkia pohtien, mikä helvetti se oikein oli?
Kerroin asiasta miehelleni aamulla aamupalan yhteydessä, ja hän kertoi että hänelle on tapahtunut tässä asunnossa mitä eriskummallisempia asioita.
Hän ei usko myöskään henkiin tms, mutta epäilee että joki selittämätön voima, tai yliluonnollinen juttu on asialla. Vaikea selittää, jos ei usko niihin..
Hän kertoi seuraavaa:
Oli maanantai aamu. Noin, Kello 7.30.
Minä olin suihkussa silloin, (muistan olleeni suihkussa).
Mieheni kaivoi kaapista kahvin keittämiseen tarvittavia tarvikkeita. Keittiössämme.
Hän lappoi puruja kaksi mitallista. Niinkuin aina, sillä juomme vain kupilliset kahvia.
Kun hän laittoi purkkia kaappiin, kuului hänen olkansa takaa ikäänkuin isolla äänellä sanottu kuiskaus. - Kolmas.
Mieheni karjui minulle suihkuun saakka keittiöstä, että eikö muka kaksi kupillista riitä?
(hän oletti että minä olin tehnyt äänen.)
Tulin suihkusta ja katsoin häntä pöljänä.
Ja kysyin että mitä hän mesuaa.
Tapaus ei ole ainoa.
Ajattelimme mieheni kanssa, että se on vaan jotain mielikuvitusta.
Mutta sitten, eräänä keskiviikko iltana, olimme juuri tulleet kaupasta ja teimme tomaattikeittoa.
Sitä pussi juttua jossa on jauhetta joka sekoitetaan veteen jne jne jne.
Pudotin vahingossa siinä lusikan soppakattilaan.
Jossa oli vettä, n. puoli kattilallista.
Kirvasin miehelleni, joka seisoi vieressäni ja oli vahingossa tönäissyt minua, niin että kyseinen teelusikka putosi kattilaan.
Pyysin miestäni ojentamaan minulle kertakäyttö hansikkaat, aloin onkia lusikkaa.
Onneksi vesi oli vielä kylmää, sillä käteni olisi palanut sen ollessa kiehuvaa.
Lusikka olikin pöydällä, takanamme. Tomaattikeittomössössä. Eikä siinä ollut sormen jälkiä yms. Ja kumpikaan ei kääntynyt hetkeksikään kattilan luota pois. Ajattelimme, että tämä on taas jotain mielikuvitusta.
Ja seuraava, mitä tapahtuu liiankin usein.
Tämä on tapahtunut meille molemmille. yhtä aikaa ja erikseen!
Meillä on vessapaperirulla pakkaus eteisen kaapissa, ja vessa on toisessa päässä taloa. Niin että keittiönkautta mennään wc-hen.
Menin vessaan ja käytin viimeisen paperinpalan rullasta. Menin hakemaan lisää, sillä paperit vessan allaskaapistakin olivat loppuneet, olin yksin kotona.
Avattuani Wc-n oven, huomasin että siinä oli uusi rulla, käyttämätön.
Menin tarkistamaan paperikaapin sisällön.
Avasin juuri tuliterän rullapaketin, jossa näkyi että olin ottanut vain yhden rullan, joka oli nyt kädessäni. Kuvittelin sen olevan vain oma huono muistisuuteni ja laitoin rullan allaskaappiin.
Kului aikaa, n puolisen vuotta.
Mieheni meni vessaan, ja huusi että minun täytyy tuoda wc-paperia. Kävin tonkimassa wc-n allaskaapit yms. Ei paperia. Hain eteisen paperisäilö kaapista uuden rullan. Mieheni oli tehnyt tarpeensa, ja ajoi partaansa peilin edessä.
Katsoin rullanpaikkaa, ja sanoin tympääntyneenä miehelleni. - Onko sinun pakko juoksuttaa minua yhtenään, vaikka täällä olikin jo paperia.
Mieheni kääntyi ja katsoi rullaa.
- Minä en käyttänyt paperia ollenkaan, ja tutkin joka ikisen kaapin yms, ettei sitä ollut. Ajattelin vain että ilmoitan asiasta sulle, jotta wc-ssä olisi taas paperia.
Kävimme pitkän keskustelun siitä, mikä se olisi voinut olla?
Syytimme molemmat toisiamme aluksi pitkään, mutta pitkän ajan pohdinnan jälkeen ajattelimme ettei se olisi mahdollista että meistä jompi kumpi olisi syyllinen.
Onko tämä siis sitä ns, kummittelua?
Ehkä vessapaperi rulla-kummitus oli hyväntahtoinen ja halusi auttaa?
Ja minun ahdistus kummitukseni sitten joku paha?
En tiedä, mutta vannon sydämeni kautta että tämä on täyttä totta.
En itse silti uskoisi kummituksiin, mutta eihän yliluonnollista mahdollisuutta voi sulkea poiskaan???
Vastaukset 8
Vanhimmat
http://fi.wikipedia.org/wiki/Unihalvaus
olen kokenut itsekin. Toki tämä on vain tieteen esittämä ratkaisu, mene tiedä tosiasiallisesta aiheuttajasta...
ei pysty liikkumaan, kun taas ap kertoja kirjoitti että napsautti valot päälle. ja näki tumman hahmon.
Usein unihalvaus tilassa voi tuntea jonku olennon/hahmon läsnäolon,ja usein unihalvauksen uhrit näkevät unenpöpperössä ET:tä,sun muita Nakke Nakuttajia unihalvauksessa.
lusikat ja Wc-rullat?
Eipäs nyt nussita pilkkua! Jos sinun kaltaisilla immeisilläsi on kenties joku ihmeen päähän pinttymä pilkun nussimisesta??
Aina kirjoittelette kaikille siitä miten pitäisi kirjoittaa oiken tms..
hah, sanon minä kun luen sinun kysymyksiäsi!
sitten
Tämä kertomasi tarina oli kieltämättä todella kiintoisaa luettavaa. En itsekään usko minkäänlaisiin henkiolentoihin, ainakaan ennen kuin itse niitä näen/koen, mutta yliluonnolliset ilmiöt kiinnostavat minua.
Minkäänlaista syytä en näille tapahtumille osaa antaa, kuten ei varmaan kukaan muukaan tällä palstalla. Täällä on muistaakseni kerrottu muutamia muitakin samantapaisia kertomuksia, joissa tavarat siirtyvät/katoilevat itsestään ym. Mikäli kyseessä olisi jonkinlainen henkiolento, niin ainakin se vaikuttaa hyvin mukavalta sellaiselta. Ilmeisesti sinulla ja miehelläsi ei ole minkäänlaista käsitystä kyseisen asunnon tai ylipäätänsä koko talon historiasta? Mikäli jostakin saisitte hieman lisätietoa siitä, saattaisi hyvinkin löytyä syy miksi asunnnossanne voisi kummitella.
Tähän on kuitenkin hyvin vaikea ottaa kantaa, jos ihan järkevältä pohjalta yrittää miettiä. Yksi mahdollisuus tietenkin on, että koko juttu on pelkkää keksittyä tarinaa. En kuitenkaan ensimmäisenä epäile tätä mahdollisuutta, koska nämä tarinan tapahtumat ovat vielä ihan uskottavia.
oli kamala. tarina. piste. varmasti joku kummitus. ei tiedä.
mörkö tuli kylään.
oli vieressäni. äkkiäkin.
kolme kuppia. meillä ei ole enempää. juomme vain
kahvia.
i rest my case!!