Itselläni on nyt n. 1 vuotias kultaisen noutajan uros. Se on mahdottoman hellyydenkipeä, eikä jätä minua millään rauhaan. Joka kerta, kun lähden kotoa se jää oven taakse vinkumaan ja ulvomaan. Kun tulen kotiin, löydän sen piileksimästä pöydän alta. En saa päivisin rauhaa, kun pörröinen ystäväni kiipeää syliini nukkumaan. En edes voi mennä yksin suihkuun, kun se seuraa minua joka paikkaan. Koirani on myös erittäin mustasukkainen poikaystävästäni.... Joka kerta, kun poikaystäväni tulee luokseni kylään, on koira heti kimpussa. Kiskoo minua hihasta, änkee syliini, hakee minulle omasta vaatekaapistani vaatteita. Sitten päätin hankkia koiralleni oman tyttöystävän joka helpottikin hetkeksi, mutta sitten taas sama meno jatkui... vaikka kuinka yrittäisin lenkittää koiraa tapreeksi, jotta se vaipuisi syvään uneen, se silti tunkee syliini nukkumaan. Koiran laittaminen toiseen huoneeseen ei auta. Apua, kiitos?
Hellyydenkipeä uros...
patonki-kun
2960
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuo mustasukkaisuus kielii johtajuusongelmista, tai alkavista sellaisista, kun ikäkin on murkkuiälle sopiva. Yritä kitkeä koiran sopimaton käytös poikaystävääsi kohtaan pois ja pian, ei ole koiran asia päättää kenen kanssa saat ja et saa olla ja aikaa viettää. Koira ei saa tulla väliin, vaan se on komennettava tiukasti pois.
Itsellä oli aikoinaan sama ongelma (mustasukkaisuus) oman uroksen kanssa, ja alkuun se oli "herttaista" tyylin -voi kun toinen on mustis, mutta siitä se pikkuhiljaa pahenee jos asialle ei tee mitään.
Nyt oman kanssa ei enää mitään ongelmia, kun paikka on tehty laumassa selväksi. Minä olen pomo joka teen päätökset, ei koira.
Ja suihkussa saat käydä rauhassa, kun laitat oven kiinni ;)
Ja kyllä se ajan kanssa auttaa, pysyt vaan tiukkana etkä anna periksi, koska joka krt kun annat periksi jossain, koira yrittää seuraavalla kerralla entistä hanakammin vain.
Muutenkin koira kuulostaa liian läheisriippuvaiselta, kun kokoajan seuraa ja pyrkii syliin. Siitä johtuu yksinollessa eroahdistuksen tuoma ulvominenkin.
Tsemppiä koulutukseen!
meillä koira ei ole koskaan saanut päättä koska leikitään, koska tullaan syliin jne.
jos koira pyrkii viereen kun en halua, samantien pois. saatan pyytää sen hetken kuluttua, pääasia on se että minä päätän koska hetki on hyvä.
älä huomioi koiran vinkumista, sillä sillon palkitset ei-toivotun käytöksen. kokeile vaikka jos poikaystäväsi hoitaisi ruokkimisen hetken aikaa..koira kun harvoin puree ruokkivaa kättä.