Olen pitkänlinjan alkuope:suurin osa yhdysluokkia 1-2. Viime vuosina työ on mennyt henkisesti niin raskaaksi (vai johtuuko ikääntymisestä), että on pitänyt syödä unilääkkeitä, työ ei ole enää kivaa, on ollut jopa sairaslomia ja kuntoutusta. Vielä pitäisi jaksaa yli 10 vuotta.
Miksi on niin raskasta:oppilaista moni on häiriintyneitä(syövät mielialalääkkeitä) ja heidän olemisensa ailahtelee laidasta laitaan, vanhemmat hyökkäävät open päälle vaatimuksineen, nuoret rehtorit ovan vanhempien puolella, vanhat kunnon käytöstavat eivät enää ole voimassa, ope ei ole enää pomo-vaan se voi olla joku koulun ulkopuolinen esim. lapsen terapeutti, joka sanelee miten opettajan pitää olla ja miten pitää sanoa ja opettaa. Ei saa olla enää oma itsensä!
Oma periaate on ollut opetustyössä, että lapsen pitää sopeutua ryhmään ja opettajaan. Nykyisin liian usein muiden pitää sopeutua yhden häirikköoppilaan oikkuihin. Ja tämä on tosi. Omassa tuttavapiirissä aika monet alkuopet ovat sairaslomalla/vuorotteluvapaalla tai muuten vaan uupuneita. Ei ole enää työrauhaa senkään vuoksi, että avustajat ovat yleistyneet: hiljainen työskentely on harvinaista kun aina on joku äänessä. Itse en ole saanut mitään koulutusta avustajan kanssa toimimisesta, eikä kunnon ohjeitakaan ole. Joskus tämä avustajakin alkaa pomottamaan luokassa.
Miksi on niin raskasta:oppilaista moni on häiriintyneitä(syövät mielialalääkkeitä) ja heidän olemisensa ailahtelee laidasta laitaan, vanhemmat hyökkäävät open päälle vaatimuksineen, nuoret rehtorit ovan vanhempien puolella, vanhat kunnon käytöstavat eivät enää ole voimassa, ope ei ole enää pomo-vaan se voi olla joku koulun ulkopuolinen esim. lapsen terapeutti, joka sanelee miten opettajan pitää olla ja miten pitää sanoa ja opettaa. Ei saa olla enää oma itsensä!
Oma periaate on ollut opetustyössä, että lapsen pitää sopeutua ryhmään ja opettajaan. Nykyisin liian usein muiden pitää sopeutua yhden häirikköoppilaan oikkuihin. Ja tämä on tosi. Omassa tuttavapiirissä aika monet alkuopet ovat sairaslomalla/vuorotteluvapaalla tai muuten vaan uupuneita. Ei ole enää työrauhaa senkään vuoksi, että avustajat ovat yleistyneet: hiljainen työskentely on harvinaista kun aina on joku äänessä. Itse en ole saanut mitään koulutusta avustajan kanssa toimimisesta, eikä kunnon ohjeitakaan ole. Joskus tämä avustajakin alkaa pomottamaan luokassa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuntuu tutulta, kun luin tilanteestasi. Itse olen toiminut opettajana vasta 5v, mutta koen opettajatyön raskaaksi, koska häirikköjä on niin paljon. Olenkin suunnitellut alan vaihtoa vaikka oikeasti olen vasta valmistunut.
Vai vievät avustajat työrauhan, mietippä mitä se olisi , jos sinulla ei olisi avustajaa siinä luokassa ? Yksin joutuisit painimaan häiriintyneiden oppilaiden kanssa.
Kyllä monet opettajat ovat iloisia saadessaan apua luokkaansa, ja osaavat arvostaa avustajaa työparina.
Avustajahan tekee sen mitä opettaja pyytää häntä tekemään. Sinun olisi hyvä pitää pieni palaveri kyllä nyt avustajan kanssa, ja tehdä peli- säännöt selviksi kuinka toimitaan.
Jaksamisia ja työniloa.
Haluaisin tietää ihan konkreettisia esimerkkejä tilanteista, joissa koet tulevasi avustajan pomotetuksi. Joskus kuulee siitä, kuinka avustajan taholta tuleva pienikin ehdotus koetaan varpailleen hyppimisenä.
Olipa harvinaisen todenmukainen kuvaus tämän päivän koulutyöstä. Ihanaa, kun sanoit asiat ääneen. Juuri noin se on muuttunut. Monenmoiset ulkopuoliset tahot (terapeutit, huoltajat, kka:t - kyllä, näin on minunkin kokemukseni!) antavat opettajalle ohjeita, mitä pitää tehdä ja sanoa.
Minä en itse jaksanut alkuopetusta, vaan siirryin erkkapuolelle. Täällä ei tarvitse kantaa huolta niistä tavallisesti oppivista lapsista vaan voi jo valmiiksi asennoitua, että kaikilla lapsilla on vaikeuksia ja oppimistavoitteita ei tulla saavuttamaan. Alkuopettajan työssäni on se hankaluus, että noiden "häiriköiden" ohessa piti ja halusi opettaa niitä tavallisia lapsia, jotka valitettavasti aina jäivät jalkoihin. En ole itse integroinnin kannalla ja pitäisin tärkeänä saada jo ekaluokkalaiset erityisluokille.
Kka:n kanssa työskentelystä sen verran, että olen lukuisia kertoja ollut tilanteessa, jossa olen saanut luokassa rauhallisen työskentelyn käyntiin ja se on kuin merkki kka:lle aloittaa oma höpötyksensä. Pahimmillaan hän on alkanut selvittelemään aikatauluja ja muita oppilaille kuulumattomia asioita kesken hiljaisen työskentelyn. Ja kun toista aikuista ei voi oikein hiljentääkään lasten kuullen ja asiasta käydyt keskustelut eivät mene jakeluun! Olenkin mielummin ilman kka:ta - anteeksi vaan.
samanlaiset fiilikset täälläkin... paitsi että avustajien kanssa ei toistaiseksi ole tullut hankaluuksia, on kai sattunut sellaiset ihmiset, joiden kanssa yhteistyö on toiminut ja kemiat synkanneet. Olen aikoineni paljonkin tehnyt tiimityötä, joten en koe avustajia uhkaksi tai häiriöksi oppitunneilla.
Välillä todella tuntuu, että koko koulutyön saisi unohtaa, että oppilaiden terapiat ja muut menot saataisiin paremmin soviteltua päiviin.
JA sitten jotkut vielä kadehtivat alkuopettajien alkuopetuslisää...
jos siirtyisit luokan mukana kolmannelle ja neljännelle. Oppilaat ovat jo itsenäisempiä ja opetettavat aineetkin erilaista, tulisi vaihtelua.