telu :)
http://s96.photobucket.com/albums/l169/issu56/?action=view¤t=Taivastelua.flv
Mukavaa lauantai-iltaa vain kaikille!
Miten teillä on päivä tähän mennessä sujunut?
Mulla jatkui jo heti aamusta eilen alkanut homma, eli puiden rahtaaminen kotiin talven varalle lisälämpöä antamaan.
Paikat meinaa olla täysin puhkipoikki ja varsinkin nyt saunan jälkeen tuntuu, kuin mikään raaja ei toimisi kunnolla...ei meinannut päivemmällä edes ohennussakset pysyä kädessä, mutta sain kuin sainkin yhden karvapehkon "ihmisen näköiseksi" :).
Nyt voikin puhtaalla omallatunnolla istua tässä sinisessä tuolissa ihmnettelemässä vähän sitä jos tätäkin juttua :).
http://s96.photobucket.com/albums/l169/issu56/?action=view¤t=Taivastelua.flv
Mukavaa lauantai-iltaa vain kaikille!
Miten teillä on päivä tähän mennessä sujunut?
Mulla jatkui jo heti aamusta eilen alkanut homma, eli puiden rahtaaminen kotiin talven varalle lisälämpöä antamaan.
Paikat meinaa olla täysin puhkipoikki ja varsinkin nyt saunan jälkeen tuntuu, kuin mikään raaja ei toimisi kunnolla...ei meinannut päivemmällä edes ohennussakset pysyä kädessä, mutta sain kuin sainkin yhden karvapehkon "ihmisen näköiseksi" :).
Nyt voikin puhtaalla omallatunnolla istua tässä sinisessä tuolissa ihmnettelemässä vähän sitä jos tätäkin juttua :).
Vastaukset 25
Vanhimmat
-eläkeläisen-, päivää muutaman tunnin vietin vapaaehtoisessa kaveriporukan puodissa (käsityö-) "puotipuksuna". Kerran viikossa aikanani kuluksi ja huvin vuoksi "leikin kauppiasta". Ilman palkkaa ja muita luontaisetuja.
Jollei luontaisetuihin kuulu erilaisten ihmisten tapaaminen!? : )
Sadeiltapäivää/-iltaa tämä sitten on ollut sisäoloissa...
sillä eikös se kummasti vain piristä, kun tapaa erilaisia ihmisiä täysin eri ympyröissä...vaikka sitte siellä puodissa :).
matkoilla, kaupunkireissuilla... ... ?
Tylsääpä olisi, jos arkeni kuluisi vain "koti / kerran viikossa puoti"-toiminnolla.
Tämä nyt oli vain mun tämä päiväni. Puoti ja sateinen iltapäivä.
ja mullekin tiettyä erilaisuutta/vaihtelua toi jo pelkästään tuo puitten kanssa rehkiminen, vaikka kohtakin siitä nyt on seurauksena hirvittävät säryt...vaan mitäpä se nyt niin haittaa, kun niihin on jo niin monivuotinen kokemus ennestäänkin olemassa. Ihan piristävää se oli :).
yhden ystävän...
Tehdä pitää ja olla kaikessa mukana vaikka "palkkana" on muutaman päivän armoton tuska.
Mutta sinällään:
Kun liikuntaelinten suhteen itse terve olenkin enkä tiedä omakohtaisesti mitä jatkuva ruumiillin kipu on, niin tiedän, että henkilöt erinäisten rajoitteidensakin kanssa, jotka ovat tottuneet tekemään eivätkä vaan olemaan, haluavat olla osallisena toiminnassa ja tekevät aina osan kykyjensä mukaan.
Kuten minä. Silmät otti ja sanoi osittain yhteistön kanssani irti.
Hulluksi sitä toimettomana tulee ja alkaa "hyppiin pitkin seiniä".!
ja jos jää vain paikoilleen surkuttelemaan sitä omaa kohtaloaan, niin aivan liian aikaisin jotkut alkavat lapioimaan jotain päälle.
Pääasia, että jokainen tavalla tai toisella rajoitteinen yrittäisi parhaansa ja pysyisi tässä elämässä mukana. Turhat ruikutukset ja oman napansa ympärillä pyöriminen kun eivät johda mihinkään milloinkaan!
Kipukin on vain tottumis- ja sopeutumiskysymys kuitenkin loppujen lopuksi ja jopa ilman niitä hitonmoisia särkypillereitä!
Mikä sulla silmissä?
kun suksi ei luista.
Syntymälahjanani sain viisi erilaista silmiin liittyvää sairautta ja ne sitten näin iän myötä liene menneet kimppaan ja näkö huononee...
Onnekseni siinä mielessä pikkuhiljaa, että jotenkin on on ollut aikaa sopeutua tilanteeseen.
Näönkin menetys jos tulee yht`äkkisenä se on todellinen shokki.
Eläkkeelle patistivat kun katsoivat, ettei tuota kohta-vanhusta enää uudelleen kannata kouluttaa!
sillä nykyisin maailma on mahdollisuuksia täynnä!
Jo 80-luvulla yksi pitkäaikainen kerrostalonaapurini alkoi menettämään näköään ja yhä edelleen vieläkin näkee niin hyvin, että pärjää kotona, mutta ulkona tarvitsee toisen ihmisen silmiä apunaan. Kävi Moskovassa joissain hoidoissa ja sieltä sai avun, joka huomattavasti hidasti näön huonontumista. Tuo ihminen on tänä päivänä lähes 70vee.
Minkä tahansa terveyteen liittyvän yhtäkkinen menetys on aina shokki, mutta paljon on myös ihmisestä itsestään kiinni, miten mihinkin muutokseen osaa suhtautua menettämättä kuitenkaan sitä itse elämää/elämänhalua!
Apua on saatavissa jos tarvetta ilmenee ja suurin ongelma taitaakin löytyä ympäröivästä maailamsta:
Miten suhtautua näkönsä menettävään ihmiseen?
Sehän ei ole näkövammaisen ihmisen vaan kanssaihmisten ongelma.
nimenomaan, että se muu maailma...
Äitini, jolla on enää vain 20% näköä jäljellä on kyllä varsinainen "ruikutinkone", eikä mikään ole hyvin milloinkaan ja hokee työkseen että kun ei näe. No yritin hälle apua hankkia, mihin hällä näkövammaisena olisi täysi oikeus, niin kappas vain, kun se ei kelvannutkaan...ei halua luokitella itseään näkövammaiseksi. On tietysti helpompaa ruikutella asiasta, kuin katsoa totuutta suoraan silmiin ja hyväksyä se tapahtunut tosiasia sellaisenaan, kuin mitä se oikeasti on...
Sulla tuntuu olevan luonnetta vaikka toisille jakaa...se on hienoa...pidä siitä kiinni!!!
Kaunista oli eilen aurikoineen, luonto kauniine ruskanväreineen ja leppeine tuulineen, tänään oikeastaan vielä mielyttävämpää muutoin samanlaisena mutta pilvipoudan kera.
Tuohon näkövammaankin liittyen:
Avun tarpeen vastaanottaminen ei taida onnistua jollei ole henkilö itse todella avun tarpeellisuutta itselleen myöntänyt ja tullut sinuiksi vammansa kanssa.
Paha mielihän siitä varmaan tulee, kun apuaan tarjoaa ja se kielletään.
Monenmoista suhtautumista olen näkövammaisten keskuudessa nähnyt, hyväksymisestä mieltäkorventavaan katkeruuteen.
Sanopas äiteelles terkkuja. Suurinpiirtein samoilla "näköprosenteilla" eletään hänen kanssaan.
Ja mainitse vaikka kuinka paljon helpottaa vaikkapa vaan sellainen arkinen asia kuin suurennuslasi, puhumattakaan vaikka "lukutelevisiosta" -jota mulla ei kyllä (vielä) ole tai kiikarit ulkona liikkuessa jollei hänellä jo sellaisia ole. Ihan perusjuttuja mainitakseni. Apuvälineitä kyllä näkövammaisillekin löytyy monenlaisia.
Jotta apua on todella saatavissa jos sellaista haluaa saada.
itsellesikin!
Tiedän kyllä kaikki ne apuvälinemahdollisuudet, mutta kun mikään ei vain yksinkertaisesti kelpaa, niin vaikea mun on pakottaakaan. Se valollinen suurennuslasi meillä jo on...mutta kun. Tästä voisi jatkaa vaikka miten pitkään, mutta ei täällä tämän enempää mitenkään julkea...
... sanoin jo kyllä hyvää viikkoa kaikille... tällä palstalla.
Katsastellaan!
Tänään ei ole tehty muuta kuin nuo normaalit lauantain kuviot...kaupat..ruuat... ja sauna isännälle.
Yx sateinen tuulinen kylmä syyspäivä taas on putkessa.
Kaunis taivasvideo sulla.
siellä puukasalla ja saanut julmetun ison kärryn rahdattua puolilleen, niin alkoi tihuuttamaan vettä. Ihan ääneen siinä sitte sanoin, että et perkele kyllä nyt rupea vettä heittämään :). Mulle kun tuon kärryn lainalle saanti oli enemmän kuin iso juttu...ja niinhän se tihuuttaminenkin sitte loppui.
Vaan annas olla, kun kuorman olin saanut sidottua, niin johan sitä alkoikin tulla oikein kunnolla, mutta siinä vaiheessa sateella ei enää ollutkaan merkitystä. Täällä meillä ei ole satanut pisaraakaan kuin nyt ihan hiljattain vasta, joten sain kaikki paikoilleen ja pressuilla peitetyiksi :).
Tuon homman lisäksi oli tietysti myös ne muut normaalit, jotka toistuu muutoinkin joka päivä...
Kyllä tuo luoja tänne on siunannut tuota vettä...tänäänkin on tullut monta kaatosadekuuroa..jokapaikassa on vettä vettä ja vettä...
Huomiseksi on luvannut poutaa...jos tuo pitää vielä paikkansa, että tulee todella poutapäivä, niin sitte käydään ainakin kalamarkkinoilla, sielä nautitaan ainakin, voissapaistettuja muikkuja...ym....
en ole vielä eläissäni maistanut koskaan. En ole edes päässyt koskaan Vaasan kalapäiville...hirveä menetys se kyllä!
Vain Lapissa kuulemma on huomenissa epävakaista, joten on olemassa toivo siitä kunnon poutasäästä ja ehkäpä saan noita hommiani jatkettua sikäli mikäli käsissä on yhtäänkään voimaa jäljellä :).
Voissapaistettu muikku on kyllä yks makuelämys, niin jos tykkää kalasta...kannattaa kokeilla joskus... ;))
edes kerran elämässään sitä muikkua maistaa, sillä minä todellakin tykkään kalasta!
Tarttee vissiin ruveta kauppojen kala-antimia kunnolla tiiraamaan :).
Kiitos ihanista kuvista!!
Minä vietän lauantaita arpomalla, tulisiko kipeäksi vai ei, ukko on parantunut ja hommii kyllä ihan kiitettävästi...
sun ihanille maisemille milloinkaan nuo mun juttuni!!
Älä arvo, vaan päätä yksinkertaisesti olla tulematta kipeäksi!!!
Tunnut petraavan taitojasi tuon valokuvaamisen kanssa.
jaa niinkö meinaat... ;=).
putiikki muuten kyllä on mutta ei myy kuin luppaa koiranruuaksi.
jospa nyt alkajaisiksi vaikka kertoisit mikä tuo tuollainen solvan sentraali on ja missä ihmeessä moinen sijaitsee. Katos kun en ole koskaan moisesta aiemmin kuullutkaan!