Kuinka helposti sijaisäidit huomaavat lasten pelot?
Meillä lapset aivan ihanassa perheessä -kiitos Heille- mutta huomasin juuri ettei lapsi ole uskaltanut puhua pimeän pelostaan, eli nukkunut pimeässä, vaikka pelkää. Nyt sitten puhuttiin siitä sijaisäidin kanssa ja he hetipaikalla nostivat esiin lapselle pikkuruisen lampun.
Minusta on ihanaa huomata että näin hyvin Meillä sujuvat asiat, lapset vielä vierastavat -kenties koittavat olla aiheuttamatta häiriötä?- mutta sijaisäidin kanssa tämä puhuttiin.
Kuinka pian Teistä SijaisVanhemmat tuntuu siltä että olette saaneet yhteyden lapseen/lapsiin mutta kuinka kauan meni että Tiesitte ansainneenne sen?
Kiitos Teille SijaisVanhemmat!
Meillä lapset aivan ihanassa perheessä -kiitos Heille- mutta huomasin juuri ettei lapsi ole uskaltanut puhua pimeän pelostaan, eli nukkunut pimeässä, vaikka pelkää. Nyt sitten puhuttiin siitä sijaisäidin kanssa ja he hetipaikalla nostivat esiin lapselle pikkuruisen lampun.
Minusta on ihanaa huomata että näin hyvin Meillä sujuvat asiat, lapset vielä vierastavat -kenties koittavat olla aiheuttamatta häiriötä?- mutta sijaisäidin kanssa tämä puhuttiin.
Kuinka pian Teistä SijaisVanhemmat tuntuu siltä että olette saaneet yhteyden lapseen/lapsiin mutta kuinka kauan meni että Tiesitte ansainneenne sen?
Kiitos Teille SijaisVanhemmat!
Vastaukset 2
Vanhimmat
pitäisi nostaa päivänvaloon jo heti alkuvaiheessa.
onhan se bioäidin/-isän ja sijaisvanhempien tapaaminen jossa puhutaan asiat halki. Kysellään puolin jos toisin. Nämä tapaamiset mielestäni ovat kaikein tärkeimpiä se antaa tunteen joka pysyy vahvasti mielessä.
Muuten kyllä tapaamme jutella näistä asioista myös lapsen kanssa.
Pelkotilat ovat aika tavallisia vaikka sukulaislapsi tulee yökylään niin aina kysellään asioita että olo saataisiin mukavaksi ja turvalliseksi.
Kuinka helposti äidit huomaavat lasten pelot on varmaan äidinvaistosta hyvin riippuvainen. Myös kokemus lapsista antaa kykyä huomioida eri tunneperaisiä asioita.
Lapseen saa kyllä yhteyden aivan välittömästi siinä on myös se kyky lähestyä lasta oikealla tavalla joka on ratkaiseva.
Kuten myös lähestyminen ja yhteyden pito aikuiseen, eikö se ole luottamus kysymys sekin.
vanhemmat yleensä ovat mullekin kertoneet lastensa tavoista ja tottumuksista.
Erityisiä pelkoja en muista, et lapsilla olis ollut ilman erityistä syytä.
Kuitenkin, toi pimeässä nukkuminen on aina sellanen, et varmistan kaikilta meillä yöpyviltä lapsilta, et haluaako, et jätetään joku valo päälle, tai ovi auki, vai miten. Siten ei ole tullut mitään yllätyksiä, eikä lapsen ole tarvinnut miettiä, et uskaltaako sanoa ja mitä.