oppii olemaan olemaan syömättä, meinaan on kohta sapuskalla sen verran hintaa ettei juur kerkee netissä kirjotteleen pitää meinaan kiirettä että saa ruokarahat hankittua.
milloinkahan
"veronmaksajat"
8811
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
..tänään lohdutti "syömäpuolen" kansalaisia, että ruuan hinta kohoaa ensi vuonna n.3,5-4,0% Eiköhän mekin pärjätä!
oikeasti maksaa ruuasta 30% ansiosta se meidän Pellervoseura kertoikin vain mitä on tarjolla korotusrintamalla jos mukan otetaan vain tuottajahintojen korotukset. Muistaakseni tutkija ilmoitti korotuspaineita tulevan enemmmän teollisuuden ja kaupan kohonneiden kustannuspaineiden ansiosta, joihin ei sitten ottanut sen enempää kantaa.
Ilmoittipa siinä samalla, että maatalouden laskeva ansiokehitys on kääntynyt tänävuonna nousuun, mutta alkaa taas ensivuoden puolella laskea.
..jos perustuotanto (maatalous) rahoitetaan lähes täysin yhteiskunnan varoin, (vertaa infrastruktuuri) mutta "yksityisenä" kutsuu itseään yrittäjäksi? Jos teollisuus ja kauppa toimii talouden lakien ehdoilla ja kilpailutilanteessa? Ota huomioon esim työllistävä vaikutus, likviliteetti sen infran rahoittamiseen, valmius yht.kuntavelvoitteiden täyttämiseen (verot sotut yms.) Ei sille alkutuottajalle voi enempää antaa vaan sen pitää itsekin ansaita!
Jos palkkasi pudotettaisiin nykytasosta
sellaiseksi, että se peittäisi korkeintaan työstä
aiheutuvat kulut ja sanottaisiin että enempää
ei voi sinulle antaa ja sinun pitää itse enemmän ansaita. Sak-mafian selän takana on helppo
huudella. Ota selvää mikä on viljelijän osuus
ruoan hinnasta ja mieti onko se oikeuden mukainen,
jos sinulta alkeellisinta oikeustajua edes
löytyy
samassa yhteydessä, "jos perustuotanto rahoitetaan täysin yhteiskunnanavaroin".
Niinähän se rahoitetaan ja viljelijöikö ei sinun mielestäsi pitäisi saada palkkaa työstään.
Kauppa ja teollisuus toimii markkinatalouden lakien mukaan ja maatalouden hintoja ja toimintaa ohjaillaan yhteiskunnan toimesta. Sinun mielestäsi maatalous ei ilmeisesti työllistä ketään toisin kuin infrat ja sosiaaliala teolisuus kauppaa jne.
Alkutuottaja ei ole todellakaan haalimassa itselleen liisää tukia vaan tuloja viljelijällä on yrittäjäriski vaikka osa tuloista tuleekin tukien kauttaa, pitää muistaa etteivät tuet kata tuotantokustannuksia. Viljelijän on pystyttävä tuotannolla hankkimaan toimeentulo ja rahoittamaan tuotantoa.
Yhteiskunta on suuressa viisaudessaan päättänyt pitää perustuotannon valvonnassaan jotta kansalaisille pystytään takaamaan elintarvikkeiden häiriötön saanti.
Ylituotanto on ollut EU:n selkeä tavoite sillä on pidetty hinnat alhaalla. Kuten viime aikona on huomattu elintarvikkeiden tuotannon pienetkin häiriöt ovat välittömästi nostaneet hintoja.
Voihan sitä täällämaataloustuki palstalla mollata viljelijöitä loisiski sun muiksi. Eiköhän perusteta muillekin ammattiryhmilel joiden tulot tulevat kokonaan tai osaksi yhteiskunnanvaroista oma v......u palsta.
..todennäköisesti kuitenkaan en...
Kysyitkö, että miksi maatalousyrittäjä kutsuu itseään yrittäjäksi, vaikka maatalous rahoitetaan pitkälti yhteiskunnan varoin?
Jos tämä oli kysymys, osaan vastata.
Yksittäisen viljelijän kannalta maatila on yritys. Yrittäjän tärkeimpiin tuntomerkkeihin kuuluvat a) toimiminen ilman ulkopuolista työnjohtoa ja ilman muiden määrittelemää työaikaa sekä b) riski, joka syntyy pääoman ja työpanoksen sijoittamisesta toimintaan, josta sen takaisin saaminen on riskialtista.
Viljelijä tekee päätöksensä itsenäisesti, joskin yhteiskunnan ja sopimuskumppaneiden asettamien, joskus tiukkojenkin reunaehtojen puitteissa. Viljelijä itse päättää, mitä kylvää millekin lohkolle ja lähteekö kylvöille tänään vai huomenna ja huoltaako koneensa sitä ennen vai meneekö viimevuotisilla säädöillä ja rasvoilla. Jos hän on päättänyt rasvata koneen, on hänen pitänyt huolehtia siitä, että kotona on vaseliinia ja rasvaprässi ja että hän tietää, minne ja kuinka paljon vaseliinia tungetaan. Kohta a) täyttyy hienosti, eikö totta?
Kun ihminen päättää ryhtyä viljelijäksi, hän ostaa maatilan (tai vuokraa). Tavallisesti hän hankkii käyttöönsä peltoa, rakennuksia, koneita ja erilaisia muita tuotantopanoksia. Jo pelkästään tilan ottaminen on riski.
Useimmat viljelijät velkaantuvat voimakkaasti ostaessaan maatilan. Suuri riski sisältyy siihen, pystyykö viljelijä suoriutumaan veloistaan. Vaikka pystyisikin, sijoitetulle pääomalle pitäisi saada myös tuottoa. Yrittäjä joutuu pohtimaan, onko tämä minulle rationaalisin tapa sijoittaa esim. 400 000 euroa omaa ja lainattua pääomaa.
Tästä eteenpäinkin jokainen hankinta sisältää riskin. Yrittäjä joutuu miettimään, olenko jollain aikavälillä paremmassa taloudellisessa tilanteessa tehtyäni tämän hankinnan kuin olisin, jos jättäisin sen tekemättä. Jos jätän ostamatta uuden kylvökoneen ja ajan vanhalla, kuinka suuri on riski, että kone hajoaa ja korjauskulut ja keskeytysvahinko ylittävät tiettynä aikana uuden hankinnasta syntyneen pääomakustannuksen.
Kun maatiloilla on useita tällaisia koneita, joutuu yrittäjä jatkuvasti pohtimaan tämäntyyppisiä kysymyksiä. Samat pohdinnat koskevat viljankuivaamoja, lypsykoneita, ruokintalaitteita jne.
Lannoitetta, torjunta-ainetta jne. ostaessaan viljelijä yrittää kilpailuttaa myyjät ja yrittää optimoida esim. lannoitteen käytön. Hän joutuu laskemaan, kannattaako ostaa kalliimpaa vai halvempaa lannoitetta ja kuinka paljon, jotta sadonlisästä saadut tuotot ylittävät lannoitteisiin käytetyn rahasumman vielä senkin jälkeen, kun tuotoista on vähennetty lisäsadon aiheuttamat kustannukset (korjuu, kuivatus, varastointi, markkinointi). Täysin hallitsematon riski on sää. Suurta satoa tavoittelevaa viljelijää voi kohdata kuivuus, jolloin lisälannoitukseen käytetyt panokset eivät tule viljelykasvin käyttöön ja ne osoittautuvat hukkainvestoinniksi.
Myydessään maataloustuotteensa, viljelijän on päätettävä, minne hän myy sen. Ennen kylvöjä tehdyt sopimukset takaavat kysynnän, mutta mihin hintaan? Olisiko tuolloin markkinoilta saatavissa muualta parempi hinta?
Tuotannosta irroitettu tuki tietysti vähentää viljelyteknistä ja sääriskiä, mutta sisältää omat riskinsä. Perusriski liittyy lomakesulkeisiin itseensä jo sinänsä. Osaanko täyttää paperit oikein? Pienennänkö riskiä ostamalla lomakkeiden täytön ammattilaiselta, jolla on vakuutus? Paljonko se maksaa?
Mihin ympäristötuen lisätoimenpiteeseen sitoudun? Jos sitoudun talviaikaiseen kasvipeitteisyyteen, pystynkö kaikkina keväinä muokkaamaan maan? Pitääkö varmuuden vuoksi investoida suorakylvökoneeseen? Entä, jos tukitaso alenee, osoittautuuko suorakylvökone virhesijoitukseksi? Jos joudun ostamaan sen lainarahalla, miten käy korkotason tulevaisuudessa?
Politiikkariski tulee vastaan monessa kohdassa. Jos saan pellosta tukia ja myyntituloja keskimääräisenä vuonna 1500 euroa hehtaarilta ja viljelyn muuttuvat kustannukset ovat keskimäärin 1200 euroa hehtaarilta, voin maksaa pellosta 200 euroa vuokraa ja vielä jää 100 euroa kiinteille kustannuksille ja itselle palkaksi sekä riskille (huonon vuoden varalle). Mutta jos tuki putoaakin 100 euroa? Joudunko syömään pääomaa? Kuinka kauan tuotantokoneisto kestää sitä?
Mielestäni myös yrittäjyyden tunnusmerkki b) täyttyy kirkkaasti.
."Ota selvää mikä on viljelijän osuus
ruoan hinnasta ja mieti onko se oikeuden mukainen,
jos sinulta alkeellisinta oikeustajua edes
löytyy"
Mutta esim. infrastruktuuri halutaan nyky-yhteiskunnassamme yksityistää yrittäjävetoiseksi, esim. vanha VR tai TVH. Molemmista on ministeriön alla jäljellä vain "hallinto". Tuloksen teko on tuotantoyksiköillä, joiden on toimittava tulosvaastuullisesti. Nyt tullaan maatalouteen. Miksi tämän mallin mukaan ei menetellä maataloudessa? Onhan yritystoiminta takuuvarmaa kuin hautaustoimistolla!
on todella uusi, tiet rapautuu korjauksia ei tehdä, radat rapautuu junat ja kulkee miten sattuu mutta tulosta tehdään. Hyvähän se on tulosta tehdä kun annetaan ensin valtion budjetista määrärahat ja jätetään työt tekemättä, säästyyhän siinä eräskin Euronen.