Olen 19 v. tyttö. Yläasteen jälkeen ns. tavallinen tyttömäinen pukeutumiseni vaihtui poikamaisempaan. Minulla on lähinnä poikatyttöjä kavereina ja aikaisemmin tuntui ettei naiseuttani hyväksytty vaan sille ilveiltiin ja se oli jotain pahaa. Aloin käyttämään jonkin verran miesten vaatteita lisäksi leikkautin hiukseni lyhyemmiksi ja lopetin meikkaamisen. Pojaksi minua ei silti voisi ulkonäön perusteella luulla.
Ajatus siitä, että olen tyttö saa minut vihaiseksi ja surulliseksi. Vihaan naismaista ulkonäköäni. Toivon, että olisin syntynyt pojaksi. Ahdistaa se, mitä naisilta odotetaan ja miten pitäisi käyttäytyä. Ajatus "En minä ole tuollainen" toistuu usein.
Naisten vaatteiden ostaminen tuntuu pahalta kun niitä, mitä haluaisin saa miesten osastolta enkä sinne kehtaa mennä, kun näytän niin paljon tytöltä.
Pidän miehistä ja samaistun hyvin helposti homomiehiin. Tuntuu kuin olisin yksi heistä, joka taas tuntuu ihan hullulta. Tässä huolettaa se, että jos muutun tästä poikamaisemmaksi niin kukaan mies ei halua minua. Onko muita naisia, jotka samaistuvat homomiehiin?
Joillakin kenties samanlaisia kokemuksia?
Olisiko teillä jotain rakentavaa kommenttia/ ajatuksia tästä tilanteesta? Kiitos.
Ajatus siitä, että olen tyttö saa minut vihaiseksi ja surulliseksi. Vihaan naismaista ulkonäköäni. Toivon, että olisin syntynyt pojaksi. Ahdistaa se, mitä naisilta odotetaan ja miten pitäisi käyttäytyä. Ajatus "En minä ole tuollainen" toistuu usein.
Naisten vaatteiden ostaminen tuntuu pahalta kun niitä, mitä haluaisin saa miesten osastolta enkä sinne kehtaa mennä, kun näytän niin paljon tytöltä.
Pidän miehistä ja samaistun hyvin helposti homomiehiin. Tuntuu kuin olisin yksi heistä, joka taas tuntuu ihan hullulta. Tässä huolettaa se, että jos muutun tästä poikamaisemmaksi niin kukaan mies ei halua minua. Onko muita naisia, jotka samaistuvat homomiehiin?
Joillakin kenties samanlaisia kokemuksia?
Olisiko teillä jotain rakentavaa kommenttia/ ajatuksia tästä tilanteesta? Kiitos.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sinua ahdistaa ehkä vain yhteiskunnan keinotekoiset ja jäykät sukupuoliroolit ja olet sen verta ajatteleva yksilö, että haluat kyseenalaistaa itseesi kohdistuvat odotukset.
Mitäpä jos kiinnostuisit feminismistä?
ensin kaikki muu kuin antaa periksi ja ruveta ruikuttajaksi ja syyttää yhteiskuntaa omista ongelmistaan.
onko sulla meseä? voisin jutella sun kanssa.
Itse olen vasta 15 vuotta, mutta tiedän miltä sinusta tuntuu.
Aloin itse kokea noin pian sen jälkeen kun "naiselliset piirteeni" tulivat kuvioihin murrosiän alussa.
En ole ikinä meikannut, ja olen oikeastaan ollut aina melko poikamainen. Tulen jätkien kanssa paremmin toimeen, paitsi, että ne pitävät minua tyttönä, ja jotenkin "hauraana".
(Tulipas höpötettyä, mutta luulin olevani yksin tämän kanssa.)
ois kiva olla joskus vaikka marsilainen. mä oon tyttö ja tytöks jään.
Olet onnellisessa asemassa, kuten suurin osa muistakin ihmisistä. Tunnet sen syntymässä määritellyn sukupuolen oikeaksi, kaikki eivät tunne.
nehän on just niitä söpöimpiä =)
Ite tunsin jo tarhaiässä kulkevani väärissä tossuissa.. mut ei sinne alhaalle kasvanukkaa mitää, vaikka kuinka lapsena toivoin.. Tasan ei käy onnenlahjat.. muutaman leikkauksen jälkeen nyt oon tyytyväinen olooni, eikä tarvi enää esittää ja piilotella itteeni.. jaksamisii sulle ja tietysti muille :)
Olen 20-vuotias poika. Haluaisin pukeutua tyttömäisesti mutta en uskalla. Haluaisin vartaloon edes joitakin tyttömäisiä piirteitä (aika leveä lantio onkin jo. Paras olisi, jos olisin syntynyt tytöksi. Ihastun tyttöihin ja samastun kauniisiin, naisellisiin lesboihin. Joskus kyllä huomaan ihastuvani lievästi poikaan. Voi kun joku tyttö tykkäisi minusta, vaikka vähän tyttömäisemmin alkaisin pukeutua.
sp-korjaushoitoja, vai riittääkö sinulle vain naiseksi pukeutuminen, laittautuminen?
Haluaisin kyllä korjaukseen, mutten uskalla. Tytön vaatteisiin pukeudun joskus salaa yksin. Silloin on aika hyvä olo. Toivottavasti uskaltaisin edes liikkua tytön vaatteissa esim. ulkona ja tunnustaa, että haluaisin olla tyttö.
Kun on todellinen sukupuoliristiriita ja oma sukupuoli on päinvastainen kuin mikä on fyysinen ulkomuoto, siinä ei uskallusta enää kaivata. Eräänlainen pakko ohjaa prosessiin, ennemmin tai myöhemmin.