Rouva Luutnantti

Valun muun osaston perässä lämpenevässä kesäaamussa kohti koulutushallia jossa ryhmällämme on koko päivän unettavaa panssariajoneuvojen teoriakoulutusta. Tienreuna pölisee jaloissa luvaten taas helteistä päivää. Koulutusmateriaalikansio painaa ärsyttävästi selkää varustepussissa, itse olen tokkuraisena sen aiemmin aamulla sinne vinoon pakannut. Hallin pihaan saapuessamme olen juuri suuntaamassa suoraan tupakkapaikalle kun meitä vastaanottamassa oleva alikersantti huutaa:
-Kurssi! Kolmiriviin JÄRJESTY!!
Porukka jatkaa haluttoman näköistä loinimistaan alikersantin suuntaan josta seurauksena on lisää huutoa.
-Parasta mahdollista vauhtia, MARS MARS!!!
Aavistuksen verran ripeämmin järjestymme käskettyyn muotoon ja siitä sisälle hallin yläkerrassa olevaan luokkahuoneeseen. Viime viikonlopun yli jatkunut ja vasta eilen iltapäivällä päättynyt leiri on vienyt voimat kaikilta ja ryhmän olemus on myös sen näköinen. Jotkut laskevat heti päänsä pöydälle ja muutamaa kymmentä sekuntia myöhemmin alkaa kuulua kuorsausta. Lepohetki jää kuitenkin lyhyeksi sillä kohta alikersantti kävelee luokan eteen ja komentaa:
-Luokka - ylös! Ilmoitan oppitunnin pitäjälle, HUOMIO!!
Oikaisen väsyneen ruotoni asentoon ja käännän katseeni ovelle. Silloin näen jotain niin kiinnostavaa että herään puolihorroksestani ja jään tuijottamaan ovelle äimistyneenä. Luokkaan astuu nimittäin nuori,vaalea, ryhdikäs naisluutnantti. Meinaan unohtaa istua alas kun luutnantti käskee luokkaa istuutumaan ilmoituksen jälkeen, niin hämmästyneenä vain tollotan tätä ilmestystä. Papereitaan pöydälle asetellessaan hän silmäilee luokkaa ystävällinen pilke silmissään. Minun kohdallani katse pysähtyy hetkeksi ja hänen jäänsiniset silmänsä saavat polveni veteliksi. Huomaan hänen silmiinsä syttyvän jotain jota en osaa varmasti tulkita mutta se tuo mieleeni saalistavan pedon. Tajuan salaa toivovani sen olevan seksuaalista kiinnostusta. Vaikka sydämeni lähtee oitis laukkaamaan ja tunnen punastuvani, pakotan itseni kuitenkin katsomaan takaisin. Voitonriemuisena huomaan kuinka ilma välillämme alkaa melkein kipinöidä ennenkuin hän luo katseensa alas papereihin ja aloittaa oppitunnin pitämisen.

Koko seuraavan 45 minuuttisen ajan olen kohtalaisen pihalla oppitunnin aiheesta sillä en pysty keskittymään muuhun kuin katselemaan kuoluttajaa, hänen ihmeellisen sinisiä silmiään, aistikkaan näköistä suuta, niskan kaarta, hoikkaa vyötäröä, treenatun näköistä takapuolta... Hän näyttää rekisteröivän jokaisen katseeni ja melkein ärsyynnyn kun en saa häntä nolostumaan vaikka kuinka röyhkeästi katselisin.

Oppituntien välisellä tauolla tupakkapaikalla kurssikaverit naureskelevat ilmeelleni tunnin alussa ja vitsailevat pöydällä olleesta kuolalammikosta. Tyydyn vain virnistelemään takaisin. Tauon jälkeen opetus jatkuu hallissa kaluston parissa ja nyt jo hiukan pystyn keskittymäänkin, kun samat asiat tuodaan esille käytäntöön sidottuna. Seisomme puoliympyrässä panssarin toisen kyljen vieressä luutnantin kertoillessa faktoja kun hän yhtäkkiä osoittaa minua ja sanoo:
-Kiivetkääs te ekana tonne hyttiin niin katotaan noita hallintalaitteita lähemmin. Jokainen tulee sinne sitten vuorollaan ja odottelijat voi puhella keskenään, kunhan melutaso pysyy alhaisena. Kysyttävää?
Sitten hän kiskaisee ohjaamon oven auki ja virnistäen minulle tekee "teidän jälkeenne"-eleen. Kiipeän ajatukset sekavana sisälle ja kömmin keskikonsolin yli kuljettajan puolelle. Luutnantti kiipeää vireiselle paikalle ja on juuri aikeissa sanoa jotain kun vaunun viereltä alkaa kuulua kovaäänistä selitystä seuraavien viikonloppuvapaiden suunnitelmista. Luutnantti huokaisee raskaasti puistellen päätään ja kiskaisee oven perässään kiinni. Sitten hän katsoo suoraan silmiini ja sanoo:
-Onneks puolet maailman väestöstä on naisia...
Oven sulkeuduttua hytin tunnelma muuttuu heti sähköiseksi. Tunnen miten kämmeneni hikoavat ja sydän alkaa taas kiihdyttää tahtiaan. Luutnantti huomaa hermostuneisuuteni ja kuin kiusaa tehdäkseen hän kysyy:
-Onkos täällä vähän kuuma..?
Ja ennen kuin ehdin vastata mitään hän kumartuu ylitseni ja napsauttaa jotain katkaisijaa kojelaudan aivan kuskinpuoleisessa päässä. Ilmastointi alkaa humista. Hengähdän kuuluvasti kun hänen kätensä hipaisee polveani hänen vetäytyessään. Luutnantti naurahtaa ja sanoo:
-Nooh... Ihan rauhassa vaan.
Hän nauttii silminnähden tilanteesta. Alamme käydä mittaristoja ja katkaisijoita läpi ja rauhoitun hieman keskittyessäni koko tarmollani niihin. Kun kaikki on käyty läpi luutnantti pääsee kuitenkin yllättämään minut taas. Voisi sanoa että hän räjäyttää koko potin.
-Noniin! Ne oli siinä. Onko teillä kysyttävää?
Ja samalla hän läimäyttää kätensä reidelleni, hieman liian ylös ja katsoo minua kiinteästi silmiin. Sävähdys käy lävitseni ja vastaan:
-Ei ole, rouva luutnantti.
-Voi harmi, hän sanoo pilke silmäkulmassaan ja jatkaa:
-Siinä tapauksessa voitte poistua. Ja sanokaa mennessänne että seuraava voi tulla.

Välittämättä siitä että hallista ei ehkä saisi poistua kesken koulutuksen, menen pihalle tupakkapaikalle ja vedän tositarpeeseen tulleet hermosauhut. Kelailen äskeisiä tapahtumia mielessäni ja huomaan olevani julmetun kiihottunut. En tiedä miten pitkään istun ulkona mutta havahdun kun muut tulevat ulos, jo lounaalle lähdössä. Tuttu kaveri huikkaa ohi mennessään:
-Sillä luutnantilla on jotain asiaa sulle, sanoi että heti sinne halliin.
Luimistellen lähden takaisin sisälle, varmana siitä että nyt tulee löylytys kun lähdin kesken koulutuksen. Yritän koota itseäni vielä ovella mutta siitä huolimatta sydämeni hakkaa miljoonaa kun astun sisälle. Äkkiä katsottuna halli vaikuttaa autiolta mutta sitten kuuluu metallinen kilahdus kun joku laskee jonkun työkalun lattialle. Kierrän lähimmän panssarin toiselle puolelle ja kohtaan taas ne jäänsiniset silmät. Keskipäivän pölysessä valossa luutnantti näyttää aivan syötävän hyvältä: T-paidassa, lantiolta hyvin istuvissa maastohousuissa, hiukset tiukalla poninhännällä ja käsissään likaiset työhanskat.
-Rouva luutnantti, käskitte tulemaan, minä ilmoittaudun hänelle ja hän vastaa:
-Häivyitte sitte kesken koulutuksen. Ymmärrätte varmaan että sellaisesta voi tulla seurauksia... Ja hän lähtee tulemaan kohti heittäen samalla hanskat käsistään vaunun pyörän viereen. Alan valmistautua henkisesti tulevaan puhutteluun mutta luutnantti ei pysähdykään kolmen askelen päähän kuten armeijassa on tapana vaan tulee suoraan kiinni ja töytäisee minut kovaotteisesti takana seisovan panssariajoneuvon pyörää ja kylkeä vasten. Käsillään hän tarttuu ranteisiini ja tunnen hänen kuuman hengityksen kaulallani kun hän sanoo matalalla äänellä korvaani:
-Tosin me voidaan miettiä jotain sovittelua ihan vaan näin tyttöjen kesken... Ja hän näykkäisee minua niskasta saaden minut kauttaaltani kananlihalle. Yritän vähän rimpuilla hänen otteessaan mutta hän painaa minut vain tiukemmin itsensä ja suuren pyörän väliin.
-Älkää turhaan viittikö vastustella, mä tiedän että te haluatte tätä, hän sanoo ja tarttuu toisella kädellään leukapieliini ja suutelee minua ahneesti. Hän työntää kielensä melkein kurkkuuni asti ja se saa alavatsani kierähtämään lähes sietämättömän nautinnollisesti. Vastaan hänen suudelmaansa samalla mitalla ja päästän vapaaksi päässet käteni sinne minne ne ovat koko päivän halunneetkin: Vaeltamaan villisti hänen vartalolleen. Luutnantti vetäytyy hetkeksi ja vähän aikaa vain tuijotamme toisiamme hengästyneinä. Sitten hän alkaa avata maastohousujeni miehistövyötä, piinallisen hitaasti. Tunnen olevani jo valmiiksi aivan valuvan märkä enkä melkein malta odottaa että hän löytäisi etsimänsä. Hän työntää kätensä housuihini ja hyväilee ensin minua vain alushousujen päältä ja vasta kun olen melkein valmis anelemaan häntä etenemään, hänen sormensa etsiytyvät alushousujeni alle. Hänen uskomattoman taitava kosketuksensa saa minut heti inahtamaan nautinnosta kun hän alkaa pehmeästi hieroa ja silitellä kosteana aukeavaa vakoani.
-Aika liukkaalle tuntuu, taidat olla aika pahasti tän tarpeessa, hän kuiskaa riettaasti korvaani ja levittää samalla toisella kengällään jalkateriäni kauemmas toisistaan jotta pääsisi paremmin käsiksi minuun. Kun hän äkisti työntää sormensa sisäleni, minun on pakko tarttua vaunun kyljessä roikkuviin lumiketjuihin, niin lähellä laukeamista alan olla. Hän alkaa taitavasti ja hitaasti tehdä sormillaan työntöliikkeitä hieroen samalla peukalollaan klitoristani pyörivin liikkein. En enää edes huomaa että hallitila kaikuu kun huudahduksistani. Ei sillä että välittäisinkään. Kun ristiselästä alkavat nautinnon aallot saavat minut jännittämään vartaloni kaarelle, näen luutnantin kasvoille syttyvän pienen omahyväisen hymyn. Hänen toisen kätensä sormet työntyvät niskahiuksiini ja puristuvat tiukasti nyrkkiin tehden kipeää mutta samalla myös lisäten nautintoani. Orgasmi tuntuu kestävän ikuisuuden ja kun vartaloani riepottavat vavistukset viimein hidastuvat, luutnantti vetää kätensä housuistani ja antaa minulle vielä pitkän intohimoisen suudelman edelleen niskavilloistani pidellen.
-Se oli aika mukavaa, hän sanoo ja päästää hiuksistani irti. Lysähdän vavisten kaksinkerroin ja näen silmäkulmastani miten hän mennessään pyyhkii kätensä housuntakamukseensa, noukkii hanskat maasta ja vetää kantahenkilökunta-mallisen lippalakin päähänsä. Ovella hän vielä naurahtaa ja katsahtaa minuun silminnähden itseensä tyytyväisenä ja sitten hän katoaa ulos aurinkoon.

Minun tekisi mieleni lähteä hänen peräänsä mutta pelkään etteivät jalkani kantaisi. Sitten jostain alkaa kuulua puhetta ja minulle tulee kiire vetää nilkkoihin valahtaneet maastohousut jalkaan. Vyönsolkea räpeltäen livahdan pihalle ja ovessa olevan ikkunan heijastuksesta näen niskassani olevan purujäljen ja tiedän jääväni kurssikavereilleni tästä kiinni ;)