puran itseäni,tässä pienenä repaleisena itsenäni,vaikka uhoajaksi ja ylimieliseksi nimitelty.Jouduin,pääsin,olen jopa onnellinen sadessani ymmärtää vihdoin,miten "epäoikeudenmukaisesti" omat lapsemme saavat hellyyttä ja rakkautta.Jos perheessä on vaikka yksi "vaikeampi",vaikkapa narkomaani,toiset jäävät vähemmälle,hyvin selviytyjä-lapsi kaikkein vähimmälle.
Nämä näitä onnellisia oivalluksia.Monet vanhemmat sanovat olevansa ylpeitä.....lapseni pärjäävät hyvi...olen kasvattanut heistä "hyviä ihmisiä."Eivät ole tuottaneet tuska tai surua.Ei se ole ylpeyden aihe,olla vanhempana onnistunut....Rakkautta ja syliä näille "hyvin pärjänneille-kin,jotka ovat jääneet syrjään perheen mustan lampaan takia.
Ihana ymmärtää tämä ja ottaa syliinsä tämä...melkein oman ikäisensä,"surua tuottamaton lapsi."
Merkkipäiviä vietämmekin....melkein "samanikäisinä",ikuinen murrosikäinen äiti ja "vanhempi" poikansa.
Hymyillen Sus....
Nämä näitä onnellisia oivalluksia.Monet vanhemmat sanovat olevansa ylpeitä.....lapseni pärjäävät hyvi...olen kasvattanut heistä "hyviä ihmisiä."Eivät ole tuottaneet tuska tai surua.Ei se ole ylpeyden aihe,olla vanhempana onnistunut....Rakkautta ja syliä näille "hyvin pärjänneille-kin,jotka ovat jääneet syrjään perheen mustan lampaan takia.
Ihana ymmärtää tämä ja ottaa syliinsä tämä...melkein oman ikäisensä,"surua tuottamaton lapsi."
Merkkipäiviä vietämmekin....melkein "samanikäisinä",ikuinen murrosikäinen äiti ja "vanhempi" poikansa.
Hymyillen Sus....
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hyvä vanhemmuus ei lopu koskaan.
Sinun juttujasi olisi ihan kiva lukea, ehkä, jos pistäisit jonkinlaisen välin tekstiisi.
Ei tuollaista "jollotusta" jaksa lukea.
Mielestäni arvostelusi on tarpeeton.Jos ei muuta kirjoittamista ole ,niin oisit voinut ottaa päiväunet.Kukin laittaa tekstin niinkuin hyväksi näkee.
Se lukee ,joka viitsii!
mielelläni otan vastaan asialliset kommentit.Voin tässä samalla korjata kirjoitusvirheeni,impulsiivisena.Ja ystävällisesti vastaan,ettei tämä varmaankaan ole äidinkielen ainekirjoituskoe,kappalejako unohtuuu,samoin kirjoituksen "määrätty" kokoaminen.Kun ihminen kirjoittaa,ilmaisee itseään,ei mieti,miellyyttäkö kaikkien silmää tekstin ulosannilla.Sisältö kaiketi tärkein.Ja omasta mielestäni "sydämelläni"kirjoitin.
Silti kiitos.....vaikken varman taaskaan ota opikseni.
Koulussa.....niin...koulussa minulla oli kymppi äidinkielessä ja laudatur yo.kokeessa,mutta tällaisia "numeroita"emme kenties ole täällä keräämässä.
Silti ihan "laudatur"kirjoitus,tämäkin.
Poika ei pärjää. Se masentelee ja se masentelu on sen merkki, että isän on taas pantava muutama tonni rahaa tilille. Ei siitä miestä tule. Tyttö elelee
niukasti, eikä vaivaa isä ja äiti - vanhaa.
olen minäkin tehnyt aikoinaan kuvitellessani auttavani narkomaanitytärtäni milloin milläkin tavalla,rakkaudella tai rahalla.Sitten vasta alkoi kehitys tapahtua,kun taloudellinen auttamiseni loppui ja pakkohan minun oli ottaa etäisyyttä.Meidän pitää tajuta,etteivät lapsemme ole enää "meidän",heidän on aikuisena tehtävä oma elämänsä.
On itsekästäkin kuvitella omistavansa aikuiset lapsensa,mutta kovaa tajuta,että heidän on selvittävä itse.
Rakkaus ainoastaan säilyy.
Ei voi valita.Kukin tekee siis omat valintansa,niin lapsemme kuin me itsekkin.Olen yli 22v seurannut narkomaani tyttäreni elämää,voimatta tehdä mitään.Nopeasti opin että antamani rahat menevät muualle kuin tarkoitan.Aloitin maksamaan vuokransa,ostamaan ruokaa,kunnes huomasin ,että sekin mahdollistaa aineiden käytön.Nyt en anna enää mitään muuta kuin rakkauteni ja se tulee riittämään hamaan loppuun asti.Kesällä menin häntä vastaan kun pääsi vankilasta,oli ollut 7kk kuivilla.Edessäni näin kauniin nuoren naisen,iho kuulas,sileä,koko olemus hehkeä.Huokaisin mielessäni;kunpa hän tajuaisi mitä "aineettomuus" tekee.Pari päivää vapautta,taas sama tahti.Minulta kaikuu äänetön huuto:"Eikö tämä ikinä lopu"!?
ei se lopu.Kaikki addiktiot ja pahin narkomania sitoo lopun elämää riippuvuuteen,kun aina on ajateltava addiktiota,pysyä irti.Käyttää esim.heroiinin korvauslääkkeitä ja rauhoittavia,unilääkkeitä jne.
Narkomaanin elämä ei ole enää elämää....harhaa vain.Mutta kun oppii suhtautuman realistisesti,turhia enää intoilematta,ihmettelemättä tähänkin asiaan ja ottaa etäisyyttä tarpeen tullen,voi jaksaa.
Ikävä kyllä on "kovetettava" itsensä, jos aikoo itse jaksaa.
Elettävä itse!
Edelleen hymyilevä Sus
että jos tämä avaaja lyö yhden välilyönnin välimerkkien jälkeen, sitä kirjoitusta olis helpompi lukea.
Niin minustakin, koska näkö huononee koko ajan, mitä vanhemmaksi tulee.
Kielikin on muuttunut ja ennen ei ollut luullakseni aina konekirjoitus ylioppilaille pakollinen, eikä aina ole ollut edes tietokoneita.
Monet asiat on muuttuneet siitä, kun tämän palstan kirjoittajat on olleet nuoria.
On sydäntä särkevää lukea lastenne kohtaloita. Addiktiot ovat vaikeita hoitaa, hirveästi ei voine vanhempanakaan auttaa, kun lopettamiseen tarvitaan myös omaa tahtoa. Ja varmasti on vaikeaa kovettaa itsensä auttamasta, koska se tukee addiktion jatkumista. Lopulta rakastaminenkin lienee vaikeaa jatkuvien pettymysten takia. Tuskaista rakkautta.
Poikani otti viime keväänä yhteyttä kertoen lääkärin "määränneen" hänelle täysraittiuden. Pojan ammattiin on sisältynyt alkoholin läsnäolo ikäänkuin luontaisetuna. Hän on hoitanut työnsä ja perheensä mallikelpoisesti, mutta terveyden menetys uhkaa ellei juominen lopu tyystin.
- Kun sinä isä olet käynyt läpi raitistumisrallin, voisitko kertoa lähemmin kuinka sen teit, hän kysyi puhelimessa? Sinähän raitistuit ilman AA:ta tai ulkopuolista apua?
- Hieno juttu, sanoin. Selviät viinasta, koska itse teit alotteen, sanoin. Mutta se ei tapahdu yhdellä eikä kahdellakaan puhelinsoitolla. Perustetaan kahden hengen AA, sanoin. - Sopii minulle, sanoi poika.
Teemme joka aamu samaan aikaan tunnin kävelylenkin, jonka aikana selvitetään asiat perin juurin. Puhutaan puhki kaikki molemmin puolin. Kaksi kertaa hänelle tänä aikana on sattunut repsahdus, josta on nopeasti palautunut.
Tiedän, että hän selviää.
toisilleen isä ja poika tuskin ovat.
Tosiaan, totta puhut! Otetaan toinen A pois.
hmmh...alkkis ja alkkis.
nauraen että hupsis ja höpsis....kohteliaasti pyydän anteksi vokaali...hmm.vokali ja konsonati...heh konsonanrtti...konsonanttivirheitäni.ja heh perkele sanon lopuks....kyllä Billy ymmärtää.En ikinä provokatoorinen....hih en osaa sanoa kun en hihittele....nauran.