Eli 11kk ikäinen poika joka on nukkunut elämänsä aikana 15 yötä ilman heräämistä. Alan olla TODELLA väsynyt. Pojalla ei ole nälkä vaan hän alkaa itkea ensin unissaan ja lopulta herää. Rauhoittuu vain syliin mutta ei enää menisi nukkumaan omaan sänkyynsä tai ylipäätäänsä nukkumaan. Olen koittanut tassutella, ei apua. Kahdenviikon päästä alkaa työt joten miten saan lapseni nukkumaan? Lapsi on terve, käytin hänet lääkärillä jos olisi jokin tulehdus, mutta ei siis mitään. Antakaa jokin hyvä neuvo, tulevat todella tarpeeseen!
AUTTAKAA
VÄSYNYTTÄ!!!
9992
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Meillä kymppikuinen ei ole nukkunut vielä yhtäkään yötä. Eikä auta mitkään tassuttelut ja unikoulut. En tiedä, itkeäkö vai nauraako oppaitten neuvoille tyyliin "jätä lapsi sänkyyn, silitä ja toivota hyvää yötä ja poistu huoneesta" ja "paina päättäväisesti uniltaan herännyttä lasta, joka kohta nukahtaa tuntiessaan turvallisen käden". Hohhoijaa...
Meillä on ollut levottomia nukkujia ja heidät olen ottanut viereeni nukkumaan. Siinä ovat nukkuneet paremmin. Nytkin 1-vuotias poikamme herää heti jos vaikka lähden yöllä vessaan. Karjuu ja taapertaa perääni. Ei auta isän rauhoitteluyritykset.
Kannatta muistaa että on ihan normaalia että tuon ikäiset ja lapset yleensäkin heräilevät öisin. Aikansa kutakin. Myöhemmin sitten saa taas nukkuakin (jos ei sitten valvo että missä ne teinit taas yöllä luuhaa...: )).
niin meillä on nukuttu kahden levottoman kanssa. Kyllä ne sitten alkaa nukkua omassa sängyssä jossain vaiheessa.
Katos, tätä se on olla äiti : )
tilanne. On tosi rankkaa olla noin monta kuukautta. En tiedä antaa vinkkejä, kun meillä on kokeiltu ihan kaikkea kanssa, eikä mikään auta! Ajattele, että on muitakin samassa tilanteessa. Voimia!
Kiitos vastauksista, mutta minun tilanne on ehkä hieman erilainen kuin teidän muiden. Lapsen isä kuoli minun ollessa 5kk raskaana eli olen yksin lapsen kanssa. Sänkyyn en uskalla häntä viereeni ottaa koska pelkään että lähtee yöllä liikkeelle enkä itse siihen herää. Vaikka laittaisi tyynyjä tms. suojaksi. Lapsi oppi kävelemään 10kk ikäisenä ja on todella vilkas ja liikkuvainen. Tiedän että tätä (eli valvomista) on olla äiti. En vain tiedä yhtään lasta omani lisäksi joka nukkuisi yhtä huonosti. Jospa tämä tästä. Töihin on pakko mennä jos meinaa saada pöytään ruokaa.
mutta itse olen päättänyt unohtaa kaikki ns. teoriat lapsen kasvatuksesta ja hoitaa lasta parhaaan kykyni mukaan. Eli siis siskoni vannotti minulle ennen lapsen syntymää, että älä sitten ota lasta viereeesi yöllä(omakohtaista kokemusta) ja sanoin hänelle jo silloin, että en voi vannoa, katsotaan sitten. Ja välillä neiti(1,4v) nukkuu vieläkin välissämme. Ajattelin, pystyisitkö nukkumaan niin lapsen kanssa samasa vuoteessa , että laitat sängyn seinän viereen, ettei ainakaan toiselta reunalta pääse putoamaaan(tai patjat lattialle... noh taitaa olla huono vaihtoehto). Olen tosi pahoillani menetyksestäsi, on varmaan tosi rankkaa aikaa ensimmäinen vuosi ilman kumppania pientä lasta hoitaen, ei siinä varmaan edes ehdi surutyötä kunnolla tehdä. Minulta kuoli oma isä pari kuukautta ennen lapsen syntymää ja sekin oli aika paha paikka. Mutta toisaalta lapsi vie ajatukset muualle ja aika parantaa. Toisin sanoen koita keksiä jotain uusia järjestelyitä nukkumisen suhteen....jotain kunhan vaan saat edes vähän enemmän nukutuksi(varmasti hankalaa, kun univelka painaa), ja paljon ulkouilua se väsyttää:) Voimia!
Kun lapsi nukkuu, nukkuuko hän rauhallisesti vai liikehtiikö hän unissaa? Jos liikehtii, kannattaa kokeilla, auttaisiko vaippamerkin vaihto. Meillä esikoisen yöt rauhoittuivat kun vaihdettiin vaippamerkki toiseen.
Olen kuullut, että joillakin lapsilla on astmalääkityksen aloitus lopettanut yöheräilyt. Eli kannattaa myös tarkkailla, hengittääkö lapsi helpon näköisesti ja äänettömästi, vai liikkuuko hän kovastikin hengityksen tahdissa tai kuuletko hänen hengityiksesä, jos olet selin häneen n. 1-2 metrin päässä.
Lapsi nukkuu rauhallisesti kunnes herää. Ei vähtää ja hengittää tasaisesti, vaivattomasti ja äänettömästä. Itselläni on astma. Lapsi on syntynyt 10 viikkoa etuajassa johtuen raskaudenaikaisesta stressistä. Olen vaihtanut kahdesti vaippamerkkiä, ei ole ollut apua. Olisin valmis antamaan lapsen yöksi hoitoon mutta minun vanhempani asuvat kaukana (Floridassa) ja toinen isovanhempi edesmenneen mieheni puolelta(mieheni isä on kuollut jo aikoja sitten) on juoppo. Minun elämäni on kuitenkin täällä, työ ja ystävät, juuri valmistunut iso omakotitalo. Hoh hoijaa...
Meillä on 2v7kk tyttö joka herää jok ikinen yö itkemään ja kömpii viereen. Että silleen. Vuoden ikäiseksi asti neidille piti olla maitopullo yöksi sänkyyn :) Olin ehkä liian lepsu. Kakkosen kanssa meinasin yrittää saada puoli vuotiaana yösyötöistä pois.Sinun oneglmasihan ei ole yösyöttö... Minä ainakin ottaisin lapsen viereen ihan itseäni liki. Parempi nukkua ahtaasti kun ei ollenkaan.