HAHMO OULUNSALON METSISSÄ!!??!!

Noo, ei siinä mitään ihmeellistä ole, liikkuupahan siellä nyt vain eräs rauhaton sielu, sata vuotta sitten kuollut rampa kerjäläinen, joka ei koskaan löytänyt pelastusta.

Kysseessä on varmasti auton varjo tai heijastuskuva, joka tietysti pystyi seuraamaan autoa.

Jokaiseen ns. yliluonnolliseen ilmiöön on selitys
tai melkein jokaiseen.

Se on eräs varusmies joka palveli tsaarin aikaan lennostossa. Ginestä pukkasi eikä päässyt lomille, joten jäi kummittelemaan. Kannattaa tarjota norttia tai olutta jos vielä näät. Lähtee karkuun kun läpyttelet sotilaspassia ja huutelet TJ0, hajoa mortti!

Hahmoja liikkuu kyllä. Niitä on sellaisia paikkoja olemassa. Joku juuri sanoikin, että on olemassa alueita, joissa "verho toiseen todellisuuteen on ohuempi". Se kuvaa aluetta aika hyvin.

Näitä hahmoja on, ja nille löytyy ihan nimetkin tuolta uskontotieteen puolelta.

Olen itse törmännyt samoihin hahmoihin muualla. Silloin niitä oli kolme.

Mene nettisivuille, joissa käsitellään 1600-luvun noitaoikeudenkäyntejä. Etsi käsiisi oikeudenkäyntijuttu joka käsittelee Puujumalaksi itseään nimittänyttä oulun seudulta kotoisin ollutta noitaa. Ehkäpä sieltä löytyisi vinkki tuohonkin (tai sitten ei).

Älä välitä skeptikoista. Kaikki eivät näihin juttuihin törmää koskaan, vaikka miten haluaisivat. Pidä itseäsi siis onnekkaana.

Ovatpa sitten ihmeellisiä hallusinaatioita tuollaiset, jos teitä kerran oli enemmän liikkeellä ja minäkin olen törmännyt samanlaisiin 8 vuotta sitten aivan muualla.

Mutta ei se mikään avaruusolio ollut ainakaan. Ihan on tästä maailmasta, mutta ehkä hieman eksyksissä. Voit nimittää sitä vaikka Hahmoksi. Hahmo on olento ja utelias, mutta ei ihminen. Eikä paha.

en itse usko moisiin ellen itse näe mutta kuitenkin tässä lähivuosina olen alkanut ihmettelemään asioita että onko niissä sittenkin jotain perääkin. enpä juuri mitään pelkää mutta nää ns yliluonnolliset juttunne saa ihon nipistelemään kummasti.

Kerran ajoimme autolla tosi läheltä oulun rajaa, syrjäisellä tiellä, metsän vieressä. Ei ollut vielä ihan pimeää.
Kun ajoimme metsän laidalla, näin että joku aika kookas mies seisoi tien reunassa. mitään yksityiskohtia ei näkynyt, koka se oli varjossa.

Ihmettelen vain mitä joku tekisi yksin noin syrjäisessä pikassa.
Voi myös olla että se oli harha joka aiheitui auton ajovaloista.

Who knows.

On aika jännää muuten, ettei vielä näinkin näkyvää ja monen ihmisen kohtaamaa ilmiötä ole tutkittu tieteellisesti... luulenkin että koko juttu on puutaheinää vesireikää. Jos paikalle saapuisi vaikka toimittaja tai para-alan tutkija, ei havaintoja varmasti olisi, tämä on faktaa.

Lähtekää ja ottakaa kamerat mukaan, jos vaikka saisitte sen mörön videolle ;-)

Kyllä se kuulkaa näin on että ei siellä mitään oikeasti ole, kaikkien mielikuvitus vain tekee tepposet näiden juttujen seurauksena.

Meikä

Itsekkin olen nähnyt tuolla lentokentän takana kyseisen henkilön. Tuossa viime kesänä olin naapurin muorin kans marjoo poimimassa, ja sittekun siitä iltamyöhään lähettii (ämpärit pullollaan) nii joku vastaava meitä lähti seuraamaan. Oli muuten aika pimeä yö kesä yöksi!

tää on niin tätä kun ylimukavuudenhaluiset esikaupunkipellet käy kerran elämässään metsässä, voi vittu.

mun mielestä tää ei oo mitää hömppää. ittekki oon nähnne toolassee hahmoja. hymyilevä, jalaton hahmo.

Ainakaan niiden ei kannattaisi viisastella, jotka eivät ole käyneet kyseisen paikan läheisyydessäkään. Ei kaikki, mitä minä itse en ole kokenut, silti ole humpuukia.
Paljon on maailmankaikkeudessa varmaankin sellaisia asioita, joita ihmisjärki ei vielä ymmärrä.

Möökö tai hattwatti?

Missähän kohdassa suunnileen tämä "hahmo" on ollut ilmestyneenä tuolla Lentokentän taka-maastossa...

yks tuttava oli nähny sen muutama viikko sitten,

tell me moar

Tuli mieleeni eräs TV-ohjelma, jossa kerrottiin samantapaisista kohtaamisista.Näitä ilmiöitä kutsuttiin siinä varjoihmisiski.

Olen kuullut tuosta hahmosta!! Creepyä!

Tässä käytii kavereittrn kanssa Oulunsalossa semmosessa autiotalossa. Talo oli vihreä, ikkunat hajotettu ja sisälläkin muuten vaa riehuttu. Pihapiirissä joku heppatalli, varastoja, kellari ja muita rakennuksia. Paikka sai aikaa kylmiä väreitä mutta käytii sitte kummiski joka nurkka tutkimassa. Meitä kiinnostais paikan historia ja mitä ihmisille jotka siinä asu tapahtu jne. (En odota mittää yliluonnollista systeemiä mutta kummiski) Kellään mittää tietoa tästä? Se sijaitsee siis lentokentän takana pusikoitten keskellä semmosta soratietä pitkin pääsi sinne.

Onko siinä pihassa siis myös autotalli ja koirankoppi, sekä pieni rakennus keskellä pihaa?

Siinä talossa, jota minä tarkoitan, on asunut setäni Hannu Ylitalo. Hän on kuollut noin 20 vuotta sitten, ja sen jälkeen talossa on asunut serkkujani, jotka eivät talosta ole pitäneet, koska se on meluisalla paikalla lentokentän takia (Enoni oli syntymästään saakka kuuro joten melu ei haitannut). Siinä on siis asunut sen jälkeen useita perheitä, pienempiä ja isompia, välissä kaksikin. Tallissa on ollut kaksi lammasta ja vuohi, ja tallissa enon Ford, joka perinnönjaossa myytiin.

Talo rakennettiin 50-luvulla. Sen rakensi siis setäni Hannu. Hänellä oli iso perhe, siihen kuului 9 lasta ja piika, joka katosi lampaita keriessään vuonna 1968 syksyllä. Hänet nappasi kaksi kookasta miestä, jotka veivät hänet metsään. He olivat humalassa ja vaativat piika Hannaa palauttamaan rahat, jotka hän oli humaltuneiden miesten mukaan varastanut heiltä ja he olivat tulleet Oulunsaloon, silloin pieneen kylään, hakemaan rahat. Hanna ei tiennyt asiasta mitään ja miehet löivät häntä kirveellä. Hän luultavasti pyörtyi hetkeksi ja herätyään pääsi verisenä taloon. Hän selitti tapahtuneen, ja sai juotavaa, mutta ei koskaan parantunut. Hanna vietiin sairaalaan kärryillä, sillä autoa ei ollut vielä hankittu. Matkalla kärryt kaatuivat ojaan, koska oli pimeä, eikä tietä näkynyt. Hanna jäi kärryjen alle ja murskautui. Häntä muistuttamaan on takapihalle kyhätty linnunpelätin, jolla on lähes samanlaiset vaatteet kuin Hannalla oli ja saunan ovessa olevassa kyltissä on Hannan kuva pienenä.

Epäilisin avaruusolennoksi. Googlatkaa "FLATWOODS monster", kenties samaa lajia kuin tuo.

Tai voihan se aavekkin olla, mutta yleensä haamuilla on jalat ja ne ovat täysin ihmisen muotoisia.

Joo kaverin isoveli kertoi tästä aiheesta ,että hänen kaveri oli nähnyt sen ja lähtenyt perään.
Kaverin isoveli sanoi että jos ei ole yksin liikenteessä niin toisen pitää pitää katsekontakti ja toisen pitää mennä laittamaan huudattamaan auton moottoria koska se kuulema pelkää sitä.

Se on nyt se Slenderman!!!!! AAAAHHHHH!!!!! APUAAAA!!!!!!! IIIIKKKK!!!!!! Slenderman!!!!!

Saatan tietää jotain talosta, mikä on myllymetsässä lentokentän takana. Sen pihalla on vanha talli, vanhoja rakennuksia, vanhakaivo ja vanha sininen auto.

Nää on niitä samoja hallusionaatioita mitä määkin näen joka ryyppyputken jälkeen.

Ihmeellinen yhteensattuma. Lapsenlapseni, tuli joskus tällä viikolla käymään täällä meillä, hänen mummilassaan, ja kertoi käyneensä jossain autiotalossa ollessaan juoksulenkillä kaverinsa kanssa. Talossa hänen mukaansa kummitteli. Olen aina ollut kiinnostunut kaikesta yliluonnollisesta, joten rupesin sitten kyselemään enemmän talosta. Miika kertoi, että talo oli jossain lentokentällä päin, ja mieleeni juolahti, mitä hän taloa saattoi tarkoittaa. Hän kertoi melko tarkasti, miltä talo näytti ja mitä siellä oli ollut. Kyselin kaikenlaista talosta ja pihapiiristä, sekä muista piharakennuksista. Hän ihmetteli, mistä saatoin tietää sen kaiken, ja rupesin sitten kertomaan.

Tänne sivulle on kirjoittanut myös isoveljeni Mika Ylitalo. Hän on jo vanhahko ja hieman huonossa kunnossa, mutta hänellä on erittäin hyvä muisti. Hän kirjoitti, mitä talossa on suurin piirtein tapahtunut, ja että talo on riivattu. Olen itsekin nähnyt siellä kaikenlaista, josta en uskalla edes kunnolla puhua, sillä muistot tulvahtavat mieleeni. Yksi tapaus liittyy kuitenkin autotallin kattopeltien laittamiseen. Olimme setäni luona käymässä sadonkorjuun aikaan auttelemassa peltotöissä ja satoi rankasti. Setäni Hannu valitteli, huonoa kattoa tallissa, että enoni (Pekka) Ford Truck Cab 2, jonka katto ja tiivisteet olivat rikki, ja niinpä auton penkit ja sisätila olivat aina sateella märkänä. Se oli homemduttanut penkin päälysteet, joten ne oli täytynyt vaihtaa.

Pekka-enoni alkoi isäni ja setäni, sekä yhden rengin (rengin nimeä en tiedä) kanssa laittaa kattoon peltejä. Sateella katto oli liukas, mutta kuhunkin mieheen sidottiin köysi. Taloa oli jo niihin aikoihin riivattu, ja se tuli taas ilmi. Rengin köysi hiesti peltiin ja katkesi. Renki nousi katonharjaa ylös päin kiinnitääkseen köyden uudesta kohtaa, mutta liukastui nauloihin, ja putosi niskoilleen alas maahan. Isoveljeni, Mika, peitti välittömästi silmäni. Kaikki huusivat ja itkivät. Renkiä yritettiin herätellä, mutta mitään ei tapahtunut. Tilanne paheni entisestään, kun salama iski puuhun, ja puu kaatui rysähtäen talon päälle. Se tuhosi katon ja sisään pääsi satamaan vettä. Isäni juoksi isoveljeni luokse ja koko perhe lähti hädissään pihasta kärryille. Hevoset olivat vauhkoontuneet, meidän onneksemme, sillä ne jaksoivat juosta nopeampaa. Huusimme ja itkimme. Äitini yritti rauhoitella ja isäni huusi hevoselle. Sade piiskasi kasvojamme. Metsän laidassa näin yllättäen tytön. Tytön ikää en osannut päätellä. Se katsoi minua. Se katsoi minua syvälle silmiin. Rauhoituin, mutta sitten säikähdin. Katsoin parkuvia sisariani ja Liisa ja Minna katsoivat toiselle puolelle metsää. Katosin samaan suuntaan, ja näin siellä saman tytön. Paniikki valtasi minut, kun huomasin toisella puolella olleen tytön kadonneen. En uskalla kirjoittaa mitä sen jälkeen tapahtui. Se on liian hirveää, ottaen huomioon, että tätä tekstiä jopa lapsenlapseni voi lukea. Kuitenkin, sanomani on että talo on riivattu. Sitä riivaa siili joka trollas ihmisiä suomi24 sivulla. Kiitos ja moikkamoi. Uskoit?

Lisätäkseni vielä todisteeksi: http://vignette4.wikia.nocookie.net/adventuretimewithfinnandjake/images/8/80/Troll-face-problem.jpg/revision/latest?cb=20120815003916

Olen kaverilla yötä parin muun ystävän kanssa, tänään mennään myllymetsään katselemaan harmaita.

Ne on oikeesti mursuja jotka lyllertää sieltä tulemaan

Jaa

Ne on varmaa jotai lakana hommeleita jota ohjataa jostai puskasta.

Luin täältä keskustelua, ja huomasin Riikka Ylitalon laittaman viestin. Vanhempani olivat perhetuttuja teidän Ylitalojen kanssa, mutta en muista itse ketään Riikka- nimistä. Täytyy nyt vähän anteeksipyytävästi oikaista, että perinnönjaossa myyty Ford ei ollut Truck Cab 2, vaan Pick Up, vuodelta -61. Lava-auto, jonka Pekan sukulainen (en muista nimeä, olikohan Oskari tai Leo Kurtti) oli tuonut Amerikasta. Pekalla oli samanlainen auto aiemminkin, ennen tätä autoa, mutta hän kolaroi sen käyttökelvottomaksi (lue eteenpäin). Saimme usein poikasina mennä Pekan auton lavalla, siis sillä ensimmäisellä Fordilla, kaupunkiin Ouluun johtavaa "vanhaa" tietä, joka kulki silloin nykyisen Vihiluodon kautta. Muistan että Pekka piti lapsista ja heitä olikin yleensä aika liuta auton lavalla, tietenkin lavalla kuljettaminen oli ihan sallittua tuohon maailman aikaan. Muistan myös vanhempieni olleen huolissaan näistä kyydityksistä, sillä Pekka oli viinaan menevä mies, ajeli paljon humalapäissäänkin, mutta mikä tietenkin oli vain omiaan lisäämään minun ja muiden lasten kiinnostusta häneen.

Nyt kun kerran aloitin, niin kerrompa samaan syssyyn yhden muiston juurikin noihin kaupunkireissuihin liittyen: Pekalla oli tapana huutaa ennen autoilureissuaan omalaatuinen rääkäisevä kutsuhuuto, jonka seurauksena huudon kuulleet lapset riensivät lähitalojen pihoilta Fordin lavalle, tietäen että kohta olisi kaupunkimatka edessä. Joskus syyskuun lopulla, kun maa oli jo aamuisin kuurassa, kuului tuttu huuto Ylitalojen suunnalta, ja riensin muiden lasten kanssa pikapikaa "vihriälle talolle", jotta reissu kaupunkiin ei menisi sivu suun. Talon pihalla huomasin, että Pekka oli vähän normaalia enemmän humalassa, mutta minua ei tietenkään pelottanut. Enemmän saivat rotevaa Pekkaa pelätä aikuiset, Pekalla oli jostain syystä lievää kaunaa muita aikuisia kohtaan, etenkin Oulussa tuohon aikaan toimivan Oulun profetian eli Heinoslaisuuden liikkeen jäseniä Pekka suorastaan vihasi.

Matka alkoi tuona päivänä kaikesta huolimatta iloisesti, vaikka lavalla oli aluksi melko kylmä. Vauhdikas poikien leikki ja lämpimät vaatteet pitivät kuitenkin huolen siitä, että pian oli jo ihan lämmin olla. Pekka oli keittänyt lapsille samovaarilla teetä mukaan, se lämmitti vielä lisää. Hyttiin pääsi istumaan aina Pekan kaveriksi se poika, joka Pekan huudon kuultuaan oli nopeimmin autolla. Tällä kertaa hytissä oli muistaakseni lähitalossa asuva Heikki, jonka isä oli vastikään kuollut ns. typen pamauksessa Oulun Takalaanilassa (Typpi Oy:n räjähdysonnettomuus).

Olimme jo melko lähellä nykyistä Vihiluodon torppaa, kun Pekka äkkiarvaamatta sai jonkun kohtauksen (myöhemmin on puhuttu rytmihäiriöstä, mutta tästä ei ole varmuutta), ja menetti säikähtäneenä auton hallinnan. Vauhtia ei ollut paljon, mutta tie oli siinä kohti varjoisalla paikalla, joten aurinko ei ollut sulattanut kuuraa tien pinnasta. Auton heittelehtiessä me heiluimme lavalla kuin heinäseipäät, kunnes joku meistä tajusi hypätä vauhdista tien vieressä olevaan heinäkasaan. Minä ja loput pojat seurasimme esimerkkiä, ja pelastuimme mustelmilla ja ruhjeilla. Ehdin silmäkulmasta nähdä, kuinka punainen Ford törmäsi kuljettajan puoli edellä puunrunkoon rusahtaen, ja jatkoi kulkuaan ojan pohjalle. Autosta kuului Pekan rääkäisyhuuto.

Yllätykseksemme Pekka nousi savuavasta autosta ehjin nahoin, vain ohimossa oli pieni ruhje. Ihmettelimme rääkäisyä, mutta kun vänkärin paikalla istunutta Heikkiä ei alkanut autosta kuulua, tuli meistä pojista vakavia. Pekka istui jäisellä tien pientareella huohottaen, ja katsoi käsiään. Sitten hän käski meidän poikien juosta läheiseen taloon pyytämään apua. Talon isäntä oli kuullut rysäyksen, ja olikin jo tulossa katsomaan, mitä oli tapahtunut. Pekka käski meidän pysyä kaukana, ja hän meni isännän kanssa autoon. He olivat siellä jonkun aikaa, ja tulivat hiljaisina pois. Isäntä komensi meidät pojat oman kuorma-autonsa lavalle, ja kyyditsi meidät koteihimme. Muutaman päivän kuluttua oli Heikin hautajaiset, ja Pekka oli tästä eteenpäin varsin hiljainen mies.

Minulle ei ole tästä tapauksesta jäänyt kovin vakavia traumoja, sillä minulla on erityisen mutkaton suhde kuolemaan, elämiä tulee ja menee. Mutta monet kavereistani ottivat asian todella raskaasti, yksi heistä menetti puhekykynsä koko loppuelämäkseen. Minulla on vielä tallessa valokuva siitä ensimmäisestä Fordista, se on kolaria seuraavana kesänä otettu Ylitalojen pihalta. Pekka oli niin suutuksissaan itselleen, että ampui auton kylkeen reikiä, jotka näkyvät kuvassa. Myöhemmin hän tosin osti samanlaisen, em. Fordin, mutta eri värisenä. Lapsenlapseni lupasi ladata autosta kuvan nettiin, ja laittaa sen tähän. Tässä kuva: http://aijaa.com/fyMqSI.

Olisi mukava, Riikka ja Mika, jutella enemmänkin vanhoista sattumuksista ja muistella riivattua taloa.

Lauri Mäkelä, Kempele

Anteeksi, tyttärenpoikani teki mokan kuvaa ladatessaan. Tässä toimiva linkki auton kuvaan:

http://aijaa.com/fyMqSI

Lauri Mäkelä, Kempele

Moikka! lueskelin pohdiskellen tässä Mika Ylitalon ja Lauri Mäkelän tekstejä. Tarinat olivat tosi mielenkiintoisia ja traagisia, mutta minua jäi kaivelemaan, että mitkä ovat teidän ajatukset näistä yliluonnollisista "hahmoista" joista täällä keskustellaan ja haluaisin mielellään kuulla lisää tästä "riivatusta talosta." Omasta mielenkiinnosta vain, koska pidän kaikkea yliluonnollista aika jännittävänä, vaikka jokin selitys asialle tietenkin on oltava.Ymmärrän kyllä, jos ette halua jakaa asiasta sen enempää, mutta Jos vain satutte enään näkemään tätä viestiä niin toivon saavani vastauksia ja olisin todella kiitollinen siitä!

Iltapäivää!

Minulla ei ole kokemusta tai tietoa tuossa alussa mainitusta hahmosta metsässä, enkä ole siitä kuullut aiemmin. Mutta talossa on tapahtunut yhtä ja toista sen historian aikana, ja ne tapahtumat saattavat pistää mielikuvituksen liikkeelle kun talon lähistöllä liikkuu. Toisaalta, jos joku talon likellä liikkuva ei tiedä näistä entisaikain tapahtumista mitään, ja silti näkee jotain erikoista, voi kyseessä varmaan olla jokin yliluonnollinen.

Olen toki kuullut jotain hurjia "kummitus"tarinoita talosta kerrottavan, mutta ne ovat paljon hurjempia kuin mitä itse olen joskus kokenut, enkä tiedä uskoisinko niihin. Vaikka olen minä kyllä itsekin yhden aika pelottavan tapauksen talossa todistanut. Kerran, kun isä ja äiti olivat jostain syystä yön poissa kotoa, minun piti mennä nukkumaan tuohon taloon.

Oli talvi, ja nukuin siksi päärakennuksessa, tielle antavan ikkunan vieressä hetekalla. Keskellä yötä heräsin siihen, että minua pissatti. Lähdin kohti ulkona olevaa wc:tä, koska talon asukkaat eivät halunneet että kusilaikkuja on pitkin metsiä. Ulkona oli kaunis kuutamo, ja ihan tyyni ilma. Kun olin tehnyt tarpeeni, ja olin palaamassa sisälle, kuulin talon kulman takaa selvän kuiskauksen. En kuullut, mitä kuiskaaja sanoi, sillä lumi narisi juuri kenkäni alla, mutta pysähdyin nyt ja sydän pamppaillen kysyin "mitä?".

Kuulin, kun ääni kuiskasi uudelleen. Se sanoi jotain "Tytär tiel", tai jotain sinnepäin (myöhemmin olen itse pähkäillyt, olisiko se voinut olla "du är fel", eli "olet vaarassa", mutta tämä saattaa olla mielikuvituksen tuotetta). Katselin, näkisinkö tiellä jonkin tyttären, mutta en nähnyt ketään. Käännyin lähteäkseni pois, mutta ääni toisti taas "tytär tiel". En nähnyt ketään taaskaan tiellä. Ihmettelin paljon, kuka kuiskii nurkan takaa, eikä tule näkyviin, mutta en uskaltanut itsekään lähteä katsomaan. Katselin aikani tielle, ja käännyin taas pois. Tällä kertaa nurkan takaa ei kuulunut mitään. Kävelin taloon sisälle, ja juuri ennenkuin olin palannut makuupaikallani, raskas parru tipahti katosta hetekan päälle.

Ääneen herännyt Pekka tuli suuttuneena luokseni, mutta sanoin, että parru oli tehnyt sen äänen, enkä minä. Silloin pekka huomasi, että raskas parru oli revennyt syistään irti katosta, vaikka sen piti olla tukevasti kiinni. Sanoin hänelle, että ulkona joku kuiskasi minulle kulman takaa jotain tyttärestä, mutta hän vain tuhahti. Aamulla menin kulman taakse katsomaan, mutta siellä ei ollut ollenkaan jalanjälkiä, eikä yöllä ollut satanut. Kuiskaava ääni oli jokatapauksessa pelastanut minut varmalta murskautumiselta, kun parru oli tippunut.

Taas pyysin lastenlastani avuksi, hän lupasi laittaa tähän kuvan siitä sängystä ja parrusta. Tässä linkki: http://aijaa.com/zL0Rj2

Lauri Mäkelä, Kempele

Kävimmä eilen muutaman kaverin kanssa sielä katselemassa. Lähellä pururataa suurinpiirtein kello 22.10 puhelimeni alkoi pitämään jotain kummallista ininää liikuimme eteen päin ja "ininä/ vinkuminen voimistui aavistuksen ja kuului aina vain pitempään. Tuuli lakkasi ja ilma vain seisoi ja ääni hiljeni. Olimme päässeet pururadalle saakka kunnes klo 22:37 valot sammui kokonaan. Ihmettelimme siinä hetken että miksi valot sammuivat juuri silloin 22:37 kun puhelimestami kuuluva ininä lakkasi! Jatkoimme silti matkaa ja en tosiaan itse uskonut mihinkään aaveisiin mutta kaverini halusivat kuvata jotai dokumenttia koulu projektiinsa. Siispä päätettiin jatkaa pimeällä pururadalla. Jonkun aikaa käveltyämme radalla kaverini huomasi jonkun harmaan hahmon ja punaisen/ oranssin pisteen n:100m päässä meistä? Huusin sinne päin "heitäs nortti ja valo katosi samassa puhelimeni vinkuminen alkoi taas ja peräännyimme vähän ja hahmo tuli uudelleen näkyviin (pururadalla) ja katosi taas samassa alkoi tuuli. Ajattelimme että tämä sai riittää ja jatketaan ensi kerralla. Siispä lähdimme takaisin päin mutta sitten poistuttuamme pururadalta ja käveltyämme hetki pois päin valot syttyivät takaisin? Taivaalla hohti. Tämä saattaa tosin johtua jostain sähkö katkoksestakin mutta kuka tietää. Tuo autio talo kyllä kiinnostaisi!

90-luvulla ajoimme autolla poikakaverini kanssa jostakin Oulunsalon Kaivosojantien perukoilta Oulunsalon Kisakankaalle hiekkatietä/metsätietä pitkin. En ole ihan varma oliko se Kaivosojantien vai ervastintörmän kautta, kun siitä on jo aikaa. Tietä pitkin pääsi kuitenkin ajamaan läp kisakangas-varjakka alueelle. Oli ilta ja olimme matkalla bileisiin ja ajateltiin oikaista hieman.

Syvemmälle metsään edetessämme sumu alkoi nousta metsästä ja muistan, kuinka sitä ihmettelimme ääneen. Se tuntui jotenkin omituiselta, sillä sumu nousi niin nopeaa. Sumu tuntui tulevan lähemmäksi ja alkoi tekemään koukeroita auton tuulilasissa ja sumu tuli kokoajan lähemmäksi., sumu kiersi autoa. Yhtäkkiä poikakaverini huusi minulle, että sulje silmäsi äläkä missään nimessä katso eteenpäin ja hän alkoi peruuttamaan autolla taaksepäin vauhdilla. Pidin silmiäni kiinni, mutta kiusaus kurkistaa sormien välistä oli suuri... Katsoin sormien välistä ihan vähän ja näin vain kirkasta valoa, en nähnyt hahmoja tai mitään muuta. Tosin uskalsin katsoa vain ihan vähän. Tunsin kuitenkin pelkoa ja paniikkia jo siksikin, että poikaystäväni oli peloissaan ja hän ei olisi noin toiminut, jos ei olisi ollut sitä todella.

Hailuodon tielle päästyämme hän ajoi vielä pitkän matkaa ja aika lujaa, kunnes pysähdyimme bussipysäkille. Kysyin, mitä hän oli nähnyt ja hän vannotti, etten kertoisi asiasta kenellekään. Hän oli nähnyt naisen hahmon muodostuvan sumusta ja että kasvot olivat tulleet auton tuulilasiiin tai siihen ihan liki häntä. Sen jälkeen en ole siihen metsään enää mennyt.

Mielellään en näihin asioihin uskoisi, mutta uskon omaan kokemukseeni. Oli se sitten mielikuvitusta tai mitä tahansa. Sen koki kuitenkin kaksi ihmistä yhtäaikaa, mutta toki hieman eri tavalla.

Jokunen vuosi sitten salonpään alueen metsästä löytyi kuollut mies autosta. Muistelen että itsemurhaksi sanottiin.

Saisiko ajo-ohjeita sinne talolle?

Kitkerä kiveshiki leijuu joka paikassa.

Jos käy osoittamassa myötätuntoa talon asukkaille, he pääsevät matkallaan eteenpäin.

Onko talo luvattu jo avaruuskirurgeille?

kyl

käytiin kavereiden kanssa ihan teltalla yötä just siellä missä siitä on "nähty" ja rämmittiin keskellä yötä koko helevetin alue nii ei ollu mittää eikä kettää

Olen kysellyt noista hahmoista lähes kaikilta suurilta. Ja kyse on siitä, että se hahmo on Fidel Castron henki, joka aikoo lähivuosina nostattaa koko Oulun seudun sosialistiseen vallankumoukseen. Nyt on kuulkaas suuret voimat liikkeellä !

Onko kukaan käynyt vänrikintien vihreässä talossa lähiaikoina? Mielenkiintoisia tarinoita täällä, mielellään lukisin lisää 😉

T. Oulunsalolainen

Olin itse juuri äsken tätini kanssa autoajelulla niin sanottujen "harmaiden" kohdalla. Näimme kumpikin valkoiset "olennot, varjot" joilta emme erottaneet kasvoja. Minä näin tälläisen valkoisen "olennon" jonkin hylätyn talon ikkunan rajassa. Tätini näki tälläisen hiekkakuopan luona auton ikkunan vasemmassa reunassa samanlaisen "henkilön/olennon". Auton radiosta kuului myös epämääräisiä ääniä soittaessamme biisejä.

Reptiliaanien tarjoamaa sopimusta ei pidä hyväksyä. Reptiliaani yrittää houkutella ihmiskunnan tekemään sopimksen kanssaan. Kuitenkaan kyseessä ei ole oikea sopimus vaan ihmiskunta huijataan orjuutukseen.

Saatuaan ihmiskunnan tekemään sopimuksen kanssaa reptiliaanisivilisaatio ottaa ihmiskunnalta oman kehityksensä saavutukset pois ja taannuttaa koko maapallon keskiajalle niin tiedollisesti, tekniseti kuin kulttuurillisestikin. Se on heidän keinonsa pitää ihmiskunta orjuutettuna ja hallittuna.

Näin kävi viimeksi Atlantislaisten kanssa. He olivat eknologisesti kehittynyt yhteiskunta, joka erehdyksessä teki sopimuksen Reptiliaanisivilisaation kanssa. Tuo sopimuksen seurauksena teknologiset ja tiedolliset saavutkset otettiin heiltä pois ja maapallo taannutettiin vuosituhansiksi. Epäteknoiligiselle tasolle.

Muualla avaruudessa on ihmissivilisaatioita jotka eivät ole Reptiliaanin hallinassa. Heidän edustajiaan liikkuu myös maapallolla ja he ovat saaneet täällä jalansijaa siinä määrin, että nykyaikaan yltänyt teknologinen ja tiedollinen kehitys on ollut mahdollista. Heidän aikaansaannostaan ovat pohjoismaiset yhteiskunnat. Ihmiskunnan on hyvä tehdä sopimus heidän kanssaan, kun aika koittaa ja he astuvat esiin.

Reptiliaanit astuvat tuolloin myös esiin ja tarjoavat omaa sopimustaan. Tuolloin on hyvä muistaa mitä teille tässä tiedotetaan. Myös reptiliaaneilla on puolellaan ihmisiä, heitä jotka he ovat värävnneet kollaboraatoreikseen meidän kotiplaneetalmme tai ihmsiä joiden planeettoja he hallitsevat galaksimme muissa osisssa. Tämä on syytä muistaa tavatessaan ihmistä muistuttavia muukalaisia mikäli he iolmaisevat itsensä. Reptiliaanin kollaboraattorin tunnistaa esimerkiksi siitä, että hän tarjoaa totalitarista maailmankuvaa, jonak keulakuviksi voivat sopia manipuloitavasta ihmisestä riippuen ketkä tahansa nyky ja entisjan diktaattorit.

Kyllä on kokemusta, olimme yöllä Oulunsalon salonpään soramontuilla 2020 jouluaattona ja oli kyllä mahtavan jännittävää. Jos haluaa nähdä harmaita kunnolla, kiivetkää ylös ja lähtekää kävelemään suoraan päin metssään (talvella ja pimeällä) ja kun olette kävelleet ensimmäiset 100 metriä teidän pitäisi nähdä jotain pelottavaa joka pakottaa juoksemaan takaisin autolle. Olen 37 vuotta ja oli niin kuumottavaa ja pelottavaa että ei olis uskonu

Kuulemma Salonpään ja Pajulahden suunnalla on joku palanut mökki ja siellä palossa mökin omistaja kuoli myös? Onko kellään tästä mitään tietoja tai kokemuksia?

Naurettavaa! Vänrikintien vihreässä mökissä olen käynyt useinkin kylässä, silloin kun asukkaat vielä elivät. Ilkivallan tekijät sen ovat saaneet näyttämään kummitustalolta. Älkää viitsikö höpöttää joutavia.
T. Mökkiperäläinen

Joo nähty on, se on paskatahra autonlasissa. Ei sen kummempaa.

Mitenkä tämä minuun liittyy koska olen turkulainen ja parempi ihminen enkä aio ikinä mennä mihinkään oulunsaloon

Tuosta en tiedä, mutta esimerkiksi skitsofreniassa hyvin yleinen harha ja aistihavainto ovat tummat hahmot esim. ulkona metsän reunoilla jne. On tietysti eri asia, jos saman ovat nähneet monet muut, mutta minusta on myös tärkeää pitää mielessä tällaisten asioiden kanssa pyöriessä ja paranoian ja skitsofrenian mahdollisuus sekä unihalvaukset (tummat hahmot sängyn vieressä, joku istuu rinnan päälle jne.). Näihin kokemuksiin liittyy yleensä pelko, "pahan läsnäolo" ja tunne, että jotain pahaa tapahtuu. Tällaisissa tapauksissa on tärkeää ottaa yhteyttä terveyskeskukseen ja hakeutua avun piiriin. Ne eivät katoa itsestään ja hoitamattomana oireet vain pahenevat, varsinkin kun meillä suomalaisilla alkoholi ja päihteidenkin nauttiminen kuuluu elämään. Nämä tietysti pahentavat asiaa. Siksi on tärkeää, että oikeanlainen hoito saadaan kuntoon. Hoitamattomuus altistaa rikoksen uhriksi joutumiselle, seksuaaliselle väkivallalle ja pahimmassa tapauksessa kuolemalle. Kaikki paranormaalit ilmiöt eivät kuitenkaan ole skitsofreniaa ja toisin päin. Kukaan ei tiedä, mitä ne tapahtumat ovat mutta on tärkeää erottaa se raja.

Kummistusten näkeminen on joskus kollektiivinen ilmiö. Kun yksi "näkee" kummituksen ja mieli on valmiiksi virittynyt "yliluonnolliseen", niin silloin useampi läsnäolija voi "nähdä" kyseisen kummituksen. Tämä on tutkittu juttu. Oikeasti kummituksia ei ole, vaan ne ovat aivojen itsenäisesti tuottamia ilmiöitä, ilman ulkoista havaintoärsykettä.

Vuosia tullut pyöräiltyä kyseisissä metsissä valosalla ja pimeällä. Mitään en ole nähnyt koskaan mutta kyllä siellä on joitain paikkoja missä tulee sellaisia kylmiä väreitä mitä ei muualla ole tullut. Salonpään soramonttujen läheisyydessä monesti tulee vilunväristyksiä ja pitää lisätä vauhtia.

Muutama kuukausi sitten tuli parin kaverin kanssa ajeltua siellä päin ja ajateltiin kysyä tutulta tietoa ja reittiä talolle. Talo oli hiekkamonttujen vieressä. Taloon sisällementyä tuli outo fiilis, ihankuin joku tarkkailisi. Talossa kaikki oli ihan paskana:D paitsi yksi ihan ehjä ja uuden näköinen keinutuoli joka oli oven edessä. Lähdettiin talosta ja napattiin muutama kuva myös. Seueaavana päivänä yhdessä kuvassa oli jotain outoa, koska kuvassa varaston seinällä erottui selvästi vanhan parrakkaan miehen kasvonpiirteet

Tiktokissa oleva tiktokkaaja oli nähny semmosen mustaan kaapuun pukeutuvan ja valkonen halloween naamari päässä jossaki metässä pelottavaaa